Venäjän vallankumouksen aikainen propagandataide tunkeutui ihmisten arkeen: "Jopa ruokailuastioista tehtiin poliittisia"

Venäjän vallankumouksesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Pietarissa vallankumousta muistetaan erilaisissa taidenäyttelyissä.

Venäjän vallankumous
Alexander Samohvalov, Propagandataide, juliste, Venäläisen taiteen museo
Alexander Samohvalovin propagandajuliste vuodelta 1924. Jussi Mankkinen / Yle

Sata vuotta sitten keisarillisessa Pietarissa kuohui. Tsaari Nikolai II oli luopunut vallasta helmikuun vallankumouksessa, mutta uusi väliaikaishallitus oli heikko ja tehoton. Kansa oli tyytymätöntä ja poliittiset jännitteet käsinkosketeltavia.

Tilanne kulminoitui lokakuussa, jolloin barrikadeille lähdettiin uudestaan ja Vladimir Leninin johtamat vasemmistolaiset bolshevikit pääsivät valtaan. Bolshevikit asettivat nopeasti hallituksen, kansankomissaarien neuvoston, ja ryhtyivät toteuttamaan uutta, vallankumouksellista ideologiaansa.

Tuoreiden aatteiden keskiössä oli propaganda, ja sen tuottamiseen valjastettiin Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton taiteilijoiden parhaimmisto.

Dekoratiivinen instituutti, Venäläisen taiteen museo
Dekoratiivisen Instituutin teos 1920-luvulta kannustaa oppimiseen. Jussi Mankkinen / Yle

Taiteesta tuli massapropagandan väline

Vallankumouksen satavuotismuistelu näkyy etenkin Pietarissa lukuisina taidenäyttelyinä. Esimerkiksi Venäläisen taiteen museon Taidetta elämään -näyttelyn esineistö kattaa vallankumouksen kiihkeät alkuvuodet 1918 – 1925.

Alisa Ljubimova, Venäläisen taiteen museo, Pietari
Kuraattori Alisa Ljubimova, Venäläisen taiteen museoJussi Mankkinen / Yle

Uutta ja modernia venäläistä imagoa ovat olleet suunnittelemassa muun muassa Agitaation ja propagandan toimistolla työskennellyt Vladimir Lebedev, muotokuvistaan tunnettu Natan Altman sekä kuvan ja musiikin yhdistämisestä kiinnostunut Vladimir Barnoff-Rossine.

Vladimir Baranoff-Rossinen teos, Venäläisen taiteen museo
Vladimir Baranoff-Rossinen luonnos koristamaan Pietarin Vosstanyan aukiota vuodelta 1918. Jussi Mankkinen / Yle

Vallankumouksellisilla taiteilijoilla oli usein avantgardetausta ja esimerkiksi Altman oli Kazimir Malevitshin hyvä ystävä, jolta hän myös lainasi ideoita töihinsä.

– Tuona ajanjaksona taide tunkeutui Venäjällä ja Neuvostoliitossa kaikilla tavoilla tavallisten ihmisten jokapäiväiseen elämään ja ympäristöön. Voidaan siis puhua massoille suunnatusta taiteesta ja massapropagandataiteesta, näyttelyn kuraattori Alisa Ljubimova toteaa.

Tuntematon taiteilija, Venäläisen taiteen museo
Tuntemattoman taiteilijan propagandakuva vuodelta 1918: "Kuka tekee työtä, hän myös syö". Jussi Mankkinen / Yle

Punainen väri näkyy kaikessa

Vallankumouksen ensimmäistä juhlavuotta vietettiin 1918, jolloin taiteilijoita pyydettiin koristelemaan Pietaria monumentaalitaiteella, seinämaalauksilla, julisteilla sekä patsailla, jotka viestittäisivät kommunistisia ideoita ja ihanteita.

Nikolai Suetin, suprematistinen astiasto 1920-luvulta, Venäläisen taiteen museo
Nikolai Suetinin suunnittelema suprematistinen astiasto 1920-luvulta. Suprematismi oli taidesuuntaus, joka perustui ainoastaan geometrisiin kuvioihin. Jussi Mankkinen / Yle

Taidetta elämään -näyttelyssä on esillä lukuisia juhlavuoteen liittyviä luonnoksia. Niissä näkyy neuvostoajan symboleita ja tietenkin yllin kyllin punaista väriä.

