Viron 16-vuotiaat saivat äänestää, Suomessa seurataan kokemuksia – "Metsään mennään, jos katsotaan vain äänestysprosenttia"

Viron 16- ja 17-vuotiaiden äänestysprosentti näyttää jäävän roimasti alle odotusten. Tutkija Hanna Wassin mukaan kokonaisprosenttia tuijottamalla voidaan kuitenkin jopa edistää nuorten eriarvoistumista.

äänioikeus
Silhuettikuva nuorista jonottamassa äänestyskoppii, taustana Viron lippu.
Viron kuntavaaleissa laskettiin äänioikeus 16-vuoteen. Siellä on myös ehdotettu vakavasti, että äänioikeuden saisi jo syntyessään. Vanhemmat äänestäisivät alaikäisen lapsen puolesta. Suomessakin tällaista ideaa on väläytetty. Yle Uutisgrafiikka

Viime viikonloppuna Viron kuntavaaleissa ja Itävallan parlamenttivaaleissa saivat äänestää täysi-ikäisten lisäksi myös 16- ja 17-vuotiaat. Itävallassa heillä on ollut äänioikeus kaikissa vaaleissa jo kymmenen vuoden ajan. Virossa kerta oli ensimmäinen.

Suomessa äänioikeuden ikärajan alentamista selvitettiin viimeksi 2000-luvun alussa, ja vaikka asia ei tällä hetkellä etene, keskustelua käydään koko ajan, kertoo akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopistosta.

Viron vaaleissa annettiin ensi kertaa enemmän sähköisiä ääniä kuin täytettiin paperisia vaalilipukkeita. Sähköistä äänestämistä on arveltu kannustimeksi etenkin nuorille.

Viron luvut todistavat toista: 16–17-vuotiaita äänioikeutettuja oli hieman yli 24 000; vain alle 1 800 äänesti sähköisesti. Vaalivilkkauden, jossa ovat mukana myös vaalipäivän äänet, on määrä selvitä Tarton yliopiston tutkimuksesta myöhemmin tänä vuonna.

Norja on ollut rohkaiseva esimerkki.

Hanna Wass

Itävallassa ei kerrota todellisia äänestyslukuja, vaan nuorten äänestämistä on selvitetty vain kyselyillä. Norjasta, jossa äänestysikää on alennettu kokeeksi kaksissa kuntavaaleissa, lukuja sen sijaan on.

– Norjassa vuoden 2015 vaaleissa 16–17-vuotiaiden äänestysprosentti oli 58 eli todella korkea, kun luku kaikilla äänioikeutetuilla oli 60. Siinä mielessä Norja on ollut vakuuttava ja rohkaiseva esimerkki, sanoo Hanna Wass.

Äänioikeuden lisäksi tarvitaan valmiuksia

Vaikka Norjan esimerkki lupaa hyvää äänestysintoa, Wassin mukaan olennaisinta on muistaa, että huonoimmillaan uudistus edistää nuorten eriarvoistumista. Niin käy, jos äänioikeuden lisäksi ei anneta valmiuksia käyttää sitä – myös niille, jotka eivät saa niitä kotoa.

Viron hallitus perusteli lakiehdotuksessaan kuntavaalien äänestysiän alentamista ennen muuta äänestäjien määrän kasvattamisella. Se ei riitä tavoitteeksi, sanoo Wass.

– Metsään mennään, jos arvioidaan onnistumista vain kokonaisluvulla. Meidän pitäisi nimenomaan kiinnittää huomiota siihen, onko onnistuttu aktivoimaan niitä nuoria, joilla on korkein poliittisen syrjäytymisen vaara.

Joka toisella 14-vuotiaista virolaisista on puoluekanta.

Tallinnan yliopiston tutkimus

Viron uudistuksen vastustajat kyseenalaistivat hallituksen esityksen sillä perusteella, ettei 16-vuotiaalla riitä poliittista kypsyyttä äänestyspäätöksen tekemiseen.

