Wilma-skunkin perheessä haisee ihan tavalliselle

Aamu-tv:ssä vieraillut Wilma-skunkki edustaa Suomesta katoavaa eläinlajia.

Ylen aamu-tv: Kun lemmikkinä on haisunäätä
Ylen aamu-tv: Kun lemmikkinä on haisunäätä

– Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Skunkin jokainen hereilläolosekunti menee ruoan etsimiseen. Ehkä makupala löytyy siivouskaapista, kattilakaapista tai roskiksesta, kuvailee Sinna Grönroos skunkin yötouhuja.

Skunkki on paitsi yöeläin myös näppärä sellainen. Jääkaapin tai pakastimen ovi aukeaa tuossa tuokiossa, jollei niitä ole asianmukaisesti lukittu. Telkeäminen painavilla esineille ei välttämättä auta mitään, sillä pienen olemuksen alla värisevät tehokkaat piilolihakset.

Sinna Grönroos on ollut Wilma-skunkin emäntä parin vuoden ajan.

– Näin joskus artikkelin skunkeista. Aikani naureskeltuani huomasin haluavani oman skunkin.

Grönroos hankki lemmikkinsä viime hetkillä. Suomessa tuli puoli toista vuotta sitten voimaan laki, joka kieltää haisunäädän pitämisen lemmikkinä. Taustalla on pelko lajin leviämisestä luontoon.

– En pidä hirveän todennäköisenä, että skunkki olisi levinnyt luontoon, mutta ymmärrän kyllä lain perusteet. Silti harmittaa.

Skunkki elää 6–10-vuotiaaksi, joten Wilma ilahduttaa omistajaansa vielä pitkään.

No, haiseeko Grönroosin kotona aivan hirveälle? Ei lainkaan. Wilman hajurauhaset on leikattu pois. Syynä ei ole se, että haisisi. Leikkaus tehtiin perinnöllisen sairauden takia.

Suomessa on vain kymmenkunta lemmikkiskunkkia. Jotkut niistä ovat luonteeltaan sosiaalisia, mutta Wilma ei.

– Wilma on kissamaisen omaehtoinen jääräpää. Ihmiseltä se odottaa oikeastaan vain sitä, että ruokaa on tarjolla.