Tutkija: Suurten dinosaurusten lanta teki maailmasta vehreän

Myös tämän päivän suurilla eläimillä on iso merkitys ravinteiden levittäjänä, sanoo tutkija Christopher Doughy. Hän on huolissaan norsujen ja muiden suurten lajien hupenemisesta.

paleontologia
Piirroskuva kolmesta pitkäkaulaisesta ja -häntäisestä dinosauruksesta kulkemassa neljällä jalalla pölyisessä maastossa. Taivaalla on lentolisko.
Myöhäisellä liitukaudella eläneet 30-metriset sauropodit, alamosaurukset, kuuluivat Pohjois-Amerikan suurimpiin tunnettuihin dinosauruksiin. Alamosaurusten jäänteitä on löydetty ympäri Yhdysvaltain lounaisosia.Pohjois-Arizonan yliopisto

Miten maailmasta tuli rehevä? Dinosaurukset lannoittivat sen niin perusteellisesti, että tulokset näkyvät yhä, väittää tuore yhdysvaltalainen tutkimus.

Pohjois-Arizonan yliopistossa (siirryt toiseen palveluun) isojen dinosaurusten merkitystä yli kymmenen vuotta tutkinut Christopher Doughy on tullut siihen tulokseen, että maapallo saa kiittää kymmenien miljoonien vuosien takaisesta vehreyden leviämisestä valtavia kasvinsyöjäsauruksia, sauropodeja.

Isot eläimet ovat ekosysteemille paljon tärkeämpiä kuin tähän saakka on tajuttu, Doughy sanoo. Hänen mukaansa niiden merkitys on suurempi kuin niiden koko ja määrä sinänsä antaisivat olettaa.

Isoja lantaläjiä merkittävämpi syy on se, että suuret eläimet kykenevät kulkemaan pitkiä matkoja erilaisissa maastoissa ja toimimaan siten ravinteiden tehosekoittimina, Doughy perustelee.

Hiilinäytteitä kahdelta kaudelta

Selvittääkseen sauropodien merkitystä luonnolle Doughy vertaili liitukautta, jolloin sauropodeja tömisteli siellä täällä, ja kivihiilikautta, jolloin nelijalkaisia kasvinsyöjiä ei vielä ollut.

Kaksimetrisiä tuhatjalkaisia silloin sen sijaan oli. Doughy kertoo laskeneensa kokonaisen päivän ajan, kuinka pitkän matkan sellainen otus vipeltäisi ateriansa jälkeen, ennen kuin ulostaisi.

Sekä liitu- että kivihiilikaudella syntyi hiiltä, kun kasveja hautautui maan uumeniin ennen kuin ne ehtivät mädäntyä. Doughy otti tutkimuksiaan varten näytteitä hiilikaivoksista eri puolilta Yhdysvaltoja. Hiili oli syntynyt eri aikakausina.

Hän mittasi näytteistä alkuaineiden määrän ja totesi, että kasvien tarvitsemia aineita, esimerkiksi fosforia, oli dinosaurusten valtakaudella enemmän ja laajemmalti kuin kivihiilikaudella.

Sen sijaan niitä alkuaineita, joita kasvit ja eläimet eivät tarvitse, esimerkiksi alumiinia, oli saman verran aikakaudesta riippumatta.

Sauropodit olivat kuin viljelijöitä

Lisäämällä fosforin ja muiden kasvillisuutta ruokkivien alkuaineiden määrää sauropodit sekä rikastuttivat elinympäristöjään että käytännössä tuottivat oman ruokansa.

Elämä helpottaa uuden elämän syntyä, Doughy summaa.

– Copen sääntönä tunnetun luonnonlain mukaan eläinlajien koolla on taipumus kasvaa. Kun yhdistetään tuo sääntö ja minun havaintoni isojen eläinten suhteettoman suuresta merkityksestä ravinteiden levittämiselle, se antaa ymmärtää, että planeetallamme on luontainen hedelmällisyyttä lisäävä mekanismi.

Se saattaa kuitenkin olla vaarassa, kun suuret eläimet hupenevat nykymaailmasta. Pelkästään norsujen määrä on vähentynyt 60 prosenttia kymmenessä vuodessa, Doughy muistuttaa.

Tutkimus on julkaistu Nature Ecology and Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.