Kyselyn karu tulos: Liki jokainen vanhustenhoitaja on väkivallan uhri – "Ainahan minä olen mustelmilla, tai ranteissa on verinaarmuja raapimisesta"

80 prosenttia vanhustenhoitajista on kohdannut väkivaltaa viimeisen vuoden aikana, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreesta kyselystä.

väkivalta
hoitaja pitää vanhuksen käsiä kädessään
AOP

– Omaisille ja lääkäreille ei saa tehdä mitään, mutta meitä hoitajia saa lyödä, potkia, sylkeä, kynsiä ja haukkua.

Ritva on 43-vuotias joensuulainen sairaanhoitaja. Hän tekee työtä muistisairaiden vanhusten parissa, ja niin kuin moni samaa työtä tekevä, joutuu hänkin toistuvasti hoidettaviensa väkivallan kohteeksi.

Muutama vuosi sitten hän joutui sairauslomalle sen jälkeen, kun muistisairas vanhus oli lyönyt häntä nyrkillä vatsaan. Ritva oli ollut tulossa ulos potilashuoneesta, kun hän ehti huomata silmäkulmastaan pyörätuolilla lähestyvän vanhuksen. Lyönnin voimasta Ritva lensi päin ovea, ja ovenkahva teki ilkeän ruhjeen selkään. Se oli kipeä useiden viikkojen ajan.

– Ainahan minä olen mustelmilla, tai ranteissa on verinaarmuja raapimisesta, Ritva sanoo.

Ritva ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään, koska ei halua leimata työpaikkaansa tai potilaitaan.

Kahdeksan kymmenestä joutunut väkivallan kohteeksi

Ritvan kohtalon jakavat useimmat vanhustenhoitajat, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore kysely. Siihen vastasi 2 103 vanhuspalveluiden työntekijää ja esimiestä. Kahdeksan kymmenestä vastaajasta oli joutunut ruumiillisen väkivallan kohteeksi kuluneen vuoden aikana. Hoitajia purraan, lyödään ja heidän päälleen syljetään.

Työtapaturmakeskuksen tilastot vahvistavat kyselyn tuloksia. Niissä väkivaltatapaukset kirjataan työtapaturmiksi. Yhden tai kahden viikon sairauslomia työtapaturman vuoksi on vuosittain vajaat 500. Vuodesta 2005 hoitoalan työntekijöiden sairauslomien määrä työtapaturmien vuoksi on kasvanut merkittävästi.

Emme ole voineet selittää selkeää syytä väkivallan yleisyyteen.

Timo Sinervo

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Timo Sinervo sanoo, että tilanne on huolestuttava.

– Emme ole voineet selittää selkeää syytä väkivallan yleisyyteen. Tilanteeseen olisi helpompi puuttua, jos väkivaltaan olisi selkeä syy.

Asiakkaiden muistisairaudet ovat selkeästi yhteydessä väkivaltaan. Hoitajamäärän lisääminen ei tutkimuksen mukaan vähentäisi väkivaltaa oleellisesti. Henkilöstömäärällä on yhteys, mutta tutkimuksen mukaan yhteys väkivallan määrään on lievä.

Sinervo epäilee väkivallan yhdeksi syyksi kotihoidon laajentamisen. Valtion ajatus, että vanhukset asuvat mahdollisimman kauan kotona, näyttää tuottavan ongelmia laitoshoitoon ja palveluasumiseen, tutkimuspäällikkö arvioi. Nyt laitoksiin tulevat vanhukset ovat entistä huonokuntoisempia ja se voi lisätä väkivaltaa ja hoitajien kuormitusta. Arviolta 193 000 suomalaisella on muistisairaus.

Ei rikosilmoituksia vaikka tulisi nyrkistä

Vaikka hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa on yritetty tuoda esille erilaisin kampanjoin, puhutaan vanhusten tekemästä väkivallasta pääosin hoitopaikkojen seinien sisällä. Ritva ei ole kertonut puolisolleen tai lähipiirilleen, että heitä lyödään ja potkitaan joka päivä.

– Se on työasia ja meillä on salassapitovelvollisuus, Ritva sanoo.

Työnantajien ja ammattiliiton mielestä hoitajien pitäisi aina tehdä työnantajalleen ilmoitus väkivallasta tai sen uhasta. Sosiaali- ja terveysalan ammattiliiton Tehyn mukaan todellisuudessa ilmoituksia tehdään vain karkeimmista tapauksista. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan täytyy huolehtia, että työpaikalla on tehty riskien ja vaarojen arviointi, jonka pohjalta ehkäistään ennalta myös väkivallan riski.

Se on työasia ja meillä on salassapitovelvollisuus.

Ritva

Tehyn työympäristöasiantuntijan Kaija Ojanperän mukaan moni jättää ilmoituksen tekemättä, koska on turtunut väkivaltaan ja kokee, ettei ilmoitus johda mihinkään.

Tilastot hoitajien kohtaamasta väkivallasta ovat siis puutteellisia ja tuovat esille vain jäävuoren huipun. Esimerkiksi pelkästään Pohjois-Karjalassa on tänä vuonna ilmoitettu yli 400 väkivaltatapauksesta.

