Tanja Kurikka antoi omaisuutensa pois ja muutti asuntoautoon neljän koiran kanssa: "Luovuin aika vähästä, vaikka tavaraa oli paljon"

Suuren elämänmuutoksen jälkeen Tanja Kurikka sanoo olevansa onnellinen ihan joka päivä.

elämäntapa
Tanja koirineen matkailuauton edessä.
Tanja, 36, Nuka, 10, Nano, 5, Bingo, 3 ja Kyy, 1 asuvat sulassa sovussa matkailuautossa. Ensimmäinen talvi on takana ja se meni kohtalaisen kivuttomasti. Yksi vastoinkäyminen viisikon yhteiselossa oli Kyyn ripuli, josta seurasi melkoinen sotku.Miikku Pietilä

LempääläVuoden 2016 lokakuussa Tanja Kurikka, 36, luopui vuokra-asunnostaan. Sitten hän lahjoitti omaisuutensa pois ja muutti neljän koiransa kanssa asuntoautoon.

Sitä ennen hän oli irtisanoutunut hyväpalkkaisesta työstään it-alalla ja alkanut kokopäiväiseksi koirien agility-valmentajaksi.

Nyt on viisikon vuosikatsauksen aika.

– Elämä on muuttunut valtavasti. Olen hirmu kiitollinen siitä, että saan elää näin, Tanja hymyilee lokakuisena aamuna.

Bordercolliet Nuka, 10, Nano, 5, Bingo, 3, sekä yksivuotias Kyy kuuntelevat korvat höröllä, mutta lähes liikkumatta, emäntänsä ajatuksia.

Uusi elämä yrittäjänä

Asuntoauto on parkissa lempääläläisen ystäväperheen sähkötolpan varressa. Tanja on tapojensa vastaisesti herännyt aikaisin haastattelun kunniaksi. Uusi elämä yrittäjänä mahdollistaa myöhäiset aamut ja koiria iltaisin valmentava Tanja rakastaa nukkua pitkään.

– Suurin muutos on varmasti se, että olen nyt yrittäjä. Se tarkoittaa, ettei kukaan sano, missä ja mihin aikaan minun pitää olla jossakin, eikä sano miten minun pitää tehdä työni. Merkittävintä on se, että ajattelen elämästä ihan eri tavalla nykyään, Tanja miettii.

Tanja kouluttaa Kyytä.
Tanja sanoutui irti työstään it-alalla ja teki agility-harrastuksestaan itselleen uuden työn. Nyt hän kouluttaa koiria pitkin Suomea oman yrityksen kautta.Miikku Pietilä

Hyppy suureen tuntemattomaan vuosi sitten tapahtui nopeasti. Tanja sanoi ensin irti vuokra-asuntonsa Turussa ja osti vasta sen jälkeen lainarahalla kymmenen vuotta vanhan matkailuauton. Muutossa tuli kiire. Tanja laittoi nettiin ilmoituksen: annetaan tavaraa.

– Oli ihanaa, että tavaroille tuli käyttöä ja ne menivät hyvään tarkoitukseen. Enää ei ole isoa sohvaa, sänkyä tai kirjahyllyä, jotka pitäisivät minua paikallaan. Oli vapauttavaa päästää siitä kaikesta materiasta irti, hän muistelee.

Paljon enemmän tilalle

– Luovuin mielestäni aika vähästä, vaikka tavaraa oli paljon. Olen saanut paljon, paljon enemmän tilalle.

Tanjan tulot ovat pudonneet noin puoleen, mutta niin ovat tehneet myös menot.

– Rahaa menee vain ruokaan, koiriin ja auton ylläpitoon. Se on useita satoja euroja vähemmän kuin ennen, Tanja laskee.

Tanja Kurikan koirat rannalla.
Tanja luopui omaisuudestaan, mutta sai tilalle vapauden. Hän kiertää Suomea asuntoautolla ja kouluttaa koiria.

