TornioSota-ajan tietokirjoihin erikoistunut torniolainen Mika Kulju avaa sotahistoriaa kirjoissa, mutta on pelastanut myös konkreettisesti muutaman sotamuiston. Kuljun mökin pihalla on pari mielenkiintoista Tornion taisteluihin liittyvää esinettä. Ne on pelastettu mitä erikoisimmista paikoista. Toinen sota-ajan muisto on lokakuun alkupäivinä 1944 suomalaisten tuhoaman, ranskalaisvalmisteisen panssarivaunun tornin tähystysluukku. Toinen on saksalainen tykin hylsy. Molemmille suomalaiset löysivät sodan jälkeen hyötykäyttöä.
– Kurkistusluukku oli Skantsin Ramin mummolassa saunankiukaan tulisijana. Siihen oli laitettu tynnyri päälle, tynnyriin kiviä ja hyvin oli toiminut pitkänkin aikaa. Tuota saksalaisten tykin hylsyä käytettiin salaojaputkien osana. Suomalaiset olivat siis hyvin innovatiivisia kaiken saksalaisten jättämän sotaromun suhteen, tutkija ja kirjailija Mika Kulju naurahtaa.
Juuri julkaistussa tietokirjassaan Kulju on keskittynyt kertomaan Käsivarren sodasta, mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle Suomen sotahistoriassa.
Lapin sota alkoi lokakuussa 1944 ja päättyi vasta huhtikuussa 1945
Lapin sodan katsotaan alkaneen Tornion maihinnoususta 1. lokakuuta 1944. Rajuin taisteluvaihe kesti vain kuukauden, mutta viimeiset saksalaiset poistuivat Käsivarren alueelta vasta huhtikuussa 1945.
600 nuorta suomalaista kävi asemasotaa puolen vuoden ajan. Siitä tuli nimitys lasten ristiretki.
– Marraskuun alussa 1944 jatkosodan käyneet ikäluokat kotiutettiin. Sodan viimeiset kuukaudet rintamalla olivat nuorimmat varusmiesikäluokat. Siitä tulee tämä nimitys lasten ristiretki, Kulju tarkentaa.
Miksi Käsivarren sodasta on kirjoitettu niin vähän?
Talvi- ja jatkosodasta ja niiden taisteluista on kirjoitettu kirjoja kymmenittäin – jopa sadoittain. Myös Lapin sodan alkuvaiheita on käsitelty kattavasti. Miksi Käsivarren sota eli Lapin sodan viime vaiheet ovat kuitenkin jääneet niin vähälle huomiolle?
– Tutkimusaiheena se on hyvinkin haastava koska sotapäiväkirjat eivät aina pidä paikkaansa. Loppuvaiheen sotapäiväkirjat tehtiin osin valvontakomission miellyttämiseksi, joten niissä ei aina kerrota totuutta. Se vaatii tutkijalta hyvinkin paljon työtä, että saa selvitettyä mitä ihan oikeasti tapahtui.
– Toinen tekijä on varmaankin kulttuurillinen. Tutkijan pitää myöskin ymmärtää Lappia ja sen ihmisiä, toimintaympäristöä ja etäisyyksiä, Mika Kulju kertoo.
Kirjassa kuuluu myös sotilaan ääni
En kerinnyt pitkääkään matkaa hiihtää, kun takanani kuului kova räjähdys. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olimme hiihtäneet saksalaisten syliin, ja että meitä kohti heitettiin käsikranaatti.
Ote Lapin sodan luutnantti Martti Takkisen muistelmista, jotka ovat näkyvässä osassa Kuljun kirjan kerronnassa. Takkisen muistelmat antoivat myös lopullisen sysäyksen neljän vuoden kirjoitusurakalle. Kulju oli luennoimassa ja luennon jälkeen eräs henkilö tuli puhuttelemaan tätä.
– Eeva-Liisa Hietala kertoi kirjoittaneensa puhtaaksi isänsä Martti Takkisen nauhalle kertomat muistelmat. Hän lähetti minulle sekä nauhat että tekstin. Lisäksi sain Hietalalta valokuvia ja arvokkaan kartan saksalaisten asemista Kilpisjärvellä kevättalvella 1945.
Mika Kulju käsittelee kirjassaan Käsivarren sotahistorian johdantona muitakin Lapin sodan tapahtumia Tornion maihinnoususta alkaen.
Mukana on myös lyhyitä tarinoita muun muassa Kaakamon Hirsikankaalla sijainneesta sotahevossairaalasta, Kuusiluodon saaren sahayhteisön tuhosta ja mystisestä ilmataistelusta Kemin ja Rovaniemen välillä. Kirjassa on myös ennen julkaisemattomia valokuvia.