Poliisin pakeille hoitajat menevät vielä harvemmin: rikosilmoituksia muistisairaiden tai vanhusten tekemästä väkivallasta tehdään tuskin koskaan.

Yöllä työskennellään yksin

Sairaalassa, jossa Ritva työskentelee, on öisin jokaisella osastolla vain yksi hoitaja. Ritvan mukaan yöt ovat vaarallisia, koska väkivaltaiset ja arvaamattomat vanhukset kohdataan yksin. Jos hoitaja tarvitsee apua, hän voi pyytää toisen osaston hoitajaa tueksi. Silloin tämä toinen osasto jää ilman hoitajaa. Tarvittaessa apuun voi pyytää vartijan.

Jos potilas yöllä lyö hoitajaa ja tämä menettää tajuntansa, avun saaminen voi kestää tunteja.

– Siinä saa maata lattialla aamuun asti ellei toinen osastonhoitaja satu paikalle, Ritva sanoo.

Yöllä hoitajan taskussa on hälytyslaite, jonka nappia voi painaa apua tarvitessaan. Jos ehtii.

Ei saisi mennä yksin paikalle, mutta yöllä on pakko.

Ritva

Hoitajien esimiehet ovat tietoisia yövuorojen ongelmista, mutta eivät mahda niille mitään. Raha on tiukassa.

Toisinaan muistisairaita potilaita joudutaan lääkitsemään, jotta heitä voi hoitaa.

– Ennen suihkureissua annetaan rauhoittava lääke.

Kun Ritva on menossa hoitamaan väkivaltaista potilasta, hän riisuu silmälasit, etteivät ne mene rikki.

– Täytyy hoitaa mahdollisimman kaukaa. Katsoa, mistä potilas voisi potkaista tai lyödä, minne päin sylkeä. Ei saisi mennä yksin paikalle, mutta yöllä on pakko.

Raskaana oleva pelkää lapsensa puolesta

Ritvan työkaveri, kolmekymppinen lähihoitaja Mia kertoo pelkäävänsä joskus äärettömästi. Hän on raskaana ja pelko kumpuaa muun muassa siitä, että vauvalle tapahtuu jotain. Kun Mia muistelee taannoista tilannetta, jossa hoidettavana oli muistisairas nainen, hän ei voi puhua asiasta itkemättä.

Kyseinen nainen, osastolla hoidossa ollut nainen, löi ja potki hoitajia. Mian työkaverit suojelivat raskaana olevaa eivätkä päästäneet potilasta hänen lähelleen.

Toisaalta osa on meillä hoidossa sen vuoksi, että kotona ei pärjätä aggressiivisen vanhuksen kanssa.

Mia

Myöskään Mian ei halua leimaamisen takia esiintyä omalla nimellään.

Aggressiivisille potilaille määrätään vierihoitaja, jonka tehtävä on pysyä potilaan vieressä. Tarkoituksena on varmistaa, ettei väkivaltainen potilas pääse toisten potilaiden kimppuun.

Mia kertoo, että omaisten on vaikea uskoa, että hopeahiuksinen, hymyilevä mummo tai pappa voisi sylkeä, kynsiä, purra tai hakata hoitajia.

– Toisaalta osa on meillä hoidossa sen vuoksi, että kotona ei pärjätä aggressiivisen vanhuksen kanssa, Mia sanoo.

Lääkäriä arvostetaan, hoitajaa ei

Hoitaja ja vanhus.
Heikki Haapalainen / Yle

Potilaiden mieliala ja muistihäiriöt selittävät väkivallan määrää eri hoitopaikoissa. Kotihoidossa väkivaltaa on vähemmän kuin laitoksessa. Myös palvelutalojen ja vanhainkotien välillä on isoja eroja, riippuen asiakkaiden kunnosta, tutkimuksesta selviää.

THL:n tutkimuksen mukaan 80 prosenttia väkivallan syistä jää hämärän peittoon. Yksityisellä puolella väkivaltaa on vähemmän kuin julkisen puolen hoitolaitoksissa. Suoraa vastausta siihen, miksi näin on, ei ole.

Väkivallan yleisyyteen työpaikalla vaikuttaa THL:n mukaan myös johtaminen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä.

Aiemmissa tutkimuksissa hoitajien tyytymättömyys palkkaan ei ole näytellyt niin isoa roolia kuin nykyisin. Tuoreiden tietojen valossa raha-asiat vaikuttavat aiempaa voimakkaammin hoitajien kuormitukseen, stressiin ja hoidon laatuun. THL:n tutkimuspäällikkö pitää muutosta hieman hämmentävänä eikä pysty selittämään sen syytä.

Lyöntien ja potkujen vastaanottamisesta hoitajat eivät saa rahaa. Mielisairaanhoitajat saavat lisää palkkaa, jos joutuvat työssään kohtaamaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Vanhusten parissa työskentelevät eivät kuitenkaan vaarallisen työn lisää saa.

Tutkimuksen mukaan väkivallan yleisyyteen työpaikalla vaikuttaa myös johtaminen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä. Useissa tutkimuksissa on tullut ilmi että se, miten esimiehet tekevät päätöksiä ja miten työntekijöitä kohdellaan, on yhteydessä muun muassa työntekijöiden kokemaan kuormitukseen ja stressiin.