Sota-ajan valokuvanäyttely herättää tunteita niin veteraanissa kuin teinissäkin: "Toivoisin, ettei enää tulisi tuollaista koettelemusta"

Rauhaton mieli -näyttely ei esittele vain kauhua, pelkoa ja ankaruutta, vaan myös kevyempää sota-ajan arkea. Tutustuimme näyttelyyn kahden aivan eri sukupolven edustajan kera. Ikäeroa heillä oli 79 vuotta.

valokuvat
Sotaveteraani Eeli Pitäjämäki ja yläkoululainen Joel Tapanainen tutustuvat näyttelyyn
Sota-ajan valokuviin tallentuneet tunteet esillä Seinäjoella. Kuvaus & leikkaus Mirva Ekman, toimittaja Tuomo Rintamaa.

94-vuotias Eeli Petäjämäki astelee kevyin askelin Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolle. Kunnioitettava ikä ei näy olemuksessa, ainoastaan kävelykeppi turvaa vielä yksin asuvan ilmajokelaisen kävelyä. Sotaan Petäjämäki lähti 18-vuotiaana.

– Suoritin ensin neljän kuukauden mittaisen koulutuksen tykistössä. Siitä sitten junahan ja sotaan Karhumäen pohjoispuolelle Maaselän kannakselle. Siellä oli ensimmäinen paikka, jossa pysähdyttiin ja jossa ryhdyttiin sotimaan, Petäjämäki muistelee.

Syyslomaansa viettävä Joel Tapanainen on 15-vuotias yläkoululainen Seinäjoen Nurmosta. Sotaan hän on tutustunut vain oppikirjojen avulla, mutta myös isoisovanhempiensa kautta. Tapanaisen isoisoisä lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan ja taisteli Tali-Ihantalassa. Myös äidin isoisä vietti viisi vuotta sodassa.

Yle Pohjanmaa pyysi nämä kaksi eri sukupolvien edustajaa tutustumaan Rauhaton mieli -valokuvanäyttelyyn.

Joel Tapanainen ja Eeli Pitäjämäki
Joel Tapanainen ja Eeli Pitäjämäki tutustuivat Rauhaton mieli -näyttelyyn Yle Pohjanmaan pyynnöstäMerja Siirilä

Nuorten arkea sota-aikana

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon uusimman näyttelyn kuvat eivät ole sotatantereelta, vaan kuvia on myös kotirintamalta ja lotista.

– Yksi näyttelyn lähtökohtia oli, ettei ole vain sitä silkkaa toimintaa tai historiallisia käännekohtia, vaan yksittäisen ihmisen arkea ja sodassa selviytymistä, museoassistentti Henni Mäntylä kertoo.

Näyttelyn tavoitteena on saada aikaan erilaisia tuntemuksia. Amanuenssi Eeva Korholan mukaan kuvat ovat peräisin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon omasta arkistosta.

– Kuvat on valittu sillä perusteella, että millaisia tunteita ne meissä herättivät, Korhola kertoo.

Laajasta valokuvakokoelmasta on valittu niukasti taustatietoja sisältäviä otoksia sotavuosilta. Silti Rauhaton mieli -näyttelyyn tutustuvat löytävät niistä paljon tietoa.

Sotaveteraani Eeli Pitäjämäki ja yläkoululainen Joel Tapanainen tutustuvat näyttelyyn
Erityisesti kenttäsairaalasta otettu kuva herätti tunteita.Merja Siirilä / Yle

Erityisesti kuva kenttäsairaalasta herättää keskustelua.

– Tunnelma kuvassa ei ollut erityisen surullinen, muutama hymykin löytyi kuvista. Siellä lepäiltiin rauhassa, että päästiin takaisin tantereelle, Joel Tapanainen kertoo kuvasta.

– Aika hymyilevää porukkaa, että eivät he kovin huonossa kunnossa ole. Huumoria piti viljellä, että pysyi järki tallella. Jos alkoi murjottamaan, niin kävi huonosti, Eeli Petäjämäki kertoo.

Petäjämäellä itselläänkin on kokemusta kenttäsairaalassa olemisesta.

– Minäkin olen maannut puusängyssä kenttäsairaalassa yhden viikon. Siellä oli pahoin loukkaantuneita, mutta jotenkin se huumori eli sielläkin. Vaikka ongelmia siellä aisti, niin ei se masentavaa ollut. Petikaverilla oli mennyt jalka miinassa. Eihän sanonut mitään muuta kuin, että kyllä hän vielä jalkapalloa pelaa, että ei se millään lailla masentunut ollut, Petäjämäki kertoo.

valokuva Rauhaton mieli -näyttelystä
Sankarihautausmaa

Kuva hautaristeistä saa Petäjämäen muistelemaan sodan julmuuksia. Rintamalla, erityisesti Tali-Ihantalassa menehtyi monta hyvää kaveria.

– Kaikkein ikävintä siellä oli, kun kaikki hyvät kaverit kaatui. Sitten yhtäkkiä katkesi se yhteys. Ne meni pois, Petäjämäki muistelee.

– Tämä on ilmeisesti vielä sodan aikaan, kun on lottakin vielä, Petäjämäki tarkastelee kuvaa.

"Kiitollinen saa olla sotilaille"

Kierroksen jälkeen on aika tarkastella tuntemuksia, mitä näyttely herätti.

– Muistoja tulee mieleen, mitä meikäläiselle on siellä tapahtunut, kun näitä katselee, Petäjämäki kertoo.

Joel Tapanainen
Joel TapanainenMirva Ekman / Yle

Tapanaisen mukaan näyttely osoitti sota-ajasta myös toisenlaisen puolen: hymyileviä sotilaita ja lottia, normaalia nuorten elämää ja harrastuksia.

– Kyllä se on varmasti ollut muutakin elämää siinä sotimisen rinnalla, Tapanainen kertoo.

Tapanaisen mukaan koulussa voisi jopa vielä enemmän käsitellä sota-aikaa.

– Ei siitä puhuta enää nykypäivänä koulun ulkopuolella. Etenkin kouluissa pitäisi joka vuosi opettaa. Kyllä sitä aika hyvin seiskalla ja kasilla opetaan, mutta ei enää niinkään ysillä, Tapanainen kertoo.

Nuori mies toivoisi, että suomalaiset olisivat ylpeitä historiastaan.

– Kuitenkin pärjättiin niin hyvin sodassa. Kiitollinen saa olla sotilaille, Tapanainen kertoo.

Eeli Pitäjämäki
Eeli PitäjämäkiMirva Ekman / Yle

Petäjämäki on matkustellut elämänsä aikana aktiivisesti, jopa Kiinassa asti. Vaikka matkalle on kiva lähteä, on aina kiva tulla takaisinkin.

– Toivoisin, ettei enää tulisi Suomelle eikä kenellekään muulle tuollaista koettelemusta. Kannattaa muistaa, kuinka hyvä maa Suomi on ja sitä kannattaa puolustaa. Kun tämän muistaa, niin kyllä kannattaa tehdä jotain Suomen hyväksi, Petäjämäki toteaa.

Korjattu 25.10. kello 9.25 haastateltavan nimi Eeli Pitäjämäki Eeli Petäjämäeksi.