"Kyllä ne tulokhat pieniä ovat" – Velho-oopperoistaan tunnettu Uuttu-Kalle ei tällä hetkellä lupaa uutta suurta näytelmää

Kolarissa suunnitteilla oleva patsashanke hämmentää Kalervo Uuttua.

näytelmät
Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle
Äkäslompolon kansantaiteilija Kalervo Uuttu arvioi, että on isoimmat spektaakkelinsa kirjoittanut. Enää ei ole mitään tekemisen pakkoa, hän sanoo. Kädessä paperilla on syysruno, aamulla syntynytJorma Korhonen / Yle

Kolarin Äkäslompolosta oleva kansantaitelija Kalervo Uuttu (74) ei lupaa, että kirjoittaisi vielä jonkun suuren spektaakkelin, näytelmän tai muun.

– Kyllä ne tulokhat aika pieniä ovat, Kalle tunnustaa ja mittaa tekemisiään Velho -oopperoihin ja viimeisimpiin laulunäytelmiin, Laulu pienestä kansasta.

– Silloin tällöin jotaki putkahtaa tuolta pääkopasta, hän sanoo. Siitä todistuksena hän sai haastattelupäivänä valmiiksi syysrunon ja laittoi sille nimeksi Syksyn Impi.

– Räsäsen Katja, meän jumppari Kolarissa ihmetteli, että miksi syysrunot ja -laulut ovat aina niin surullisia, miksei ne vois olla ilosiaki. Mie sitte tein tämmösen ilosemman runon ja tänä aamuna se hyväkäs sitten tuli. Kuukauven päivät mie sitä ajatuksissani valmistelin. Ne ei tule koskhan väkisin, mutta väsyttämällä.

Taas olhan sisäruokinnassa

Ylläksen juurella Äkäslompolon Rovassa on Kallen ja Kirstin koti. Keittiön ikkunasta näkyy suuri perunamaa, joka isännän mielestä on kuitenkin jo pieni; pottuja siinä on nykyisin vain omiksi tarpeiksi. Vanha Verkku lekuuttelee tallin takana. Kyntökone.

Kun Kallelta kysäisee, että mitä miehelle nyt noin yleensä kuuluu, niin tämä vastaa:

– Eipä tässä mithän sen kummempaa. Ku ikkää tullee, niin nokka mennee maata kohen. Ja ku ikkunasta ulos kattoo, niin saa sanoa, että sisäruokintakausi on taas alkanu.

Syksy ja talvi eivät miestä silti masenna. Niiden kanssa on häätynyt tulla toimeen.

70 miljoonan matkailutulo

Uuttu-Kallen sepittämät Velho -oopperat - Velho, Riekko ja Käärme - keräsivät vuosikymmenen aikana noin 90 000 katsojaa silloiseen ulkoilmateatteriin keskellä Äkäslompolon matkailukylää. Viimeinen esitys siinä kuuluissa paikassa oli syksyllä 2001. Velho-oopperoiden lasketaan tuoneen matkailutuloja Kolariin noin 70 miljoonaa markkaa.

Täysille katsomoille ja suurin kiitoksin meni neljänä syksynä myös Laulu pienestä kansasta ja sen jatko-osat. Esitykset olivat Ylläksen uudessa ulkoilmateatterissa, Ihmisen ringissä.

Valtava oli myös se näyttelijöiden paljous, joka opperoihin ja laulunäytelmiin tarvittiin; suurin osa paikallista porukkaa, mutta tuli kauempaakin.

– Ihan mukavaa aikaa ovat nuo olhet. Joskus tulee käveleskellyksi niillä kentillä ja monet asiat nousevat mielhen.

Jättivät pysyvän jäljen

Oopperoita ja laulunäytelmiä esitettiin vuosikausia - uusinta ihan äsken - ja hyvällä menestyksellä Ylläksen ulkoilmateattereissa, vanhassa ja uudessa. Tuotannot ovat jättäneet pysyvän jäljen Lapin ja koko Suomen teatterihistoriaan.

Ja on toki jättänyt Uuttu-Kalle itsekin - taiteellisella työllään, persoonallaan ja yleensäkin ihmisenä.

Hänen oopperoidensa kuin laulunäytelmiensä sisältöä kantavat kuvitteelliset ihmiset historiallisessa todellisuudessa. Ne ovat tarinoita paikallisesta väestä, sitkeästä kansasta, ymmärtämisestä, taisteluista ja rakkaudesta.

Ei tule painetta, ko ei luppaa

Siinäkö ne isot työt sitten olivat? Kalervo Uuttu jättää ilmoille arvoituksen:

– Ylhensähän se on niin, että ko vannoo, ettei tule koskhan enhän mithän, niin ylheensä silloin tullee, hän sanoo.

– Jotaki on mielenpäällä, mutta on parempi, etten puhu niistä. Ei tule painetta, ko ei luppaa.

Turistit aloit velhoksi kuttumhan

Kirsti ja Kalervo Uuttu ovat Ylläksellä tiennäyttäjiä matkailunohjelmapalveluissa. He aloittivat kahvilayrittäjinä Äkäsmyllyllä vuonna 1977.

Silloin Kallesta tuli Ylläksen Velho, se primitiivinen Lapin ukko, jolla tarinat lentävät ja jonka kynsissä turistien naamat nokeutuvat, kun heille Lapin lumoa istutetaan ja kastetta annetaan.

– Turistit minua aloit velhoksi kuttumhan. Mie en ole koskhan tuntenu ittiäni miksikhän velhoksi, noiaksi, tietäjäksi tai semmoseksi. Mie olen tarinankertoja ja näyttelijä velhon roolissa. Ja se häätyy tarkasti tietää, että tarinan tottuutta ei saa mennä muuttamhan, mutta värittää sitä saa, hän tähdentää.

Mies ei patsaastaan innostu

– Jaa, että mulle patsas? Olen mie joskus siittä jotaki kuullu, mutta en ole koskhan toesta ottanu. Eikhän se riitä, että mie itte tuolla Äkäslompolon raitilla ihan itte patsastelen, hän naurahtaa.

Patsashanke ei ole tuulesta temmattu. Sillä on ehdottajansa ja kannattajansa. Paikallisessa lehdessäkin siitä on kirjoitettu. Patsas olisi huomionosoitus kansantaiteilijalle, joka on tehnyt kotiseutuaan Kolaria ja Ylläksen matkailua tunnetuksi ehkä enemmän kuin mitkään messut ja prosyyrit.

Kalervo Uuttu ei patsasasiasta innostu - pikemminkin hämmästyy.

– Annethanpa sen vain olla. Lähemmäpä tästä kahville, hän lausahtaa.