– Viranomaiset tekivät vuonna 1918 listan aatteelle tärkeistä ihmisistä, joita he halusivat juhlittavan. On myös tärkeää huomata, että uudet symbolit, kuten sirppi ja vasara olivat nyt ensimmäistä kertaa esillä ja niitä käytettiin ahkerasti. Jopa ruokailuastioista tehtiin poliittiisia, Ljubimova kertoo.

Propagandataide, Venäläisen taiteen museo
Vallankumouksen aikainen lautanen, jota koristavat sirppi ja vasara. Jussi Mankkinen / Yle

Uusia ideologisia astiastoja tosin tehtiin keisarillisen posliinitehtaan perinteisiin malleihin.

– Itseäni hämmästyttää se, kuinka nopeasti muutos tapahtui ja kuinka nopeasti uudet poliittiset symbolit löysivät tiensä ihmisten arkeen. Näistä astioista muodostui myös heti suosittuja keräilykohteita, Alisa Ljubimova jatkaa.

Ljubov Popova, kubistinen vaate, 1923, Venäläisen taiteen museo
Etualalla Ljubov Popovan vuonna 1923 suunnittelema kubistinen vaatekokonaisuus. Myöhemmin tehty rekonstruktio. Jussi Mankkinen / Yle

Vahingossa löytyneitä esineitä

Pietarissa, jonka nimi vaihtui vallankumousvuosien ja sisällissodan temmellyksessä välillä Petrogradiksi ja välillä Leningradiksi, toimi myös Dekoratiivinen Instituutti. Se keskittyi propagandataiteen tuottamiseen massoille – siellä suunniteltiin käyttöesineitä ja julisteita ja kehitettiin uusia taidemuotoja.

Dekoratiivinen Instituutti, Punaiset partisaanit Mihail Veksler, Venäläisen taiteen museo
Dekoratiivisen Instituutin Mihail Vekslerin tekemä juliste vuoden 1924 Punaiset partisaanit -mykkäelokuvaan. Jussi Mankkinen / Yle

Instituutti visualisoi myös erilaisia paraateja sekä kommunistiseen ideologiaan liittyviä massatapahtumia. Sen toiminta lopetettiin vuonna 1926, ja suuri osa visuaalisista ja taidefilosofisista ideoista ei koskaan toteutunut.

Tuntematon taiteilija, Dekoratiivinen Instituutti, geometrinen astiasto, Venäläisen taiteen museo
Tuntemattoman taiteilijan Dekoratiivisessa Instituutissa suunnittelema geometrinen astiasto vuodelta 1925. Jussi Mankkinen / Yle

Dekoratiivisen Instituutin esineistöä, jota on nyt ensimmäistä kertaa esillä, löydettiin vasta äskettäin Venäläisen museon kätköistä.

– Emme edes tienneet, että nämä esineet olivat olemassa, joten kokonaiskuva vallankumouksen ajan taiteesta ei ole vielä valmis, Ljubimova pohtii.

Adolf Strahov, propagandataide, Venäläisen taiteen museo, juliste
Adolf Strahovin propagandajuliste vuodelta 1925. Jussi Mankkinen / Yle

Propaganda asuu julisteissa

Vallankumous ruokki myös aivan uutta ilmaisumuotoa, julistetaidetta. Sitä on esillä Pietarin Marmoripalatsissa.

– Vallankumouksen ajan julisteet suunniteltiin markkinoimaan tietynlaista elämäntyyliä – ihmiselle kerrottiin kuinka toimia ja ajatella. Toisaalta monelle avantgardetaiteilijalle juliste oli väylä toteuttaa omia visioita ja kommunikoida suoraan yleisön kanssa, mikä oli aiemmin ollut hyvin monimutkaista, Vallankumouksen ajan julisteita -näyttelyn kuraattori Irina Zolotinkina Venäläisen taiteen museosta kertoo.

Propagandataide, juliste, Venäläisen taiteen museo
Yleisöä Venäläisen taiteen museossa. Jussi Mankkinen / Yle

Vallankumouksellisissa julisteissa kuvattu ihanteellinen ihmistyyppi, uusi neuvostoihminen, on sopusuhtainen, voimakas ja ylväs. Tulevaisuus tuo hänelle tullessaan vain hyviä asioita. Monessa julisteessa kannustetaan työntekoon ja oppimiseen.

