180 astetta: "Miksi keräisin valokuvia, joita kukaan ei minun jälkeeni katsele?" kysyy lapsettomuuden kokenut Satu Rautakallio-Hokkanen

Presidentillinen vauvauutinen on ilahduttanut suomalaisia. Kaikki tarinat eivät kuitenkaan noudata vaikeuksien kautta voittoon -kaavaa.

lapsettomuus
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

– Muistan tyhjyyden tunteen, kun ystäväperheemme kokoontuivat viettämään joulua, ja me jäimme siitä ulkopuolelle.

Satu Rautakallio-Hokkaselle joulu menetti merkityksensä lapsettomuuden myötä. Alkuun hän pakeni miehensä kanssa ulkomaille, viime vuodet he ovat viettäneet juhlapyhät mökillä.

– Hankimme kesäpaikan sen jälkeen, kun olimme lopettaneet lapsettomuushoidot.

180 astetta -logo.

Satu Rautakallio oli jo vahvasti aikuinen nainen, kun hän tapasi miehensä. Hän ymmärsi, että 35-vuotiaana oli pistettävä töpinäksi, jos aikoi raskaaksi. Vuoden yrittämisen jälkeen hän hakeutui lääkäriin.

–- Löydettiin endometrioosi, sairaus, joka tietää vaikeuksia lastensaannille. Minulla se oli vielä tavallista vaikeampi.

Alkoi neljän vuoden hoitojakso, jota Rautakallio-Hokkanen kutsuu menneisyyden klöntiksi. Tunteet heittelehtivät toivon ja epätoivon väliä. Fysiikka oli hormonihoitojen jäljiltä äärirajoilla. Kaikkea mahdollista koetettiin, uusia hoitomuotoja etsittiiin.

Kovin isku tuli heti alkuun.

– Ensimmäinen hoito meni ihan päin prinkkalaa. Ei päästy edes alkion siirtoon, kun yksikään munasolu ei ollut hedelmöittynyt.

– Minulle ei ollut tullut mieleenkään, että lääketiede ei ehkä voisikaan auttaa meitä. Yhtäkkiä tajusin, että tämä ei olekaan ihan läpihuutojuttu.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Raskausmahan näkeminen saattaa herättää raivon

Presidentillinen vauva-uutinen on ollut viikon ilonaihe. Yllättyneet kansalaiset ovat lähettäneet vyörynä onnentoivotuksia Jenni Haukiolle ja Sauli Niinistölle, jotka kertoivat avoimesti myös vauikeuksista, joita lapsen saantiin on liittynyt.

– Olen hirveän iloinen heidän puolestaan. Aivan erityisen iloinen olen siitä, että näinkin korkealta tasolta tulee viesti, ettei lapsia hankita, vaan niitä saadaan, sanoo Satu Rautakallio-Hokkanen.

Raskausuutiset saattavat myös herättää toisenlaisia tunteita: kateutta, vihaa, ahdistusta.

– Tiedän, että raskausmahan näkeminen aiheuttaa joissain kauhean raivon tunteen, kertoo Rautakallio-Hokkanen, joka työskentelee lapsettomien yhdistys Simpukassa (siirryt toiseen palveluun).

– Monet Simpukan ihmisistä ovat kertoneet, etteivät pysty vierailemaan lapsia saaneiden ystäviensä luona.

Satu Rautakallio-Hokkanen ymmärtää, että lapsi saattaa herättää lapsettomassa ahdistavia tunteita. Itse hän ei ole kuitenkaan kokenut vastaavaa. Ainoa vaikea asia hänelle ovat niin sanotut ei-toivotut lapset.

– Lapsiahan syntyy myös ihmisille, jotka eivät niitä syystä tai toisesta halua. Lapsen terveys saattaa olla raskauden aikana vaarassa. Se tuntuu pikkasen pahalta. Epäreilulta. Nuokin saavat lapsia, mutta me ei.

Onko minulla maailmalle annettavaa?

Satu Rautakallio-Hokkasen ja hänen miehensä neljän vuoden yritys päättyi lopulta lääkärin lauseisiin.

– Kaikkea oli kokeiltu, eikä hän nähnyt enää syytä jatkaa. Se oli meille lupa lopettaa raskaat hoidot.

Rautakallio-Hokkanen miettii nyt jälkeenpäin, että he ehkä tarvitsivat jonkun ulkopuolisen päättämään asiasta heidän puolestaan. Kun ratkaisevat sanat oli lausuttu, se oli helpotus.

– Olimme mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, että nyt tämä saa riittää.

Hoitojen päättymisen jälkeen he kertoivat asiasta lähipiirilleen. Prosessin aikana asia oli tuntunut liian raskaalta jaettavaksi.

– En olisi jaksanut kannatella kenenkään toisen toiveita, kun omissakin oli tekemistä.

Lapsettomuuteen on liittynyt monenlaisia tunteita. Useimmiten liikutaan aika syvissä vesissä.

– Jossain vaiheessa tunsin hirveää pettymystä, kun ei ollut mitään annettavaa maailmalle.

– Mietin, miksi ihmeessä keräsin valokuvia, kun ne eivät merkitsisi kenellekään mitään sen jälkeen kun meitä ei enää ole.

Ja kuitenkin Satu Rautakallio-Hokkanen on päätynyt siihen, että heidänkin tarinallaan oli onnellinen loppu.

– Lapsettomuus hitsasi minut ja mieheni niin tiukasti yhteen, ettei meitä erota mikään. Ja on meidänkin elämässämme lapsia, vaikkei omia olekaan. On tuntunut kauhean hyvältä olla pienenä osasena siskoni poikien elämässä.

– Masentuminen ja rypeminen lapsettomuudessa ei ollut meidän juttu. Ja toivon todella, etteivät ihmiset vaipuisi sellaiseen ja hukkaisi elämäänsä.