– Vanhasta elämästä kaipasin alussa palkkatyön taloudellista turvaa, mutta siitäkin ajatuksesta olen päässyt. Oikeasti tässä pärjää aika vähällä.

Ystävät lainaavat imuria

Myös Tanjan ostoskäyttäytyminen on muuttunut huomattavasti.

– Jos ehdottomasti tarvitsen vaikka uuden vaatteen, niin sitten pitää luopua jostakin vanhasta. Asuntoautossa asiat on mitoitettu niin, että kaikki mahtuu eikä silloin voi niin vaan ostaa jotakin lisää.

Sama pätee ruokiin. Kaikki pitää syödä, mitään turhaa ei voi ostaa, ja kun jopa juomavesi pitää kantaa sisään, sitä tulee käyttää harkiten. Eniten vettä menee koirien juomavedeksi.

Ja tietysti koirien pesuun. Se tapahtuu asuntoauton ulkopuolella auton alla olevan vesisäiliön ja letkun avulla.

Tanja ja koirat makoilevat sängyssä.
Yleensä vain Bingo nukkuu Tanjan kanssa, mutta pakkasen paukkuessa viisikko kerääntyy yhteen kasaan lämmittämään toisiaanKari Manninen / Yle

Siivous on oma haasteensa, kun koiranelikko kirmaa kuraisilla pelloilla pitkät karvat liehuen.

– Karvan ja hiekan määrä on aikamoinen. Pikasiivous menee niin, että harjaan ja luuttuan lattiat, kannan koirien pedit ulos ja tomutan ne. Jos olen jonkun ystävän luona parkissa, saan yleensä lainata imuria, Tanja kertoo.

Pyykkiä hän pesee joko ystävien tai siskon luona, ja posti menee äidille Joensuuhun. Ruoanlaitto hoituu helpoiten niin, ettei sitä laita.

– Minulla on kaasuliesi, mutten ole koskaan ollut kodin hengetär, varsinkaan keittiössä. Aika lailla ostan valmista tai syön muualla. Salaatin teen silloin tällöin evääksi.

Lääkäriin ei aina pääse

Vuoteen on mahtunut myös vastoinkäymisiä, mutta Tanja sanoo kaiken menneen yllättävän kivuttomasti. Oikeastaan juuri niin, kuin hän oli etukäteen kuvitellutkin.

– Kaikkea pientä, rengas on lähtenyt irti ja jääkaappi hajonnut, lämmitys on lakannut, kaasu on loppunut. Kyllähän talvipakkasella hetken harmittaa, kun herää kylmyyteen, mutta kaikesta on selvitty aika vähällä, hän nauraa.

Terveyskeskukseen pitäisi kuitenkin mennä sillä paikkakunnalla, missä on kirjolla: Tanjan tapauksessa Joensuussa. Viimetalvinen tauti talttui, kun lääkäriystävä tutki Tanjan koirahallin wc:ssä ja määräsi lääkityksen sen jälkeen.

Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja voin mennä ihan mihin vaan.

Tanja Kurikka

Tanja ei varsinaisesti ole päättänyt ryhtyä minimalistiksi.

– Se on käytännön sanelema pakko, kun tilaa on vähän. Elämä tuntuu kuitenkin arkiselta, tykkään siitä valtavasti, mutta se tuntuu jo hirmu tavalliselta, Tanja pohtii.

Kaikki rakas kulkee mukana

– Parasta on vapaus, kun kaikki tärkeä ja kaikki mitä rakastan kulkee mukana. Minulla on kaikki mitä tarvitsen ja voin mennä ihan mihin vaan.

Meno on ollut sen mukaista: syksyn ja talven Tanja asuu puolet viikosta Lempäälässä ja toisen puolen Turussa.

Kesällä oli vauhdikkaampaa: viisikko kävi Lappeenrannassa, Sodankylässä, Kiteellä, Helsingissä, Turussa, Raahessa, Kokkolassa ja Maalahdessa.

