Valtava joutsenparvi lepäilee Kemijärvellä – paikallinen lintuharrastaja laski yli tuhat laulujoutsenta yksitellen

Joutsenet tulevat kun säännöstellyn Kemijärven pinta on alhaalla ja vesikasvit kaulan ulottuvilla.

Kemijärven veden korkeudesta riippuu, kuinka suurina parvina joutsenet pysähtyvät järvelle ruokailemaan. Arkistokuva vuodelta 2017. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Kemijärveläinen lintuharrastaja ja biologian opettaja Pirkka Aalto seisoi sillalla tuntikausia ja tuijotti valtavaa parvea kaukoputken läpi. Välillä valkoista vilisi silmissä, mutta kokenut lintulaskija pääsi kuin pääsikin laskussa loppuun eli lukuun 1150.

– Pyrin laskemaan ihan yksitellen, en lähde edes arvioimaan minään kymmenen köntteinä. Joutsenet olivat nättinä rihmana, joten ne pystyi laskemaan ihan yksi, kaksi, kolme tai sitten pareina. Pääsin sellaisiin lukuihin, että olin itse tyytyväinen eli voi sanoa, että laskenta oli tarkka.

Parvessa on Lapin vesillä ja Pohjois-Venäjällä kesää viettäneitä. Joutsenet valitsevat säännöstellyn Kemijärven levähdyspaikakseen niinä syksyinä, kun vesi on alhaalla ja vesikasvit nälkäisen nokan ulottuvilla.

– Täällä Kemijärvelläkään kaikki eivät välttämättä tykkää siitä, että joutsenet tulevat syksyllä ja alkaa se kauhea huuto, joka vaan paisuu yön mittaan. Linnuilla on sitä suurempi huoli kavereista, mitä hämärämmäksi tulee. Huutelu vaan yltyy, kun näkyvyys heikkenee.

Joutsenet kevään ensimmäisiä palaajia

Laulujoutsenet lepäilevät Kemijärven aalloilla päiviä tai viikkoja, kunnes pyyhkäisevät suoralla lennolla talvehtimispaikoille Tanskan salmiin. Lintuharrastaja katsoo perään haikeana, vaikka tietää että joutsenet palaavat heti kun voivat.

– Valkoinen joutsen sinisellä taivaalla, siinähän on Suomen lipun värit. Laji, joka on noussut pitkälti Yrjö Kokon kirjojen ja työn ansiosta sukupuuton partaalta näin runsaaksi, on se hieno, sanoo Aalto kiikareilla järvenselälle tähyillen. Suomen kansallislinnuksi valittuja laulujoutsenia oli pahimmillaan vain kolmisenkymmentä pesivää paria 1950-luvulla. Laji oli kuolemassa sukupuuttoon koko Pohjolassa.

Pirkka Aalto on tavannut yli 20-vuotiaita lintuja rengastettuja joutsenia seuratessaan. Kuva: Annu Passoja / Yle

Lapin joutsenet ovat nimenomaan laulujoutsenia. Aalto ei ole varma, onko Itä-Lapissa koskaan tavattu kyhmyjoutsenta, joka eteläisessä Suomessa on yleinen. Suomen suurimmat laulujoutsenkeskittymät tapaavat löytyä juuri Lapista ja Pohjois-Pohjanmaalta.

Aalto ei ymmärrä lainkaan ehdotuksia joutsenen rajoitetun metsästyksen sallimisesta, mitä on esittänyt muiden muassa lappilaiskansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.). Kemijärven joutsenparvesta Aalto laski vain 50 tämän vuoden poikasta.

– Joutsenkannan kasvu on pysähtynyt, luonto itse säätelee populaatiota eikä siinä ihmistä tarvita väliin.

Sellutehtaan jätevesiallas on lintutarkkailijan suosikkikohde

Aaltoa ei pidä myöskään "ainaisista höpinöistä", joiden mukaan joutsen ajaa muut lintulajit pois pesimäpaikoilta tai estää niiden ruokailun. Kemijärvessä lipuvien joutsenten kylkeen on kiilannut haapanoita, jotka vain odottavat että joutsen pitkällä kaulallaan nyhtää vesikasveja pinnalle syötäväksi.

Aalto on myös Kemijärven kaupunginvaltuutettu (kd.), joka on puhunut vuosia lintumatkailun kehittämisen puolesta. Yksi parhaista matkailukohteista olisi vuonna 2008 suljetun Stora Enson tehtaan jäljiltä jäänyt jätevesiallas.

– Se on oma ykköskohteeni täällä. Valitettavasti siellä kulkeminen on luvanvaraista ja vain minulla on luvat sinne. Olen toivonut että Stora Enson kanssa päästäisiin sopimukseen lintutornin rakentamisesta alueelle, koska siellä vesilintukerääntymät ovat suuremmat kuin missään täällä lähialueella.

Jätevesialtaassa pesii muiden muassa punasotkia, joita ei ole Aallon mukaan aiemmin tavattu pesimässä Joensuu-Oulu-linjan pohjoispuolella.