Analyysi: Titaanien taistelu eli mistä Finnkino ja Nordisk Film riitelevät

Kun kaksi isoa käy tukkanuottasille, voivat pienemmät vain vikistä, kirjoittaa elokuvatoimittaja Janne Sundqvist.

elokuvat
Petteri Summanen ja vauva
Petteri Summanen Yösyöttö -elokuvassa.Marek Sabogal / Solar Films

Kaksi suomalaista elokuvajättiä on kehittänyt riidan, jonka painosta vavahtelee koko ala.

Pari viikkoa kestäneet tukkanuottaset muistuttavat ison budjetin Hollywood-elokuvan taistelukohtausta.

Mäiskettä on paljon. Lyöntien ja niskalenkkien välissä huudahdellaan iskulauseita, kuten:

"Teidän on nöyrryttävä, koska maailma muuttuu kovemmaksi!"

Tai:

"He uhkaavat tuhota koko kotimaisen elokuvan!"

Tappelu pitkittyy vaikka kumpikin ottaa osumaa. Eniten kärsivät sivulliset: katsojat ja ehkä heitäkin enemmän elokuvien tuottajat.

Mutta pystypaini jatkuu. Loppua ei ole näkyvissä. Käsitys siitä, mistä riidassa on oikeastaan kyse, hukkuu kaikkeen melskeeseen.

Ikuinen kiista lipputuloista

Finnkinon ja Nordisk Filmin riitelystä tekee vaikean seurattavan se, että neuvottelujen yksityiskohdat ovat liikesalaisuuksia. Päästäkseen salaisuuksista selville on leikittävä salapoliisia.

Elokuvalippujen tulonjaosta neuvoteltaessa puhutaan filmivuokrasta. Se on esityskorvaus, jonka elokuvateatteri maksaa levittäjälle siitä, että se saa esittää levittäjän elokuvan. Levittäjä puolestaan vastaa elokuvan markkinoinnista ja maksaa levitysoikeudesta tuottajalle.

Teatterit ovat aina olleet sitä mieltä, että levittäjä pyytää liikaa rahaa. Levittäjien mielestä korvaus on aina ollut liian pieni.

Neuvottelut ovat aina kiivaita. Se kuuluu bisnekseen.

Koskaan ennen ei Suomessa olla kuitenkaan ajauduttu tällaiseen pattitilanteeseen.

Nordisk syyttää Finnkinon haluavan polkea filmivuokran aiempaa pienemmäksi.

Finnkino ei politiikkansa takia kerro keskeneräisistä neuvotteluista julkisuuteen. Yhtiöstä kuitenkin myönnetään, että neuvotteilla on uusi sopimus. On vaikea nähdä, miten kiista olisi johtanut tähän, jos tuo sopimus olisi kaikille osapuolille ok.

Kumpikin yhtiö on menettänyt riitelyn takia jo satoja tuhansia euroja. Jos sopua ei löydy, menetetään vielä paljon lisää.

Goljat vs. Goljat

Finnkino ja Nordisk Film ovat kumpikin kansainvälisen konsernin omistamia isoja yrityksiä, jotka tahkovat näyttävästi voittoa. Kummallakaan ei ole taloudellisesti mitään suurta hätää.

Silti riitaa koskevassa uutisoinnissa tanskalaisen Egmont-konsernin tytäryhtiö Nordisk Film on saanut maineen Daavidina, joka puolustaa suomalaista elokuvaa Finnkinon edustamaa pelottavaa ulkomaista Goljatia vastaan.

Nordiskin kannalta keväästä asti käydyt neuvottelut kärjistyivät sopivasti juuri Yösyötön ensi-illan alla, vaikka valtaosa levittäjän elokuvista on ulkomaisia. Kotimaisen elokuvan kohtalo herätti tunteita punaisella matolla asti ja kirvoitti keskustelua alan toimintamahdollisuuksista. Neuvottelujen ajautuminen pattiin mediahuomion kannalta oikealla hetkellä oli joko onnekasta tai sitten nerokasta.

Finnkinon maine elokuva-alaa uhkaavana jättinä puolestaan perustuu pitkälti siihen, että he eivät halua puhua siitä, mitä on tekeillä.

Ja sitten kun he puhuvat, perustelut ontuvat. Finnkino mainitsee uusien neuvottelujen syyksi maailman muuttumisen ja sen, että elokuvateattereihin on investoitu paljon rahaa. Samaan aikaan kuitenkin elokuvatuottajat investoivat elokuviin ja levittäjät niiden markkinointiin.

