94-vuotias Eeli Petäjämäki astelee kevyin askelin Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museolle. Kunnioitettava ikä ei näy olemuksessa, ainoastaan kävelykeppi turvaa vielä yksin asuvan ilmajokelaisen kävelyä. Sotaan Petäjämäki lähti 18-vuotiaana.

– Suoritin ensin neljän kuukauden mittaisen koulutuksen tykistössä. Siitä sitten junahan ja sotaan Karhumäen pohjoispuolelle Maaselän kannakselle. Siellä oli ensimmäinen paikka, jossa pysähdyttiin ja jossa ryhdyttiin sotimaan, Petäjämäki muistelee.

Syyslomaansa viettävä Joel Tapanainen on 15-vuotias yläkoululainen Seinäjoen Nurmosta. Sotaan hän on tutustunut vain oppikirjojen avulla, mutta myös isoisovanhempiensa kautta. Tapanaisen isoisoisä lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan ja taisteli Tali-Ihantalassa. Myös äidin isoisä vietti viisi vuotta sodassa.

Yle Pohjanmaa pyysi nämä kaksi eri sukupolvien edustajaa tutustumaan Rauhaton mieli -valokuvanäyttelyyn.

Nuorten arkea sota-aikana

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon uusimman näyttelyn kuvat eivät ole sotatantereelta, vaan kuvia on myös kotirintamalta ja lotista.

– Yksi näyttelyn lähtökohtia oli, ettei ole vain sitä silkkaa toimintaa tai historiallisia käännekohtia, vaan yksittäisen ihmisen arkea ja sodassa selviytymistä, museoassistentti Henni Mäntylä kertoo.

Näyttelyn tavoitteena on saada aikaan erilaisia tuntemuksia. Amanuenssi Eeva Korholan mukaan kuvat ovat peräisin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon omasta arkistosta.

– Kuvat on valittu sillä perusteella, että millaisia tunteita ne meissä herättivät, Korhola kertoo.

Laajasta valokuvakokoelmasta on valittu niukasti taustatietoja sisältäviä otoksia sotavuosilta. Silti Rauhaton mieli -näyttelyyn tutustuvat löytävät niistä paljon tietoa.

Erityisesti kuva kenttäsairaalasta herättää keskustelua.

– Tunnelma kuvassa ei ollut erityisen surullinen, muutama hymykin löytyi kuvista. Siellä lepäiltiin rauhassa, että päästiin takaisin tantereelle, Joel Tapanainen kertoo kuvasta.

– Aika hymyilevää porukkaa, että eivät he kovin huonossa kunnossa ole. Huumoria piti viljellä, että pysyi järki tallella. Jos alkoi murjottamaan, niin kävi huonosti, Eeli Petäjämäki kertoo.

Petäjämäellä itselläänkin on kokemusta kenttäsairaalassa olemisesta.

– Minäkin olen maannut puusängyssä kenttäsairaalassa yhden viikon. Siellä oli pahoin loukkaantuneita, mutta jotenkin se huumori eli sielläkin. Vaikka ongelmia siellä aisti, niin ei se masentavaa ollut. Petikaverilla oli mennyt jalka miinassa. Eihän sanonut mitään muuta kuin, että kyllä hän vielä jalkapalloa pelaa, että ei se millään lailla masentunut ollut, Petäjämäki kertoo.

Kuva hautaristeistä saa Petäjämäen muistelemaan sodan julmuuksia. Rintamalla, erityisesti Tali-Ihantalassa menehtyi monta hyvää kaveria.

– Kaikkein ikävintä siellä oli, kun kaikki hyvät kaverit kaatui. Sitten yhtäkkiä katkesi se yhteys. Ne meni pois, Petäjämäki muistelee.

– Tämä on ilmeisesti vielä sodan aikaan, kun on lottakin vielä, Petäjämäki tarkastelee kuvaa.

"Kiitollinen saa olla sotilaille"

Kierroksen jälkeen on aika tarkastella tuntemuksia, mitä näyttely herätti.

– Muistoja tulee mieleen, mitä meikäläiselle on siellä tapahtunut, kun näitä katselee, Petäjämäki kertoo.

Tapanaisen mukaan näyttely osoitti sota-ajasta myös toisenlaisen puolen: hymyileviä sotilaita ja lottia, normaalia nuorten elämää ja harrastuksia.

– Kyllä se on varmasti ollut muutakin elämää siinä sotimisen rinnalla, Tapanainen kertoo.

Tapanaisen mukaan koulussa voisi jopa vielä enemmän käsitellä sota-aikaa.

– Ei siitä puhuta enää nykypäivänä koulun ulkopuolella. Etenkin kouluissa pitäisi joka vuosi opettaa. Kyllä sitä aika hyvin seiskalla ja kasilla opetaan, mutta ei enää niinkään ysillä, Tapanainen kertoo.

Nuori mies toivoisi, että suomalaiset olisivat ylpeitä historiastaan.

– Kuitenkin pärjättiin niin hyvin sodassa. Kiitollinen saa olla sotilaille, Tapanainen kertoo.

Petäjämäki on matkustellut elämänsä aikana aktiivisesti, jopa Kiinassa asti. Vaikka matkalle on kiva lähteä, on aina kiva tulla takaisinkin.

– Toivoisin, ettei enää tulisi Suomelle eikä kenellekään muulle tuollaista koettelemusta. Kannattaa muistaa, kuinka hyvä maa Suomi on ja sitä kannattaa puolustaa. Kun tämän muistaa, niin kyllä kannattaa tehdä jotain Suomen hyväksi, Petäjämäki toteaa.

Korjattu 25.10. kello 9.25 haastateltavan nimi Eeli Pitäjämäki Eeli Petäjämäeksi.