Lapsuuden avainkokemus ja 10 000 tunnin harjoittelu veivät Veera Kaijasen sirkusalan huipulle – harrastuksen suosio nopeassa kasvussa

Sirkuskoulujen määrä kasvoi viidessä vuodessa 50 prosenttia ja harrastajamäärä kaksinkertaistui. Taustalla ovat muun muassa trampoliinien yleistyminen ja Youtube.

sirkuskoulut
Veera Kaijanen sirkustaiteilija
Mitä kaikkea nuorallatanssija voi yläilmoissa tehdä? Veera Kaijanen kertoo.

Liike näyttää niin luonnolliselta, vaivattomalta, sulavalta ja nautinnolliselta. Sirkustaitelija Veera Kaijanen, 29, kulkee nuoralla kuin kotonaan: hän juoksee, makaa, hyppii, tekee spagaatteja ja kävelee korkokengillä sentin paksuisen teräsvaijerin päällä.

Vaivattomuuden tuntu on kuitenkin harhaa: päästäkseen sirkusmaailman huipulle Kaijanen on harjoitellut, opiskellut, välillä turhautunut ja taas harjoitellut.

Jatkuva harjoittelu on asia, joka Kaijasen puheessa nousee toistuvasti esille. Usein kuullun väittämän mukaan liki minkä tahansa alan huippuammattilaisuuteen vaaditaan vähintään 10 000 tunnin harjoittelumäärä (siirryt toiseen palveluun). Tämä rajapyykki on Kaijasen kohdalla täyttynyt.

– Kouluaikana harjoittelin 9–10 tuntia päivässä, 5–6 kertaa viikossa. Nykyisin harjoittelen muutaman tunnin päivittäin, ja pidän korkeintaan kaksi vapaata per viikko. Se toki riippuu paljon meneillään olevasta produktiosta.

Kaijasen mukaan sirkusalalla olennaista on kehityksen mukana pysyminen.

– Jos haluaa pysyä huipulla, täytyy tehdä koko ajan töitä. Sinne huipulle mahtuu niin vähän ihmisiä.

Ahaa-elämys 12-vuotiaana

Helsingissä syntynyt ja kasvanut Veera Kaijanen aloitti Linnanmäen sirkuskoulussa seitsemänvuotiaana. Harjoitteluintensiteetin muutti lapsuuden avainkokemus, joka tapahtui 12 vuoden iässä eräänä runsaslumisena talvena keskellä hiljaisia joulupyhiä. Televisiossa näytettiin maailmankuulun sirkusryhmän Cirque du Soleil'n esitys.

Veera Kaijanen piipahti viime viikolla Helsingissä Töölön kisahallilla antamassa yksityistunteja.
Veera Kaijanen piipahti syksyllä Helsingissä Töölön kisahallilla antamassa yksityistunteja.Vesa Marttinen / Yle

– Mä vain istuin telkan ääressä, ja muistan että siellä oli sellainen hulavannenainen, joka oli aivan uskomaton. Silloin ajattelin, että mä haluan tuonne.

Sinne hän myös pääsi, mutta vasta vuosia myöhemmin ja monen mutkan kautta. Ensin Kaijanen opiskeli sirkusalaa Lahdessa koulutuskeskus Salpauksessa, mistä matka jatkui Ranskaan Academie Fratelliniin. Pariisissa toimivaan perinteiseen huippusirkuskouluun otetaan vain 4–9 oppilasta vuodessa.

– Se on maailman parhaita sirkusalan kouluja. Siellä on huippuopettajat, joista lähes kaikki ovat entisiä artisteja, jotka ovat kiertäneet maailman areenoja. Siellä käy myös ammattilaisia säännöllisesti harjoittelemassa, mikä on oppilaan näkökulmasta loistavaa. Olet koko ajan ammattilaisten ympäröimä, Kaijanen kertoo.

Cirque du Soleil ja viikon pääsykokeet

Noin 12 vuotta joulupäivän ahaa-elämyksen jälkeen Veera Kaijanen päätyi Cirque du Soleil'n uuden esityksen pääsykokeisiin.

– Siinä kävi uskomaton mäihä. Olin viimeistä vuotta koulussa, eli vuosi oli 2011. He olivat avaamassa seuraavalle vuodelle uuden show’n. Tavallisesti he käyttävät todella vähän nuorallatanssijoita, mutta siihen esitykseen niitä haluttiin.

Kaijasen opettaja oli puolisoineen show'n kykyjenetsijäjoukoissa, ja he päätyivät suosittelemaan nuorta suomalaista maailman tunnetuimman nykysirkusryhmän joukkoihin.

Veera Kaijanen sirkustaiteilija
Hulavanteet ovat Veera Kaijasen osaamisalaa nuorallatanssin ohella.Nacho Ricci

– Sieltä otettiin yhteyttä, ja pyydettiin lähettämään videoita. Pian sen jälkeen minut kutsuttiin pääsykokeisiin, jotka pidettiin Etelä-Ranskassa ja kestivät noin viikon.

Pääsykokeissa oli kahdeksan nuorallatanssijaa, joista puolet oli naisia ja puolet miehiä.

– Siellä tehtiin improa, tekniikkatreeniä, kaikki mahdolliset näyttelijäharjoitukset ja kaikki tietenkin nuoran päällä, Kaijanen kertoo.

Mukaan valittiin kaksi naista ja kaksi miestä. Veera Kaijanen oli yksi heistä, ja seuraavat kolme vuotta menivät Cirque du Soleil'n matkassa ympäri maailman.

Akrobatia ylivoimaisesti suosituin

Maiju Mustonen on ollut mukana Linnanmäen sirkuskoulun toiminnassa jo 2000-luvun alkuvuosista. Hän muistaa Veeran Kaijasen supersinnikkäänä tyyppinä ja ahkerana treenaajana.

Nykyisin toiminnanjohtajana koulun arkea pyörittävä Mustonen havainnollistaa, kuinka harrastuksen suosio on reilussa kymmenessä vuodessa kasvanut.

– Silloin Veeran aikana meillä oli 30 oppilasta, nyt niitä on noin 600. Lisäksi meillä on koko ajan jonossa noin 300 oppilaaksi haluavaa.

Suosituimpien osa-alueiden joukossa on akrobatia, ja tähän Mustosella on tarjota mielenkiintoinen selitys.

– Suosio tulee varmaankin erilaisista Youtube-videoista ja parkourista ja kaikesta sellaisesta. Myös ilma-akrobatia on erittäin suosittua.

Sirkuskoulu Woltin tirehtööri Juha Ekorre on samoilla linjoilla.

– Trampoliinit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleet suosituksi. Samoin temppuilu, esimerkiksi parkour. Meilläkin käsilläseisonta, akrobatia ja sen tyyppiset asiat ovat hyvin suosittuja.

Ekorren arvion mukaan sirkusharrastuksen kasvua on siivittänyt se, että muutkin kuin sirkuskoulut tai nuorisosirkukset ovat alkaneet tarjota sirkusopetusta esimerkiksi osana ryhmäliikuntaa.