Oikeusministeriö vastasi teettämällään tutkimuksella (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan virolaiset nuoret ovat yhteiskunnallisesti valveutuneempia kuin ikätoverinsa muissa maissa. Jo 14-vuotiaista joka toisella on puoluekanta, tutkimuksessa sanottiin.

Vastustajat myös siteerasivat yhdysvaltalaisen Mark Franklinin tutkimusta (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan se, äänestääkö nuori vai jättääkö hän äänestämättä kolmissa ensimmäisissä vaaleissaan, vakiintuu elinikäiseksi tavaksi. Nuorten tiedetään äänestävän keskimääräistä vähemmän.

– Se, että äänestämiseen liittyy vahva tavanmuodostus ja tapa ikään kuin jää päälle, on hyvä argumentti, mutta eri kuin eriarvoisuusargumentti, sanoo Hanna Wass.

Epätasa-arvo saa alkunsa varhain

Se, mitä tutkimukset ovat tähän mennessä kertoneet poliittisen osallisuuden kehittymisestä, on Wassin mukaan aika yksiselitteistä.

– Eriytyminen on todella vahva tendenssi, ja se lähtee lapsuudenkodista. Ihmisillä on hyvin epätasa-arvoiset valmiudet jo siinä vaiheessa, kun he äänestävät ensimmäistä kertaa tai kohtaavat minkä tahansa poliittisen osallistumisen muodon.

Wass ja hänen työtoverinsa ovat tutkineet kotitaustan merkitystä Tilastokeskuksesta saatujen aineistojen perusteella.

Vanhemmat ovat vahva malli.

Hanna Wass

– Vuoden 2015 eduskuntavaaleista meillä on tietoja sekä äänestäjän omasta että hänen vanhempiensa sosioekonomisesta asemasta ja myös siitä, ovatko vanhemmat ja isovanhemmat äänestäneet. Tässä aineistossa on kokonaisuudessaan miljoona havaintoa.

Vaikka aineistoista ei tietenkään selviä, äänestävätkö nuoret samoin kuin vanhempansa, niin se on selvää, että nämä ovat vahva malli sille, käyttääkö nuori äänioikeuttaan.

– Osaltaan vaikuttaa taloudellinen hyvä- tai huono-osaisuus, osaltaan kodissa vallitseva politiikkamyönteisyys tai poliittisesta osallisuudesta irtautuminen, Wass sanoo.

Peruskoululla on näytön paikka

Se paikka, jossa tilannetta voidaan edes yrittää kompensoida, on peruskoulu. Siellä koko ikäluokka on vielä koossa. Kun peruskoulu loppuu, eriytyminen lähtee dramaattisesti nousuun, Wass muistuttaa.

– Ammattikouluissa ei käytännössä ole mitään yhteiskuntaopin opetusta tai sitä on äärimmäisen vähän. Lukion käyneet ovat sen suhteen ihan erilaisessa asemassa. Ja sitten on niitä, jotka putoavat kokonaan koulutusjärjestelmän ulkopuolelle, kun peruskoulu päättyy.

Tiedetään myös, että lapsuudenperheen sosioekonominen asema vaikuttaa valtavasti siihen, hakeutuuko lapsi toisen asteen koulutukseen vai ei, Wass lisää.

– Eli jos haluamme päästä käsiksi eriytymiskehitykseen, meidän pitää tehdä interventioita silloin, kun koko porukka on vielä yhdessä paikassa. Se on minusta ydinargumentti sille, miksi äänioikeusikärajaa pitäisi laskea.

"Ei kai se hyvänen aika voi olla ideana, että jätetään yksin sen äänioikeuden kanssa."

Hanna Wass

Koulujen merkitys on suuri myös silloin, kun pohditaan nuorten kypsyyttä äänestäjiksi, Wass sanoo.

