1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhan poliisilaitoksen seinältä paljastui satojen vankien salainen viestijärjestelmä – näin kaksi vankia aikoi paeta: "Olen rikkonut verkon, talon päässä on tikarappuset"

Samasta rikoksesta epäillyt pyrkivät pitämään yhteyttä keskenään vaikeuttaakseen tutkintaa. Keinoja oli useita.

vangit
vartija lukee tekstiä tiiliseinässä
Satu Krautsuk / Yle

Kalterein varustettu suuri parveke sijaitsee poliisilaitoksen neljännessä kerroksessa ja vastaa kooltaan makuuhuonetta. Näköala on melkein kuin viiden tähden hotellissa – kaltereiden välistä näkee suoraan merelle.

Ollaan Kotkan vanhan poliisivankilan ulkoilutilassa, jonka hulppea maine on kiirinyt rikollispiireissä ympäri maan.

– Olen useasti kuullut vankien suusta kehuja nimenomaan Kotkan korkeista näköaloista. Suomesta ei varmasti löydy poliisivankilaa vastaavilla näkymillä, toteaa ylivartija Pasi Silventoinen.

Kaltereita vastapäätä oleva tiiliseinä on kirjoitettu lattiasta kattoon täyteen viestejä. Niitä on satoja, eikä joukosta löydy montaakaan tyhjäksi jäänyttä tiiltä.

runo tiiliseinässä
Satu Krautsuk / Yle

Täällä on maisemien ihailun ohella todellakin luettu tiilenpäitä.

– Seinään on kirjattu omia tuomioita, haukuttu muita vankeja ja pidetty kirjaa siitä, kuinka monta päivää täällä on vietetty aikaa. Sitten on runollisempia tekstejä ja jopa rakkaudentunnustuksia. Saman perheen jäseniä on ollut täällä joskus yhtä aikaa ja joskus vuorotellen, Silventoinen toteaa.

Jotkut nimet toistuvat useissa seinäkirjoituksissa. Ainakin "Kapa", "Timi" ja "Ape" ovat joko olleet poikkeuksellisen ahkeria kirjoittajia tai sitten poliisivankilan vakioasiakkaita.

Jos yksi ei ole puhunut kuulustelussa, on varoitettu seinän kautta muitakin puhumasta.

Pasi Silventoinen

"Hellevin" nimi löytyy seiniltä moneen kertaan – rakkautta Helleviin on julistettu myös yhden sellin seinään kirjoitetussa kirjeessä, joka on kehystetty sydämellä.

Hellevi

En ymmärtänyt mitä aito rakkaus merkitsee ennen kuin kohtasin Hellevin uudestaan 2009. Kun pidimme hupaa 2003 jäit jo silloin sydämmeeni!Mutta heitin silti taas 6 v. hukkaan elämästä kunnes viimein tajusin että olet elämäni nainen! Ja tunnemme toisiamme kohtaan 100 % aitoo ja puhdasta rakkautta mikä säilyy välillämme hautaan asti!

Ajan tappamista

Sellit on maalattu kauttaaltaan valkoisiksi, mutta sisustus on karu. Yhdellä seinällä on laveri patjaa varten, toisella lavuaari ja wc-pönttö. Ikkunan virkaa toimittaa pienikokoinen metallisäleikkö, josta ei pääse paljonkaan valoa läpi.

Vangit saivat tupakoida selleissään vapaasti, vaikka vanhan talon seinät eivät oikein pitäneet savua. Siksi myös käytävillä leijui jatkuva käry. Vuosien mittaan savu sai sellien seinät kellertämään, jolloin ne maalattiin uudestaan. Maali peitti myös seinäkirjoitukset – mutta vain siksi aikaa, että joku kirjoitti uudet päälle.

tekstiä ikkunasäleikössä putkassa
Satu Krautsuk / Yle

Tutkintavankeja saatettiin menneinä vuosina pitää poliisivankilassa viikkoja, joten seiniä töhrimällä on tapettu aikaa. Osa kirjoituksista on jopa humoristisia, tyyliin taas täällä.