Viktor Mihailovic, Venäläisen taiteen museo, juliste
Viktor Mihailovicin juliste vuodelta 1920. Bolshevismin vihollisille, tässä tapauksessa Puolalle ja valkoiselle kenraalille Pjotr Wrangelille käy huonosti. Jussi Mankkinen / Yle

Toisaalta kulakeille eli varakkaille talonpojille ja muille kapitalisteille ei anneta armoa: päitä pistetään poikki ja kulakit kehotetaan murskaamaan. Vladimir Leninin taustalla hehkuu aina punainen väri – suuren johtajan henkilökulttia ei julisteissa peitellä.

– Osa näiden julisteiden sloganeista on hyvin universaaleja, eivätkä ne liity suoranaisesti vallankumouksen aikakauteen. Joissain julisteissa markkinoidaan terveysasioita, toisissa taistellaan lukutaidon puolesta. Osa julisteista voi huvittaa: sadan vuoden jälkeen on helppo ymmärtää, kuinka typerää oli kuvitella, että ihanneyhteiskunta pystyttäisiin luomaan tuosta vain parissa vuodessa, Irina Zolotinkina pohtii.

Ivan Simakov, Propagandataide, juliste, Venäläisen taiteen museo
Ivan Simakovin propagandajulisteessa (1923) keisarillisista symboleista on muodostunut jätekasa kuvan vasempaan alareunaan. Jussi Mankkinen / Yle

Edelleen ajankohtaista taidetta

Julisteiden tai vallankumouksen ajan taiteen visuaalinen ilme ei kuitenkaan ole vanhentunut, päinvastoin. Esimerkiksi Venäjällä nykytaiteilijat ja suunnittelijat hyödyntävät edelleen sadan vuoden takaisia visuaalisia ideoita ja sloganeita. Samaa tapahtuu muuallakin maailmassa.

Irina Zolotinkina, Venäläisen taiteen museo, Pietari
Kuraattori Irina Zolotinkina, Venäläisen taiteen museo. Jussi Mankkinen / Yle

– Ystävättäreni vieraili äskettäin Etelä-Afrikassa ja hän bongasi sieltä paikallisen julisteen, joka puolusti naisten oikeuksia. Julisteessa oli suora lainaus Alexander Rodchenkolta, jolla on muutenkin ollut suuri merkitys 1900-luvun graafiseen ilmaisuun, Irina Zolotinkina kertoo.

Boris Kustodijev, Propagandataide, juliste, Venäläisen taiteen museo
Aiemmin perinteistä taidetta tehnyt Boris Kustodijev inspiroitui vallankumouksesta ja teki useita bolshevikkeja ihannoivia teoksia. Juliste vuodelta 1917. Jussi Mankkinen / Yle

Lokakuun vallankumous synnytti loistavaa taidetta, mutta siihen liittyy myös julmaa totalitarismia ja sen jälkimainingit vaativat miljoonia ihmishenkiä. Monelle taiteilijalle bolshevikkien kelkkaan lähteminen oli kuitenkin ainoa vaihtoehto

– Monet taiteilijat uskoivat uuteen ideologiaan ja uuteen maailmaan vilpittömästi. He tekivät propagandajulisteita, koska kokivat sen tärkeäksi ja halusivat tukea vallankumousta. Sitten oli perinteisiä vanhan koulukunnan taiteilijoita, jotka olivat jääneet tyhjän päälle, eivätkä pystyneet enää työskentelemään kuten aiemmin. Koska rahaa ei saanut muualta, valtiolle työskenteleminen oli ainoa vaihtoehto, jos halusi jäädä eloon, Zolotinkina sanoo.

Vladimir Lebedev, propagandataide, Venäläisen taiteen museo, juliste
Vladimir Lebedevin julisteet (1920-1921) houkuttelevat tekemään työtä. Jussi Mankkinen / Yle

Vallankumouksen muistelu herättää nyky-Venäjällä ristiriitaisia tunteita.

– Taidenäyttelyiden järjestäminen on paras keino muistella vallankumousta, koska se on rauhanomainen tapa. Anna Akhmatova kirjoitti, että runous voi syntyä roskasta, mikä tarkoittaa sitä, että mikä hyvänsä voi toimia inspiraationlähteenä taiteelle. Nämä julisteet viittaavat kauheaan ja veriseen jaksoon Venäjän historiassa, mutta niitä voi katsella myös pelkkinä kuvina tai niitä voi tutkia estetiikan kautta, Irina Zolotinkina summaa.

Propagandalippuja, Venäläisen taiteen museo
Vallankumouksen ajan propagandalippuja. Jussi Mankkinen / Yle

Korjattu klo 14.50: Neizvestnyi Hudozhnik ei ole ihmisen nimi vaan tuntematon taiteilija venäjäksi.