yle.fi-etusivu

Salametsästäjät ovat jahdanneet ja tappaneet pantasusia – pian se on vaikeaa, kun susia seurataan ulosteesta

Susikannan hoitoa suunnittelevalle maa- ja metsätalousministeriölle pantasusien salametsästyksen laajuus ei tullut yllätyksenä.

susi
susi lähikuvassa
Pantasusia on joutunut salametsästäjien tähtäimeen useita kymmeniä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.Charles Williams / AOP

Pannoitetut sudet ovat helppo saalis salametsästäjälle. Niitä on metsästetty luvatta viimeisten parin vuosikymmenen aikana kymmenittäin.

Pannoitetun suden voi jäljittää helpohkosti pienellä viiveellä, sillä niiden liikkumista on mahdollisuus seurata internetissä.

Salametsästystä tutkinut Oulun yliopiston tohtorikoulutettava Johanna Suutarinen sanoo, että pantasusilla on ollut pannattomia susia suurempi riski tulla laittomasti tapetuksi.

– Susi, jolla on kaulassaan tutkapanta,voi olla ikään kuin trofee (metsästysmuisto). Panta toimii houkuttimena tai kohteena, johon purkaa susivihaa tai turhautumista, Suutarinen arvelee.

Suomessa on salametsästetty kymmeniä pantasusia vuosina 1998–2014. Suutarisen väitöstutkimuksen mukaan tuona aikana kuolleina löydetyistä 91 pantaa kantaneesta sudesta 52 on joutunut salametsästäjien saaliiksi.

Luke siirtymässä dna-tutkimukseen

Pantasusien jäljittäminen käy hankalaksi lähivuosina, sillä Luonnonvarakeskus on luopumassa susien pantaseurannasta lähes kokonaan. Susien seurannassa ollaan siirtymässä dna-seurantaan eli eläimien liikkeitä seurataan niiden ulosteita tutkimalla.

Susikanta -grafiikka
Susikanta on tipahtanut Suomessa vuosikymmenessä useilla kymmenillä. Yle

Luonnonvarakeskus on harjoitellut susien dna-seurantaa muutamia vuosia Varsinais-Suomessa.

– Viime vuonna dna-seurantaa alettiin tehdä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Ensi syksynä on tarkoitus valloittaa dna-tutkimukseen taas uusia alueita, Järvenpää kertoo.

Dna-seurannan ohessa Luonnonvarakeskus jatkaa toistaiseksi myös susien pantaseurantaa.

Suurin osa laittomasti tapetuista pantasusista oli niin sanottuja alfasusia eli laumojen lisääntyviä yksilöitä.

Pannoitettaviksi susiksi valitaan Luonnonvarakeskuksen johtaja Markku Järvenpään mukaan yleensä juuri alfasudet. Suutarisen tutkimustulokset kertovat, että laittomasti kaadetuista 52 pantasudesta 37 oli laumaa johtavia alfasusia.

Suden urospentu pannoitettavana.
Suden urospentua pannoitetaan. Pantasusia on metsästetty luvatta viimeisten parin vuosikymmenen aikana kymmenittäin.Ilpo Kojola / RKTL

Tutkimuksessa pantasusia on ollut jokaisesta suden elämänvaiheesta eri puolilla Suomea.

– Niitä oli vanhempien reviirillä elävistä, omaa reviiriä etsimään lähteneistä susista, reviirilleen asettuneista sinkuista ja parin muodostaneista tai lauman perustaneista alfoista.

Panta katoaa vuodessa maastoon

Dna-seurantaan Luonnonvarakeskus ei siirry siksi, että susia salametsästetään.

– Menetämme jokaisen pantasuden jäljitettävyyden noin vuoden sisällä pannoituksesta, vaikka susi jatkaakin elämäänsä. Näin tapahtuu, kun patteri pimenee ja toimimaton panta putoaa maastoon.

– Pantaseuranta on sikäli kallista, että saamme informaation laumojen liikkeistä pannan avulla vain vuoden kerrallaan, Järvenpää toteaa.

Luonnonvarakeskus pannoitti viime vuonna reilut kymmenen sutta. Tällä hetkellä tietoa lähettää yhdeksän pantaa.

Ministeriö ei yllättynyt tuloksista

Susikannan hoitoa suunnittelevalle maa- ja metsätalousministeriölle pantasusien salametsästyksen laajuus ei tullut yllätyksenä. Ministeriön susikantoihin perehtynyt neuvotteleva virkamies Sami Niemi sanoo luottavansa tutkimustuloksiin.

– Tulokset kuvastavat, millä tasolla susien salametsästys Suomessa on.

Susi seisoo lumessa.
Laittomasti kaadetuista 52 pantasudesta 37 oli laumaa johtavia alfasusia.Seppo Nykänen / Yle

Niemi sanoo, että ministeriössä sekä pantasusien että ilman pantaa liikkuvien susien salametsästystä seurataan säännöllisesti. Luvattomaan metsästykseen on yritetty puuttua muun muassa tarjoamalla ihmisille takavuosia joustavampi mahdollisuus susien luvanvaraiseen metsästämiseen.

– Näin haluamme ohjata ihmisiä lailliseen metsästykseen, Niemi toteaa.

Ohjausta ministeriö kokeili vuosien 2014–2015 aikana susikannan hoitosuunnitelmalla. (siirryt toiseen palveluun) Suunnitelmaa laatiessaan ministeriössä oli tiedossa, että susia metsästettiin 2010-luvun alussa todennäköisesti paljon salaa.