– Samoja ihmisiä täällä pyöri. Suurin osa heistä oli pikkurikollisia, mutta silloin tällöin oli isojakin tekijöitä.

Ulkoilutilassa yhteen tiileen on vetäisty mustalla tussilla "Lusu". Hän oli ison huumeliigan johtaja ja yksi maan tunnetuimmista rikollispomoista 1990-luvulla. Lusu ammuttiin kotiovelleen Kotkassa vuonna 1995. Yksi laukauksista osui hänen 3-vuotiaaseen poikaansa, joka kuitenkin selvisi hengissä.

"Reijässä postia"

Ulkoilutilan tiiliseinässä noin rinnan korkeudella on teksti: "Reijässä postia". Tekstistä on piirretty pitkä nuoli alas ilmastointiaukkoon. Ulkoilutila oli kaikille yhteinen, joten yksi seinäkirjoittelun motiiveista oli pyrkimys kommunikoida muiden samasta rikoksesta epäiltyjen tutkintavankien kanssa.

– Jos yksi ei ole puhunut kuulustelussa, on varoitettu seinän kautta muitakin puhumasta. Ilmastointiaukkoihin on saatettu jättää paperikirjeitäkin toiselle vangille. Kerran sinne oli jätetty veitsi.

sellin varustusta
Pyry Sarkiola / Yle

Poliisi ehti napata veitsen talteen ennen kuin toinen vanki sai sen käsiinsä. Veitsi olisi voinut tehdä ikävää jälkeä 1960-luvulla rakennetun poliisilaitoksen rappukäytävissä. Selliosasto sijaitsi kolmessa kerroksessa, joten vankien kuljettelu oli hankalaa.

– Vankeja saattoi olla täällä 20 kerrallaan. Jo ruuan ja lääkkeiden jako eri kerroksiin oli omanlaistaan tarjoilijan ja sairaanhoitajan työtä. Neljännen kerroksen ulkoilutilaan tuotaessa vanki saattoi yrittää kolkata vartijan. Voimankäyttötilanteet kapeissa rappusissa eivät ole niitä kaikkein mieluisimpia.

Neljännen kerroksen ulkoilutilaan tuotaessa vanki saattoi yrittää kolkata vartijan.

Pasi Silventoinen

Vuonna 2014 Kotkan poliisivankilasta karkasi vaarallinen tutkintavanki. Vartija oli lukinnut sellin oven huolimattomasti, ja vanki pääsi livahtamaan sellistä liinavaatevarastoon. Siellä hän punoi pyyhkeistä köyden ja laskeutui poliisilaitoksen ulkopuolella sijainneelle kalliolle.

Tieto karkaamisesta meni heti poliisipartioille, mutta vangin pakomatka kesti kuukauden. Sen aikana hän ehti tehdä yhden murhan.

Kahdella muun vangin pakosuunnitelma ei ollut aivan yhtä nerokas. Se on nimittäin kirjattu ylös aika lailla keskelle ulkoilutilan tiiliseinää.

pakosuunnitelma tiiliseinässä
pakosuunnitelma tiiliseinässä

Kaverusten pako ei koskaan onnistunut. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että ulkoilutilassa oli valvontakamera.

Tiiliseinään kirjoitettu viesti oli ehkä yksinkertaisin keino kommunikoida toisen vangin kanssa, mutta pidemmälle vietyjä virityksiäkin oli. Tiiliin on rustattu nimittäin myös kirjojen nimiä. Ne ovat koodeja.

Huutoja viemäriin

Vangeilla oli käytössään yhteinen kirjasto, jonka kirjat kiersivät vangilta toiselle.

– Kun vanki näki seinällä kirjan nimen ja ehkä sivunumeronkin, hän lainasi kyseisen kirjan. Viesti kulki vangilta toiselle kirjan välissä.

Vankien keskinäinen viestintä onnistui myös sellistä käsin, viemäriputkien välityksellä. Kun vanki tyhjensi sellin wc-pöntön kupilla, hän sai yhteyden toisessa kerroksessa olleeseen rikostoveriinsa.

– Puheyhteys viemärin kautta oli aika hyvä. Näitä tapauksia oli muutamia kertoja.