– Argumentit siitä, pystyvätkö nuoret tekemään harkittuja poliittisia ratkaisuja vai hyppäävätkö he populististen helppoheikkien kelkkaan, ratkeavat sillä, että heidän osallisuuttaan tuetaan. Ei kai se hyvänen aika voi olla ideana, että jätetään yksin sen äänioikeuden kanssa.

Mutta miten kiinnostusta vaikuttamiseen voi lisätä? Wass mainitsee muun muassa projektin, joissa seurattiin eurokansanedustajan työtä viikon ajan, ja Yhteiskuntasimulaattori-larppauspelin, joka on kehitetty Helsingin yliopistossa.

Pelin tarkoituksena on näyttää, miten paljon poliittiset päätökset vaihtelevat sen mukaan, mikä ihmisen yhteiskunnallinen asema on.

– Kyllähän tällaista pelillistämistä tai osallistavaa tapaa tehdä politiikkaa koulussa konkreettiseksi on vaikka millä mitalla. Ongelmana on se, että keinojen hyödyntäminen on hyvin paljon kiinni yksittäisen opettajan aktiivisuudesta.

Pelkortteja, joissa on ihmisten kuvia ja tekstirivejä matkivia harmaita palkkeja.
Larppauksessa pelaajan saama kortti kertoo, kuka hän on, nimestä harrastuksiin. Uusi henkilöllisyys antaa uuden näkökulman siihen, millaiset asiat ovat yhteiskunnassa tärkeimpiä.Yle Uutisgrafiikka

Jos ideologiat puuttuvat, puuttuu myös into

Niinkin voi käydä, että osallistamisyritykset vain kasvattavat eroja, Wass sanoo.

– Keinot kyllä purevat hyvin niihin, joilla on lähtökohtaisesti korkeampi alttius osallistua, mutta eivät tavoita niitä, jotka jo ovat suurimmassa poliittisen syrjäytymisen riskissä. Pahin skenaario on, että saamme syntymään 16-vuotiaille entistä isomman railon.

Oppilaiden aktivoinnissa kouluja myös kangistaa historiallinen painolasti, jonka takia saatetaan uusintaa sitä ajatusta, että opiskelijoita pitää varjella agitaattoreilta ja propagandalta, Wass tuumii.

– 1970-luvun ylipolitisoitumisen jälkeen ikään kuin korjausliikkeenä tai vähän jo hätävarjelun liioitteluna riisuttiin kaikki politiikka kouluista. Jos politiikka edelleen näyttäytyy kliinisenä ja steriilinä harjoituksena, josta ideologinen sisältö on viety pois, niin kovin vaikeahan siitä on innostua.

Silloin politiikkaan kehotetaan osallistumaan, koska se on velvollisuus, ei sen ymmärryksen kautta, että on kiinnostavia ryhmiä, joihin nuori voi samaistua, ja asioita, joita hän haluaa edistää, Wass sanoo.

Kansalaisaloitteet lupaavat hyvää

Wass on mukana kehittämässä nuorille EU:n laajuista portaalia työkaluksi sekä vaaleihin että muuhun osallisuuteen. Siinä toisaalta annetaan tietoa osallistumisen tavoista ja väylistä ja toisaalta pyritään lisäämään nuorten luottamusta siihen, että heillä on mahdollisuus ja kyky vaikuttaa.

Yksi tällainen vaikuttamismahdollisuus ovat kansalaisaloitteet. Oikeusministeriön arviointiraportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan nuoret ovat kansalaisaloitteiden aktiivisimpia allekirjoittajia. Aloitteet kenties houkuttelevat mukaan sellaisiakin nuoria, joita politiikka ei muutoin kiinnosta.

– Ne ovat varmasti olleet monellekin nuorelle voimauttava kokemus. Voi ajatella, että tasa-arvoinen avioliittoaloite on ollut jopa sukupolvikokemus poliittisesta osallisuudesta, Wass sanoo.