– Varmaan puolet jäi mainitsematta, Tanja miettii.

Tanjan koiranelikko.
Kesällä Tanja ja koiranelikko menivät minne huvitti. Kun he löysivät kauniin paikan, sinne jäätiin yöksi. Kun ajokilometrejä kertyy viitisen tuhatta kuukaudessa, ehtii moneen paikkaan.Miikku Pietilä

Kilometrejä on vuodessa kertynyt noin 50 000–60 000.

– Kesällä oltiin aika irti. Mentiin minne huvitti, ja kun löytyi kaunis paikka, päätimme jäädä sinne yöksi, hän muistelee.

Kateutta Tanja ei ole kokenut, ja kannustajia on ollut enemmän kuin epäilijöitä.

– Mun äitikin tottui ajatukseen tosi äkkiä, hän nauraa.

Onnellinen joka päivä

Kun vapautuu tavarasta, vapautuu myös henkisesti. Sen Tanja on oppinut vuoden aikana.

– Olen todella onnellinen ja olen onnellinen ihan joka päivä. Hirmu usein. En edes muista, koska olisin ollut huonolla tuulella. Jotenkin on niin älyttömän siistiä koko ajan, hän summaa.

Seitsemää vuotta it-alalla Tanja ei toki muistele pahalla: hän piti työstään.

– Mutta töiden jälkeen olin niin väsynyt, että jaksoin vain käyttää koirat lenkillä ja käydä vähän treenaamassa. Sitten vaan makasin sohvalla. Nyt tapaan paljon enemmän ihmisiä ja elämä on paljon sosiaalisempaa.

Tanjan koirat auringonlaskussa.
Miikku Pietilä

Jopa auton huolto on sosiaalinen tapahtuma. Tanja ajaa tutulle korjaamolle jo edellisenä iltana ja vie koirat aamulenkille, kun huolto alkaa.

– Sitten me tullaan autoon valmistamaan aamiaista ja keittämään kahvia sillä aikaa, että auto saadaan valmiiksi. Hyvin on aina mennyt, Tanja nyökkää.

Mikään muutoksessa ei kaduta

Tanja ei ole kertaakaan edes ajatellut, että palaisi takaisin kerrostaloon tai asuntoon. Ei kertaakaan. Eikä hän keksi mitään, mikä kaduttaisi.

– Tämä on tätä niin kauan, kun se tuntuu kivalta. Ja se tuntuu ihan äärimmäisen kivalta, edelleen. Jos siihen laittaisi jonkun aikarajan, sekin olisi itsensä rajoittamista. Mennään näin niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Toki Tanjalla on haaveita: kymmenen vuoden kuluttua esimerkiksi ihka oma agility-halli nykyisten vuokratilojen sijaan.

– Ja siinä vieressä uudenkarhea, vähän isompi matkailuauto, missä me voisimme koirien kanssa elellä. Niitä tuntuu aina vähän kertyvän. Neljästä kuuteen on sopiva määrä, hän hymyilee leveästi.

Tanja ja Kyy.
Koirat Nuka, Nano ja Bingo koristavat myös Tanja Kurikan käsivartta. Vasta yksivuotias Kyy ei ole vielä ehtinyt tatuoinniksi asti.Miikku Pietilä

Koiria on kiittäminen myös tästä hetkestä.

On kulunut jo muutama vuosi siitä, kun tamperelaisessa kassajärjestelmiä myyvässä yrityksessä vielä silloin työskennellyt it-alan tradenomi Tanja Kurikka oli teettämässä käsivarteensa tatuointeja koiristaan.

Tatuoija kysyi, mikä Tanjasta tulee isona, ja hän vastasi: koirien agility-kouluttaja.

– Mikset sitten ole se jo, tatuoija kysyi.

Se oli ratkaiseva kysymys.

Tanja kirjoitta elämästään myös blogia (siirryt toiseen palveluun).