25-vuotias Miska kamppaili kuiville pitkästä huumekierteestä – "Voi olla, että taas vuoden päästä olen tuossa puiston penkillä piikki hihassa"

Joensuulainen dokumentaristi teki elokuvan päihdeaddiktien kamppailuista ja selviytymisistä. Miskalla huumekoukku kesti kymmenen vuotta.

päihderiippuvuus
Joensuulainen Miska kertoo päihteiden täyttämästä elämästä Kynnyksiä -dokumentissa.
Heikki Haapalainen / Yle

25-vuotias Miska on joutunut kokemaan elämässään paljon.

Kymmenen vuoden huumekierre johti kolmen vuoden asunnottomuuteen, useiden ystävien kuolemien näkemiseen, 11 kuukauden ehdolliseen vankeuteen muun muassa ryöstöstä ja pahoinpitelystä ja kuuteen itsemurhayritykseen huumeiden yliannostuksella.

Nyt Miskalla on takanaan kahdeksan kuukautta kestänyt huumekorvaushoitojakso ja yksi kokonainen kuukausi ilman korvauslääkkeitä.

– Olen päättänyt lopettaa huumeiden käytön elämäni aikana varmaan sata kertaa, mutta ei siitä maailmasta lähteminen ole helppoa, kun siellä on kaikki kaverit ja koko elämä, Miska kertoo.

Raitistumisesta uuteen koukkuun

Miska jäi koukkuun huumeisiin noin 15 vuoden ikäisenä. Takana oli jo muutamia kannabiskokeiluja yläkouluajoilta Lieksassa, mutta pitkä suhde huumeisiin syntyi vasta ammattikoulun alettua Joensuussa.

– Kaverini tuli ja kysyi suoraan, että haluanko kokeilla buprenorfiinia ja totta kai masentunut teini halusi.

Koukku huumekorvauslääkkeenäkin tunnettuun opioidiin syntyi heti ensimmäisestä kokeilusta ja äkkiä Miska oli muun muassa tuhlannut aineeseen kesätöissä tienatun 2 000 euron palkan.

– Jaksoin paremmin, eikä masentanut tai suututtanut enää. Minä tykkäsin liikaakin ja siitähän se käyttö jäi päälle.

Huumekoukusta huolimatta Miska sai vietyä opinnot ammattikoulussa loppuun asti ja valmistui kokiksi. Noihin aikoihin hän rakastui, sai kaksi lasta ja pääsi kokiksi paikalliseen yritykseen. Huumeet saivat jäädä, mutta piikin ikävä jäi kalvamaan mieltä.

Jos näkee vaivaa, paksun viinanhuurun läpi löytyy ajatteleva, sivistynyt, lukenut ja draamantajuinen ihminen.

Markku Kuronen

– Tein liikaa töitä ja väsymyksen vuoksi aloin käyttämään huumeita uudelleen. Kaksi ja puoli vuotta ehdin olla töissä, kunnes sain potkut.

Retkahdus aiheutti masennusta ja itsesyyttelyä.

– Lasten äidin kanssa tuli ero ja siitä alkoi sellainen ratajuoksu, että noin puoleen vuoteen en pitänyt mitään yhteyttä tyttäriini, heidän äitiinsä tai omaan äitiini.

Vailla asuntoa tai minkäänlaista suuntaa elämässä Miskalle tulivat tutuiksi yhä vahvemmat aineet: esimerkiksi amfetamiini, heroiini ja tutkimuskemikaalit. Majapaikkana toimivat vuoroin Joensuun keskustassa sijaitsevan Vapaudenpuiston penkit vuoroin rappukäytävät, tuttavien asunnot tai yömaja.

Lopulta noin kaksi vuotta sitten Miskasai tarpeekseen. Elämällä piti olla hänelle vielä muutakin tarjottavaa.

Elokuvan pääosassa halveksitut puistojuopot ja -narkkarit

Miskan kamppailua irti huumeista on seurannut vierestä perheen lisäksi myös joensuulainen elokuvaohjaaja Markku Kuronen.

