Pehmolelun katoaminen voi olla katastrofi: "Lapsi tuntee sen tuoksun, eikä mikään muu kelpaa tilalle"

Rakkaan lelun merkitystä lapselle ei kannata vähätellä. Se voi olla tutun ja turvallisen ihmisen korvike. Ilman sitä ei vain pärjää. Siltä se monesta ainakin tuntuu.

Unilelut
Pehmonalle
Lore Korpelainen / Yle

Missä Bambi on, kuului hätääntyneen kolmevuotiaan suusta. Rakas pehmolelu oli kulkenut hänen kainalossaan keskoskaapista lähtien. Peppi ja Bambi olivat erottamattomia.

Yhtenä surullisena päivänä ote kuitenkin pääsi irtoamaan. Päivän kiireissä katoamista ei huomattu heti. Vaikka perhe päivän päätteeksi kulki uudelleen aiemmat reittinsä, ei Bambia näkynyt missään.

Seuraava yö oli uneton. Peppi pyöri sängyssään syli tyhjänä.

– Nukahtaminen oli vaikeaa. Hän kyseli leluaan koko ajan. Yritimme tarjota tilalle muita, mutta mikään ei kelvannut, kertoo äiti Hanna Grönroos.

Grönroos julkaisi Facebookissa katoamisilmoituksen. Siitä oli apua ja Bambi palautui omistajalleen jo seuraavana päivänä.

Nenä tunnistaa huijauksen

Pepin kannalta koettelemus päättyi onnellisesti.

Aina tarinalla ei kuitenkaan ole yhtä onnellinen loppu. Moni lapsi jää kaipaamaan unileluaan ikuisesti. Tilalle hankittu, aivan samalta näyttävä lelu ei kelpaa. Kyllä lapsi omansa tunnistaa – ainakin useimmiten.

Peppi varmisti Bambin aitouden välittömästi. Pieni nenä nuuskutti läpi jokaisen jalan ja korvannipukat. Hanna Grönroos kertoo tyttärensä haistelevan unileluaan sängyssä rutiininomaisesti joka ilta.

Myös aihetta tutkinut psykologi ja tutkija Marjaana Nyström on huomannut, että huijausyritykset menevät harvoin läpi.

– Unileluun ovat kiinnittyneet turvalliset tuoksut ja käsin tunnettavissa oleva tuttu pinta. Lapsi on pienillä sormillaan oppinut tuntemaan unilelunsa jokaisen kohdan senttimetri senttimetriltä. Lelu on todellakin vanhemman tai läheisen sijainen.

Siksi monet lapset eivät edes anna pestä lelujaan. Pesun jälkeen ne tuntuisivat ja tuoksuisivat erilaisilta.

Katoamisesta voi seurata katastrofi

Moni vanhempi on saanut kokea tämän kantapään kautta. Jos ei hajusta, niin jostain uskomattoman pienestä yksityiskohdasta lapsi on tiennyt, että tilalle ostettu lelu ei olekaan se aito ja alkuperäinen.

Kaksi pehmolelukissaa
Päivi Meritähti / Yle

Siitä huolimatta vanhemmat jaksavat yrittää. Onhan olemassa edes pieni mahdollisuus, että surulta voitaisiin välttyä.

Sosiaalisessa mediassa näkeekin usein kahden tyyppisiä pehmoleluilmoituksia – toisissa etsitään alkuperäistä, toisissa vastaavaa tilalle, koska vuosia mukana kulkenutta pehmoa ei välttämättä löydy enää kaupan hyllyiltä.

Nämä avunpyynnöt kannattaa ottaa tosissaan. Lapsen suru on suuri asia.

– Lelun katoamisesta voi seurata katastrofi. Siihen pitää reagoida vakavasti, tekemällä kaiken, minkä realistisuuden rajoissa pystyy, Nyström toteaa.

Löytäjäkin näkee vaivaa

Onneksi moni lelujen löytäjistäkin tietää tämän. Lilli Rosu näki melkoisen vaivan löydettyään yksinäisen pehmolelun porilaisen kauppakeskuksen parkkipaikalta. Hän lähti kiertelemään käytäviä pitkin ja kyseli jokaiselta, jolla oli mukana lapsia tai edes näytti siltä, että heillä voisi olla lapsia, onko lelu tippunut mahdollisesti heiltä.

Ei ollut. Lelu päätyi löytötavaratoimistoon.

Pehmoleluja.
Lilli Rosu löysi kuvassa näkyvän hiirilelun kauppareissullaan. Myös muut kuvan pehmot etsivät omistajaansa.Mari Kahila / Yle

– Olen nähnyt, kun ihmiset etsivät leluja netissä ja ajattelin, että tämä voi olla jollekin tosi tärkeä. Ei siitä minulle niin kauheasti vaivaa aiheutunut. Toivon vain, että joku saa rakkaan lelunsa takaisin.

Myös aikuinen voi hakea nallelta turvaa

Satakunnan löytötavaratoimiston hyllyt ovat täynnä omistajaansa etsiviä pehmoleluja. Kaikki eivät osaa niitä sieltä etsiä, kaikille lelut eivät vain ole niin tärkeitä. Onko joku kuvassa näkyvistä leluista sinun kateissa oleva rakkaasi?

Pehmoleluja löytötavaratoimistossa.
Nämä lelut odottavat omistajaansa Satakunnan löytötavaratoimistossa.Mari Kahila / Yle

Psykologi ja tutkija Marjaan Nyström kertoo, että jopa 60-80 prosentilla länsimaisista leikki-ikäisistä lapsista on erityisen tärkeä tunnelelu.

– Se tarjoaa lohtua ja turvaa silloin, kun lapsi on erossa vanhemmistaan, peloissaan tai surullinen. Se on ikään kuin läheisen tai turvallisen ihmisen korvike.

Nyström muistuttaa, että tällainen lelu tai maskotti voi kulkea myös aikuisen matkassa – se ei ole mitenkään poikkeuksellista tai outoa. Itse kullekin tekee hyvää käpertyä nallekarhun kainaloon silloin tällöin.

Esimerkiksi tänään se olisi varsin suotavaa, kun vietetään kansainvälistä teddykarhun päivää.