Kun kysyin Finnkinon toimitusjohtajalta, mitä tuo uusiin neuvotteluihin pakottava "maailman muuttuminen" tarkoittaa, hän sanoi yhden esimerkin siitä olevan digitalisoituminen.

Nordisk Filmiltä kuitenkin todetaan, että Finnkinon teatterien digitalisoinnista kolme neljäsosaa on maksettu tuottajien ja levittäjien pussista niin kutsutun virtual print feen muodossa.

Sedät titaaneina

Firmat ovatkin kuin kaksi sukulaissetää, joilla on kaikesta niin vastakkaiset näkemykset, että he muistuttavat jo toisiaan.

Nordisk Film muistuttaa Finnkinon olevan yksi niistä, jotka hyötyvät eniten kotimaisten elokuvien menestyksestä.

Finnkino huomauttaa olevansa yksi suurimmista kotimaisen elokuvan tulouttajista. Yhtiö antaa alalle enemmän rahaa kuin koskaan.

Lilliputtina tässä jääräpäisessä kahinassa on kolmas setä. Hän on elokuvatuottaja, vähän sivussa koko riitelystä. Silti hän on se, joka kärsii riidasta eniten.

Jos joku tällaisessa tappelussa menee kanveesiin, se on kaikella todennäköisyydellä joku pienemmistä tuotantoyhtiöistä.

Tässä mielessä riita antaa osviittaa siitä, mihin suomalainen elokuvakenttä voi olla menossa. Ainakin se kertoo ikävällä tavalla siitä, missä ollaan jo nyt. Dialogi on katoamassa tai kadonnut.

1990-luku on ohi

Finnkinolla on myös pointtinsa. Maailma todella on muuttunut. Emme ole enää 1990-luvulla, jolloin elokuvista myytiin ensin DVD:t ja sitten perään vielä Blu-Rayt.

Siitä hyötyivät ennen muuta tuottajat. Eikä sen ajan katoaminen ole Finnkinon vika.

Pääsyy on netin suoratoistopalvelujen, jotka veivät kaikenlaiset levyt pois markkinoilta. Sellaista sattuu. Samat palvelut uhkaavat viedä myös katsojia elokuvateattereista ellei niillä ole tarjota jotain mitä kotisohvalla ei saa.

Moni pienempi elokuvateatteri on löytänyt tuon mystisen "jonkin" yhteisöllisyydestä. Massoja kosiskelevalla Finnkinolla menestyksen avain on kaiken ylenpalttisuus. Sen näkee jo katsomalla karkkiosastoa, joka vie aina vain enemmän tilaa multipleksissä.

Mutta ylenpalttisuus maksaa.

Kenen sitten pitäisi tyytyä vähempään? Varmaa on, ettei kukaan tulonjakoon osallistuvista vastaa osoittamalla itseään. Syitä sille keksitään kyllä. Jotkut niistä ovat hyviä, loput hätäisiä.

Oikea vastaus lienee jossain välimaastossa. Ainakin jos tavoitteena on pitää yllä vireää elokuvakulttuuria.

Happy End?

Jos Finnkinon ja Nordiskin riita pitkittyy, siitä on varmuudella haittaa koko kotimaiselle elokuvakentälle.

Toisaalta kiista saattaa ratketa, kun ensimmäiset Hollywood-studioiden elokuvat ovat tulossa ensi-iltaan. American Assassinin ensi-iltaa siirrettiin jo. Seuraavana on jonossa kauhuelokuva Jigsaw ja marraskuun lopulla ison budjetin Agatha Christie -sovitus Idän pikajunan arvoitus.

Tilannetta sivusta seuraavana ei voi kuin toivoa, että koko jupakassa käy lopulta niin kuin parhaissa toimintaelokuvissa.

Että kaiken räimeen ja mäiskeen jälkeen päivä on pelastettu vasta, kun tappelijat tajuavat, että heidän on erimielisyyksistään huolimatta puhallettava yhteen hiileen saavuttaakseen onnellisen lopun.

Käykö niin? Se riippuu käsikirjoituksesta.

Lue myös: Finnkinon toimitusjohtaja vastaa elokuvien lippukiistaa koskeviin syytöksiin: "Maailma on muuttunut" (siirryt toiseen palveluun)