Kun metsästetään susialueella, keskustelua käydään.

Harri Käsmä

– Jos luvallisesti Suomessa metsästettiin 2–4 sutta ja susikanta ei kasvanut, niin tällaiset tiedot kertoivat, että tilastoimatonta hävikkiä susikannassa oli, Niemi sanoo.

– Nyt näyttäisi, että susia ei ole kadonnut samalla tavalla viime vuosina, vaan hävikkiin on vaikuttanut erityisesti toissa vuoden liian kova luvanvaraisen metsästyksen mitoitus, Niemi sanoo.

Luvanvaraisuus on yksi vaihtoehto

Susien kannanhoidollisesta metsästyksestä luovuttiin viime talvena. Sami Niemen mukaan ministeriössä pohditaan parhaillaan susikannan hoidon tulevaisuutta.

– Tämä on vähän tällaista sumussa kulkemista ja kokeilemista. Lähtökohta on, että luvanvaraisen metsästyksen pitää olla myös käytännön vaihtoehto.

susi silmät
Luonnonvarakeskuksen viime keväisen susikanta-arvion mukaan Suomessa oli maaliskuun 2017 alussa 150-180 sutta. Susikanta on vahvin Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.Yle

Maa- ja metsätalousministeriö tekee susikannan hoitosuunnitelmaa koskevat päätökset ja päättää mahdollisen metsästyksen mitoittamisesta.

Luonnonvarakeskuksen tekemä kanta-arvio on yksi päätöksenteon työkaluista. Ministeriö huomioi toimissaan myös Euroopan unionin luontodirektiivin, jossa säädellään muun muassa suden suojelua.

Metsästäjäliiton Kainuun piirin puheenjohtaja Harri Käsmä painottaa, etteivät rehdit metsästäjät kaada riistaa salaa.

– Suurin osa metsästäjistä on lainkuuliaisia kansalaisia. Metsästäjät ovat suurin joukko, joka metsästystä valvoo. Kyllä lainkuuliaiset metsästäjät tekevät poikkeavasta toiminnasta ilmoituksen, Käsmä uskoo.

Yhteistyöllä homma toimii

Luonnonvarakeskus on pannoittanut Kainuussa tänä vuonna viisi sutta. Harri Käsmä sanoo törmäävänsä usein susikeskusteluun metsästäjien keskuudessa. Pantasusista ei juurikaan puhuta eikä lynkkausmieliala ole vallalla.

– Kun metsästetään susialueella, keskustelua käydään. Erityisen huolissaan metsästäjät ovat koiriensa puolesta. Tälläkin metsästyskaudella susi on vienyt Suomessa pian 30 metsästyskoiraa, Käsmä toteaa.

Tämä on vähän tällaista sumussa kulkemista ja kokeilemista.

Sami Niemi

Käsmä näkee vain yhden lääkkeen salametsästyksen kitkemiseen ja susikannan pitämiseen kohtuullisella tasolla: yhteistyön.

– Ei asia niin toimi, että vain yksi taho sanelee, että tämä on oikea kanta-arvio. Keskustelussa ja suunnittelussa pitää olla mukana kaikki asiaan perehtyneet, luonnonsuojelujärjestöjä myöten. Voimmehan laskea susia yhdessäkin, Käsmä sanoo.

Luonnonsuojeluliittoa ei kuunnella

Suomen Luonnonsuojeluliitton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro on Käsmän kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkia ei ole kuunneltu susien kannanhoitoa suunniteltaessa.

– Vain metsästäjiä kuunnellaan, kun susikantaa Suomessa hoidetaan. Näin ollen on selvää, että kanta pysyy pienenä ja harvalukuisena.

Suden jälki lumessa
Suden jäljet hangella.Niko Mannonen / Yle

Lumiaro kertoo, että Suomen Luonnonsuojeluliitto on aina kannattanut järkevää sudenmetsästystä niin, että häiriöitä aiheuttavat sudet poistetaan.

– Mutta esimerkiksi viime vuonna ehdotimme susikannan karsimista kahdellakymmenellä, mutta lupia myönnettiin viitisenkymmentä. Kun siihen lisätään mukaan salametsästys, susikanta romahtaa, Lumiaro tuskailee.

Lumiaron mukaan Suomen luonto kestäisi jopa tuhansien susien kannan.

– Susille on Suomessa ruokaa ja elintilaa enemmän kuin koskaan.

Lumiaron mielestä muihin Euroopan maihin verrattuna sudet tekevät Suomessa vahinkoja naurettavan vähän, porovahinkoja lukuun ottamatta.

– Mutta meidän tavoitteena on pienin mahdollinen elinvoimainen susikanta, joka on noin 300–500 sutta, Lumiaro täsmentää.

Juttua on korjattu 20.10 kello 10.04: Alun perin jutussa sanottiin, että dna-seurantaan ei siirrytä ensisijaisesti salametsästyksen takia. Jutusta on poistettu sana "ensisijaisesti", koska Luonnonvarakeskuksen mukaan dna-seurantaan siirtyminen ei liity ollenkaan salametsästykseen.

Lue lisää:

Mies kyllästyi salametsästäjien röyhkeyteen – on käräyttänyt salakaatajia jo vuosia

Seppo on alistanut suden 300 kertaa – "Se on helpoin eläin käsitellä, jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun"