Vexi Salmi "hurahti" natsien inhoamaan rappiotaiteeseen – Düsseldorfin ostosmatkoilta on kertynyt noin 60 teoksen kokoelma

Natsi-Saksassa ekspressionismi ja kaikki modernit taidesuuntaukset julistettiin rappiotaiteeksi. Nyt tuota rappiotaidetta voi itse arvioida Hämeenlinnassa.

Rappiotaide
Mies tutkii litografia, joka on ripustettu taidemuseon seinälle
Vexi Salmi sanoo, että "Eteläinen matruusi on kaikessa rehevyydessään aarre".Tiina Kokko / Yle

HämeenlinnaSaksalaisen taiteilijan Otto Dixin litografia Eteläinen matruusi on hurjan näköinen kuva pujopartaisesta, koukkunokkaisesta ja viirusilmäisestä merimiehestä. Samainen matruusi on päässyt julisteeseen, joka kertoo, että Rappiotaidetta on tarjolla Hämeenlinnan Taidemuseossa.

Vexi Salmen ansiota on, että Dixin matruusi on yleensä Suomessa ja Hämeenlinnassa. Salmi on sanoittaja ja kirjailija, mutta myös modernin taiteen kerääjä.

Salmi ja hänen vaimonsa Katri Wanner-Salmi lahjoittivat laajan taidekokoelmansa Hämeenlinnan Taidemuseolle vuonna 2010. Nyt tästä Salmen synnyinkaupunkiinsa lahjoittamasta taideaarteesta on nostettu esille lähes 60 työn kokonaisuus saksalaista ekspressionismia. Työt ajoittuvat sotien väliselle ajalle.

Adolf Hitlerille ja natseille Otto Dixin ja muiden ekspressionistien ja modernistien teokset olivat kauhistus, joten ne julistettiin rappiotaiteeksi. Työt eivät yksinkertaisesti sopineen diktatuurin asettamiin ihanteisiin.

Raadollista, mutta kuitenkin inhimillistä

Vexi Salmi sanoo, että "Eteläinen matruusi on kaikessa rehevyydessään aarre". Työ on syntynyt Düsseldorfin taideakatemian grafiikan pajassa vuonna 1923.

Kun Salmelta kysyy, että mikä matruusissa oli sellaista, että se ei natseille kelvannut, pohtii taiteenkerääjä tunnetta, joka teoksesta välittyy. Matruusi näyttää äärettömän itsevarmalta.

– Tuollaisia ihmisiä on varmasti aika vaikea johtaa. He ovat omapäisiä, he tekevät mitä haluavat.

Ekspressionisteille oli tärkeämpää kuvata teoksissaan henkistä sisältöä ja yksilön tunnemaailmaa kuin ulkoista todellisuutta. Ekspressionismi alkoi nousta 1900-luvun alussa. Myöhemmin siihen toi oman raadollisen mausteensa ensimmäinen maailmansota.

Berliini oli hurja kaupunki, jossa oli kabareita, seksuaalisten vähemmistöjen paikkoja ja kaikki oli sallittua, kaikki oli mahdollista.

Vexi Salmi

– Se sota oli ehkä nykymaailman ankarin, pahin ja raain sota, mitä on koskaan käyty. Silloin oltiin vielä juoksuhaudoissa, nähtiin vihollinen ja oltiin viikko-, kuukausikausia kuravellissä ampumahaudassa. Ne olosuhteet olivat epäinhimilliset. Se oli todella julma sota.

Salmi muistuttaa, että sota ja etenkin hävitty sota vaikutti saksalaisiin. Sodan voittajat käsittelivät Saksaa ankaralla kädellä, maan yhtenäisyys alkoi murentua ja talous oli kuralla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta muotoutuikin melko omituinen, jatkaa Salmi.

– Oli sellainen maailmanlopun tunnelma. Berliini oli hurja kaupunki, jossa oli kabareita, seksuaalisten vähemmistöjen paikkoja ja kaikki oli sallittua, kaikki oli mahdollista. Se näkyy saksalaisessa ekspressionismissa ja tekee siitä raadollisen ihmiskuvauksen ja omalla tavallaan erittäin inhimillisen.

Ensin oli hoidettava levy-yhtiön velat

Vexi Salmi kiinnostui saksalaisesta kulttuurista ja historiasta jo 1960-luvulla.

Saksalaiseen ekspressionismiin hän teki ensimmäisen kerran tuttavuutta 1980-luvun lopussa, mutta rappiotaiteeseen hän todella "hurahti" seuraavan vuosikymmenen puolella. Silloin hän näki Die Brücke -ryhmän näyttelyt Saksassa ja Suomessa. Ryhmän taiteilijat olivat tunnettuja saksalaisen ekspressionismin edustajia.

Vaikka näyttelyistä syttyi kipinä, oli vielä odotettava tovi ennen kuin Salmi pääsi rappiotaiteen keräilyssä alkuun.

– Kun olin levy-yhtiön velat saanut maksettua 2000-luvun alussa, niin siitä se alkoi.

Saksalaista ekspressionismia edustava linopiirros
Otto Dix: Heinrich Klein – maalaustarvikkeitaTiina Kokko / Yle

Düsseldorfiin suuntautuneilta ostosmatkoilta on kertynyt rappiotaidetta noin 60 työn kokoelma, joka koostuu piirroksista ja grafiikasta. Öljyvärityöt ovat jo niin hinnakkaita, että niihin Salmen pariskunnan rahat eivät ole riittäneet.

Ensimmäinen rappiotaidetta edustava työ, jonka Salmi hankki, oli Otto Dixin linopiirros Heinrich Klein – maalaustarvikkeita noin vuodelta 1920.

Taiteilijan omakuvasta tuli kaveri

Rappiotaide koristi Vexi Salmen ja Katri Wanner-Salmen kodin seiniä ennen kuin teokset päätyivät Hämeenlinnan Taidemuseoon.

Teoksiin syntyi läheinen suhde, erityisesti Conrad Felixmüllerin Omakuvaan. Puupiirros oli Salmen eteisen seinällä, ja sitä tuli katsottua aina ulos mennessä ja sisään tullessa. Felixmülleriä tuli katseltua myös vessanpöntöltä, kun väliovi oli eteiseen auki.

– Meistä tuli mielestäni kaverit, Salmi naurahtaa.

Kauppakeskuksessa yleisö kuuntelee kahden miehen puhetta rappiotaiteesta
Rappiotaide-näyttelystä julkaistiin myös taidekirja. Markku Veijalainen haastatteli Vexi Salmea kirjan tiimoilta hämeenlinnalaisessa kauppakeskuksessa. Sekä Salmi että rappiotaide kiinnostivat väkeä.Tiina Kokko / Yle

Felixmüllerin viirusilmät tarkkailivat eteisessä ympäristöä mutta myös Salmea. "Mikähän tuokin papparainen tuolla on", uskoo Salmi viirusilmän pohtineen tahollaan.

– Jollakin tavalla hänen kasvonsakin muuttuivat suvaitseviksi ja ymmärtäviksi vuosien varrella, ja nyt hän on kaverini.

Rappiotaiteen lisäksi Hämeenlinnan Taidemuseossa on esillä myös toinen näyttely Vexi Salmen kokoelmasta. Väri ja muoto -kokonaisuus esittelee Salmen varhaisempien hankintojen lisäksi ostoja viime vuosilta.

Vexi Salmi kartuttaa Hämeenlinnan Taidemuseolle lahjoitettua kokoelmaa vuosittain. Tällä hetkellä kokoelmassa on maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, esineteoksia, veistoksia ja valokuvataidetta kaikkiaan reilut 600 teosta.