Vankien ulkoilutilasta oli merinäköalan lisäksi suora näkymä kadulle ja satamaan. Joskus tielle ilmestyi vapaalla jalalla olleita rikostovereita, jotka huusivat omia viestejään vangeille. Matka on kuitenkin sen verran pitkä, että oli siinä ja siinä, menikö viesti perille.

kalterit, joiden takana satama ja meri
Satu Krautsuk / Yle

Seinien töhriminen ei ollut sallittua, mutta hiljalleen siitä muodostui poliisivankilan elämäntapa. Tussin tai kuulakärkikynän lisäksi välineenä on ollut sytkäri, jolla on ainakin yritetty kirjoittaa sellien seiniin ja kattoon. Seinille on joskus piirretty vaativampiakin taideteoksia.

Seinien pesuun on varattu pesuaineita.

Pasi Silventoinen

Kotkan vanhan poliisilaitoksen omistaa kaupunki, joka on maalannut sellit muutamaan otteeseen.

– Lumipalloilmiö lähti selleissä aina käyntiin, kun joku kirjoitti ensimmäisen tekstin. Ulkoilutila tarkastettiin määräajoin ja tilassa oli myös valvontakamera, mutta kirjoitukset jäivät. Viimeisinä vuosina niitä olisi ollut jo mahdotonta putsata pois, Silventoinen toteaa.

Vankien sisäinen viestintäjärjestelmä on nyt mennyttä. Kun poliisi sai keinot selville, se tilkitsi kaikki viestikanavat.

tekstiä tiiliseinässä
Satu Krautsuk / Yle

Seinille kirjoitteluun on otettu Kotkan uudessa poliisitalossa nollatoleranssi. Jokainen selli tarkastetaan, kun siellä pidetty vanki lähtee pois.

– Jos sinne on jotain kirjoiteltu, poliisi kehottaa siivoamaan paikat. Seinien pesuun on varattu pesuaineita. Jos tämä ei onnistu, asiasta tehdään rikosilmoitus ja se johtaa sakkorangaistukseen.

Poliisitalossa on kaksi selliosastoa, jotka sijaitsevat eri puolilla taloa. Eri osastojen vangit käyttävät myös erillisiä ulkoilutiloja, jolloin viestinvaihto “kollegoiden” kanssa on mahdotonta.

– Pystymme eristämään samasta rikoksesta epäillyt vangit eri osastoille, jolloin he eivät pysty vaarantamaan tutkintaa kommunikoimalla keskenään. Tämä on viety jopa niin pitkälle, että osastoilla on käytössään eri kirjat. Niidenkään kautta ei voi enää viestiä.

vartija käytävällä
Satu Krautsuk / Yle

Kapinointia tupakoinnista

Talon rakennusvaiheessa on huomioitu ilmastointi- ja viemärikanavat niin, ettei osastojen välillä ole puheyhteyttä. Myös vartijoiden turvallisuus on parantunut.

– Nyt toimimme yhdessä kerroksessa eikä vankeja tarvitse kuljetella eri kerroksissa. Käytävät ovat leveämmät ja hätäpainikkeita on enemmän.

Talo on myös täysin savuton, mikä on vaikeuttanut vankien elämää. Vanhassa poliisivankilassa he saivat polttaa selleissä vapaasti, mutta nyt tupakointi onnistuu vain ulkoilun yhteydessä. He pääsevät ulos yhdestä kolmeen kertaa päivässä.

– Tämä on ollut yksi suurimmista vankeja koskevista muutoksista, ja siitä on tullut palautetta. Tupakanhimo on aikamoinen ja pistää mieliä kireäksi, jos ei pääse tupakalle silloin, kun haluaisi. Sanailu on ollut aika kovaakin.

Vankien ulkoilutiloja ympäröivät nyt korkeat seinät. Niiden takana merinäköala olisi sama kuin vanhassa poliisitalossa, mutta siitä ei ole enää vangeille iloa.

Uusissa selleissä on sentään paksut ikkunat kalterisäleikköjen sijaan. Vangeilla on nyt myös mahdollisuus tuoda selliin oma televisio.

Lue seuraavaksi