Uudessa Kynnyksiä-dokumentissaan Kuronen antaa äänen sille yhteiskunnan osalle, jota moni ihminen ei halua kuulla. Niille, joiden päivät kuluvat tai ovat kuluneet esimerkiksi joensuulaisissa puistoissa viinaa tai huumeita käyttäen.

– Jotkut päihteiden käyttäjät kuten urheilijat, näyttelijät ja rock-tähdet julkaisevat kirjan ja heidän kirjojaan luetaan ja heitä kuunnellaan, mutta näitä puiston sankareita ei oikein tahdota kuunnella. He saivat nyt antaa äänensä omalla kielellään ja omilla ajatuksillaan, Markku Kuronen kertoo.

Kynnyksiä on jatko-osa viime vuonna asunnottomien yönä julkaistulle Viinapiru (siirryt toiseen palveluun)-dokumenttielokuvalle. Siinä, missä Viinapiru keskittyi seuraamaan alkoholistien viinanhuuruista elämää Joensuun puistoissa, nähdään sen jatko-osassa syvempää pohdintaa. Ennen kaikkea Kynnyksiä-elokuvassa on kyse selviytymistarinoista.

Elokuvaohjaaja Markku Kuronen. Viinapiru ja Kynnyksiä.
Markku Kuronen kuunteli, mitä sanottavaa usein Joensuun puistoissa nähdyillä päihderiippuvaisilla on.Heikki Haapalainen / Yle

– Tämä jatko-osa on huomattavasti toiveikkaampi kuin Viinapiru. Halusin kaivaa syvemmältä ja näyttää, että nämä ihmiset tekevät ja ajattelevat muutakin kuin viinan juomista puistojen penkeillä.

Kurosen käyttämälle rehelliselle ja suoralle kerrontatyylille tuntuukin olevan tilausta. Viinapiru on julkaisunsa jälkeen jäänyt elämään omaa elämäänsä ja sitä hyödynnetään paljon muun muassa sosiaali- ja terveysalan opinnoissa sekä yläkoulujen päihdevalistuksessa.

Elokuvilla on Kurosen mukaan myös inhimillistä ja stereotypioita kumoavia vaikutuksia.

– Viinapirun julkaisun aikaan yksi dokumentissa esiintyneistä ihmisistä kertoi, että tuntemattomatkin ihmiset olivat alkaneet sanomaan hänelle päivää.

– Jos näkee vaivaa, kyllä sieltä paksun viinanhuurun läpi löytyy ajatteleva, sivistynyt, lukenut ja draamantajuinen ihminen, Markku Kuronen muistuttaa.

Kestääkö raittius?

Miska ei osaa itsekään oikein selittää, mikä sai hänet tekemään päätöksen huumekoukun katkaisemiseksi.

Syynä voivat hänen mukaansa olla 6- ja 4-vuotiaat tyttäret, mutta mies korostaa, että raitistumisen askeleet täytyy ottaa ennen kaikkea omaa itseään varten.

– Olo on nyt vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Saan hyviä oloja siitä, että jaksan esimerkiksi kävellä enemmän kuin 200 metriä ilman, että koskee mihinkään ja siitä, että jaksan vetää leukoja.

– Eihän tässä pysty täysin luottavaisin mielin olemaan, että pystyn olemaan käyttämättä koko loppuelämäni. Saattaa olla, että vuoden päästä istun taas tuolla puiston penkillä piikki hihassa, Miska pohtii.

Tästä eteenpäin 25-vuotias aikoo elää päivän ja hetken kerrallaan.

– Olisi kiva päästä töihin vielä joskus, mutta ehkä haluan vain olla niin hyvä isä kuin pystyn. Toivottavasti se riittää, Miska hymyilee.

Jutun arkaluontoisuuden vuoksi Miska esiintyy jutussa etunimellään.

Lue myös:

Nuori kaappijuoppo sai avun ongelmaansa baarista – krapulassa solmittu veto päätti kierteen