Filippiinien slummeissa syödään todellista roskaruokaa – lapsille valmistetaan käytetyssä ruokaöljyssä uppopaistettua jäteruokaa

Tänään vietetään maailman ruokapäivää. Filippiineillä joka kolmas lapsi on aliravittu ja monelle syötetään tähteitä.

Filippiinit
Lapsi ruokakipon kanssa
Ilmainen aamupala jää monen lapsen ainoaksi ruoaksi lauantaisin Happylands-slummissa.Kirsi Crowley / Yle

Manila79-vuotiaan Anita Lanzaron saavin sisältö on puistattava muistutus Manilan köyhälistön nälästä. Lanzaro sekoittaa ryppyisillä käsillään leivitettyjä kananpaloja muovisessa saavissa kioskiruokalansa edessä.

Tarkemmin katsoessa näkee, että liha kananpaloista on jo kaluttu.

Lanzaro kokkaa ruokaa ravintoloiden ruokajätteestä, asiakkaiden syömien annosten tähteistä, jotka yleensä päätyvät roskiin. Filippiinien köyhälistöalueilla tätä ruokaa kutsutaan nimellä Pagpag.

Ja ruokailijoita riittää.

Anita Lanzaron pagpag-kioskilla on hyvä maine. Liha on haettu suoraan ravintoloiden roskiksesta, ei kaatopaikalta.
Anita Lanzaron pagpag-kioskilla on hyvä maine. Liha on haettu suoraan ravintoloiden roskiksesta, ei kaatopaikalta.Kirsi Crowley / Yle

– Ostan nämä MacDonaldsilta ja Jollibeesta, Lanzaro kertoo ja heilauttaa saavista kananjämiä tulella kiehuvaan öljyyn.

Lanzaro kertoo saavansa ruoantähteet suoraan ravintoloista. Hän innostui laittamaan Pagpagia, kun hän näki sukulaislapsen syövän sitä.

– Kysyin, että miten voit syödä sitä. Eihän siinä ole edes lihaa jäljellä. Mutta sitten maistoin ja ymmärsin, että lapset pitävät tavasta, jolla se on paistettu, Lanzaro kertoo.

Käytetyssä öljyssä uppopaistetut luut ja lihan rippeet kypsyvät uudeksi ateriaksi.

Jätesäkeistä kaivetaan ruoantähteitä syötäväksi

Pagpagin suosio ei johdu siitä, että ruoasta olisi pulaa. Isojen vaurauserojen suurkaupungissa riittää ruokaa ja ylellisiä ravintoloita niille, joilla on varaa.

Slummien väellä ei ole kuitenkaan rahaa ostaa kunnon ruokaa, sillä he tienaavat usein vain muutaman euron päivässä.

paistettua pagpagia
Pikaruokaloiden kana-ateriat ja hampurilaiset muuntuvat köyhälistön ruoaksi kärisevässä rasvassa. Pagpagiksi kutsuttava annos on syöjälleen riski, mutta köyhälistöalueilla se on usein ainut ruoka, johon on varaa.Kirsi Crowley / Yle

Jätteenkerääjät odottavat pikaravintoloiden edustalla ruoanjätteitä ja myyvät ne slummeihin. Usein Pagpagiin laitettavat ruoantähteet kerätään ja erotellaan vasta kaatopaikalla muiden jätesäkkien seasta.

Anita Lanzaroa sanoo, että hänellä on tuttuja, jotka hakevat tähteet suoraan ravintoloiden edestä.

– Tähteet pakataan suoraan pöydästä pusseihin ja tuodaan tänne, joten kärpäset eivät ehdi päästä niihin käsiksi. Jos jäteruokaan pääsee kärpäsiä, ruokaan tulee matoja eikä sitä voi enää syödä, Lanzaro kertoo.

Lanzaron Pagpag menee kuin kuumille kiville. Kioskin pöydällä on vino pino likaisia lounasruokailijoiden muovilautasia.

Pagpag tulee pikaravintoloista. Sieltä on kotoisin myös ketsuppi, jolla roskaruokaa terästetään.
Pagpag tulee pikaravintoloista. Sieltä on kotoisin myös ketsuppi, jolla roskaruokaa terästetään.Kirsi Crowley / Yle

Kaksi kymmenvuotiasta poikaa imeskelee kanankoipia ja ahtaa sormilla suuhunsa riisiä. He pursottavat kananpalojen päälle ketsuppia McDonaldsin logolla varustetusta yksittäispakkauksesta.

– Tykkään Anita-tädin kanasta, toinen pojista kuiskaa ujosti ja nuolee sormiaan.

Lanzaro kehuu, että hänen laittamastaan ruoasta lapset eivät sairastu. Usein Pagpag aiheuttaa pahoja vatsavaivoja, sillä ruoantähteet kerätään jätesäkeistä trooppisessa helteessä.

– Keitän kananpalat öljyssä. Niiden täytyy kellua, sillä muuten ruoka ei ole kypsynyt tarpeeksi. Menetän maineeni, jos ruoka ei ole hyvin tehtyä, Lanzaro huokaa.

Ihmiset asuvat jätteiden keskellä

Kulman takana kaksi miestä lajittelee etovan näköistä velliä, josta erottuu riisiä, vihanneksia ja kanan paloja. Velli lilluu valtavassa jätesäkissä. Ruoan ja jätteen lemu tunkee sieraimiin.

Osa vellissä lilluvasta ruoasta päätyy sioille, mutta isommat lihanpalat erotellaan roskista ja myydään Pagpagin aineksiksi. Tagalogin kielellä pagpag-sana tarkoittaa roskien karistelemista.

Jätteiden kerääjä erottelee ruokaa muusta jätteistä. Lihaisat kimpaleet puhdistetaan ja myydään slummin ruokaloihin.
Jätteiden kerääjä erottelee ruokaa muusta jätteistä. Lihaisat kimpaleet puhdistetaan ja myydään slummin ruokaloihin.Kirsi Crowley / Yle

Happy Landsin slummissa ruoantähteitä ei tarvitse lähteä etsimään kauas, sillä koko alue on itseasiassa kaatopaikka.

Slummi on osa Tondon köyhälistöaluetta, jonka peltihökkeleissä asuu miljoonia ihmisiä äärimmäisessä köyhyydessä.

Happy Lands kuulostaa kauniilta, mutta tosiasiassa se on muunnos visayan kielen sanasta hapilan, joka tarkoittaa kaatopaikkaa. Naapurislummi on nimeltä Aroma eli tuoksu.

Vain kivenheiton päässä on kortteleita, joiden asukkailla on varaa syödä kunnon ravintoloissa. Jäteautot kippaavat vauraista kaupunginosista keräämänsä lastin slummin nurkille.

Kaikkialla katujen varret rönsyilevät pulleita jätesäkkejä. Säkit ovat täynnä muovihaarukoita ja -veitsiä, pulloja ja muuta kierrätettävää.

Iso osa slummin asukkaista hankkii tienestiä erottelemalla jätteestä kierrätettävää ja myymällä sen eteenpäin alueen jätevälittäjille.

Slummien lapset ovat aliravittuja

Lapset Lanzaron kioskin lähellä odottavat jonossa aamupalaa.

Project Pearls–kansalaisjärjestö tarjoaa slummissa joka päivä sadalle alueen lapselle ilmaisen aamupalan, jotta heidän ei tarvitsisi syödä jätteitä.

Näin lauantaina ruokaa riittää 300 lapselle. Aamupalaksi kauhotaan tänään sardiinia ja riisiä. Yksi annos maksaa lahjoittajille alle puoli euroa.

– Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole varaa ostaa kunnon ruokaa. Joskus he syövät pikaravintoloiden ruoantähteitä. Ainakin puolet lapsista on aliravittuja, kertoo vapaaehtoinen Divine Grace Degollacion.

Nelivuotias Anira Oliveros (tyttö pallomekossa) saa ilmaisen aamupalan lauantaisin. Tänään on tarjolla riisiä ja sardiineja.
Nelivuotias Anira Oliveros (tyttö pallomekossa) saa ilmaisen aamupalan lauantaisin. Tänään on tarjolla riisiä ja sardiineja.Kirsi Crowley / Yle

Tondon köyhälistöalueella aliravitsemus on suurempaa kuin Filippiineillä keskimäärin.

Pelastakaa lapset–järjestön mukaan Filippiineillä joka kolmas alle viisivuotias ei saa vatsaansa täyteen päivittäin ja jää sen takia kitukasvuiseksi.

Järjestön mukaan pituuskasvun pysähtyminen vaikuttaa lapsen terveyteen ja menestykseen koko eliniän ajan.

Raportin mukaan joka vuosi kymmeniätuhansia alle viisivuotiaita filippiiniläislapsia kuolee aliravitsemuksesta johtuvista syistä.

Kansalaisjärjestön aamupalaa saaneet lapset syövät ahnaasti kuppinsa tyhjäksi ja lähtevät kotiin.

Neljävuotiaan Anairan äiti Amalyn Oliveros on tyytyväinen, että lasten lauantainen aamupala on ainakin tällä kertaa turvattu.

– On hyvä, että lapset saavat aamupalan, jos meillä ei ole kotona ruokaa, Oliveros sanoo.

Amalyn Oliverosin kotikeittiö on karu ja tyhjä. Project Pearlsin ilmainen aamupala lapsille tulee tarpeeseen.
Amalyn Oliverosin kotikeittiö on karu ja tyhjä. Project Pearlsin ilmainen aamupala lapsille tulee tarpeeseen.Kirsi Crowley / Yle

Oliverosin perheen koti on peltipaloista kyhätty vaatimaton hökkeli. Karun keittiön ainoa kaluste on lieden virkaa toimittava pieni metallikehikko, jonka sisällä kuumennetaan hiiliä tai puuta.

Oliveros kertoo, että hänen miehensä työskentelee markkinoilla ja tuo usein kotiin kasviksia ilmaiseksi. Se helpottaa elämää.

– Kun tulee monta laskua yhtäaikaa, meillä on vaikeaa. Silloin meillä ei ole varaa ostaa riisiä, Oliveros kertoo.

Yksinhuoltajaäidin lapset näkevät nälkää

Vilma Lopez on 13 lapsen yksinhuoltajaäiti, joka kaivaa pienten lastensa avustuksella jätesäkeistä muovipulloja myytäväksi.

Hän joutuu usein pyytämään lapsiaan olemaan kärsivällisiä, koska ruokaa ei ole. Joskus lapset joutuvat menemään nukkumaan ilman, että ovat syöneet koko päivänä.

– Toisinaan syömme vasta iltapäivällä. Kerron lapsille, että he eivät saa pyytää minulta mitään, koska minulla ei ole rahaa. He ymmärtävät kyllä, nelikymppinen Lopez kertoo.

Usein päivän pelastaa kanaliemikuutio, jossa voi keittää riisiä päivän ateriaksi. Lopezin perhe syö pagpagia säännöllisesti, koska se on halpaa. Yksi annos maksaa 10–20 pesoa eli noin 0,4 euroa.

Lopezin ikäistään lyhyemmän näköiset pienokaiset näyttävät väsyneiltä likaisissa vaatteissaan irrottaessaan veitsellä etikettejä muovipulloista. Nuorin heistä on 4–vuotias. Hänen ihollaan on punaisia, avonaisia haavoja.

– Joskus lapset sairastuvat ripuliin eivätkä pääse kouluun, Lopez kertoo.

Filippiinien lasten elämä ei ole helppoa. Pelastakaa lapset –järjestön Nälän hinta -raportin mukaan joka kolmas alle viisivuotias ei saa vatsaansa täyteen päivittäin ja jää sen takia kitukasvuiseksi.
Filippiinien lasten elämä ei ole helppoa. Pelastakaa lapset-järjestön mukaan joka kolmas alle viisivuotias ei saa vatsaansa täyteen päivittäin ja jää sen takia kitukasvuiseksi. Kirsi Crowley / Yle

Project Pearlsin aamupalajakelu on helpottanut perheiden elämää slummissa, joissa kukaan ei kavahda pelotta liikkuvia rottia ja torakoita.

– Olemme nähneet muutoksen. Lapset ovat iloisempia ja he ilmaisevat itseään paremmin, Divine Grace Degollacion sanoo.

Halpa jäteateria tekee kauppansa

Ruoanjakelusta huolimatta Pagpag-ruokaloissa riittää asiakkaita. Lähes kahdeksankymppisen Lanzaron jalat eivät enää kanna kovin hyvin, mutta hän kokkaa joka päivä Pagpagia Tondon slummin asukkaille.

Lanzaro on itse maksanut noin litran muovipussin kokoisesta liha- ja luupakkauksesta puoli euroa.

Pagpagia myydään monessa kojussa Tondon slummialueella.
Pagpagia myydään monessa kojussa Tondon slummialueella.Kirsi Crowley / Yle

Hän kiehauttaa palaset jo kertaalleen käytetyssä, tummentuneessa ruokaöljyssä, jakaa rapeat palaset kolmeen osaan ja saa siten puolen euron tuoton yhdestä ruokajätepussista.

– Minun käy niin sääliksi lapsia. Heillä ei ole varaa maksaa kuin 10 pesoa (eli 0,2 euroa). Joskus minua harmittaa, että en tienaa tarpeeksi, mutta annan silti toisinaan nälkäisille lapsille ruokaa ilmaiseksi, Lanzaro kertoo kyynelsilmin.

Lazaro toteaa tirisevän pannunsa äärellä, että ruoantähteiden myymisellä ei rikastu. Hän kuitenkin pärjää niin kauan kuin ruoka paistuu kypsäksi ja naapurusto luottaa häneen.

– Söisikö rikas ihminen tätä? Ei tietenkään, sillä he panevat tällaisen pyörylän voileivän sisään ja lämmittävät sen. Täällä me keitämme sen öljyssä ja se on ihan hyvää. Elämä vaan on sellaista, todella raskasta, Lanzaro huokaa ja heiluttaa kalpean harmaata pikaruokaravintolan hampurilaispihviä kädessään kuin viuhkaa.