Älä anna huolille liikaa jalansijaa – lue vinkit murehtimisen lopettamiseksi

Keskiverto suomalainen on ihan pihalla siitä, kuinka hyvin maailmassa keskimäärin menee, muistuttaa avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja.

Murehtiminen
Kuvaan yhdistetty Kari Kanala, Tuula Vainikainen ja Esko Valtaoja
Yle

Työttömyys, hyökyaallot, nälänhätä, sodat ja terrori-iskut. Uutisotsikot huutavat lähes päivittäin toinen toistaan ikävämpiä uutisia.

Myös arkiset asiat, kuten työkiireet, lasten koulumenestys tai vaikka puolison kuorsaaminen, saattavat aiheuttaa harmaita hiuksia.

Ei siis mikään ihme, että useimmat meistä ovat ainakin joskus yllättäneet itsensä murehtimasta maailman menoa. Mutta mikä neuvoksi, jos murehtimiselle ei tule loppua?

Kysyimme vinkkejä eri alojen asiantuntijoilta murheiden kitkemiseksi.

Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala.
Kalevi Rytkölä / Yle

Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala ei pidä itseään murehtijana, vaikka hän kohtaa työssään usein raskaitakin asioita.

– Olen pappi, kristitty ja vihreä, joten minulla voisi olla aika paljon syytä olla huolissani koko ajan. En sitä kuitenkaan ole. Olen oppinut erottelemaan toisistaan ne asiat, joille voin tehdä jotain ja ne, joille en voi tehdä mitään. Asiat, joille en mahda mitään, eivät ehkä ole murehdinnan arvoisia.

Jos Kanala murehtii asioita, ne liittyvät lähinnä kotiin ja arkeen.

– Kuten sitä, että miksi poikani herää niin usein yöllä tai miksi hän ei syö enempää. Jos minulla on aikaa, niin saatan lähteä pohtimaan monia asioita elämän tarkoituksesta lähtien. Se voi totta kai viedä murehtimiseenkin.

Myös huumori ja liikunta auttavat omiin murheisiini. Jalkapallon seuraaminen vie pois murheista, paitsi jos suosikkijoukkueeni Arsenal häviää.

Kari Kanala

Televisio-ohjelmistakin tuttu pappi sanoo, että murheet eivät ole koskaan turhia. Pitää kuitenkin pohtia, pystyykö itse vaikuttamaan siihen asiaan, mikä mieltä painaa.

– Tulee mieleen Jeesuksen neuvo: kuka voi murehtimisellaan lisätä kyynäränkään verran ikäänsä. Ei kannata murehtia tulevasta, sillä jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Se on minusta aika viisas ajatus.

Kari Kanala toteaa, että hänellä on aina ollut keinonsa nollata mielessä pyörivät huolet.

– Pappina voin rukoilla ihmisten ja asioiden puolesta. Myös huumori ja liikunta auttavat omiin murheisiini. Jalkapallon seuraaminen vie pois murheista, paitsi jos suosikkijoukkueeni Arsenal häviää, hän naurahtaa.

Se on sellainen korvienvälinen asia, missä ei järki auta. Esimerkiksi isoäitini murehti vielä yhdeksänkymppisenä, että onkohan hänen esikoisensa – minun isäni, joka oli silloin yli 70-vuotias – muistanut ottaa lääkkeensä.

Tuula Vainikainen

Murehtiminen ei ole pelkästään negatiivinen piirre. Esimerkiksi viime vuosikymmeninä kasvanut tietoisuus ympäristön tilasta on saanut ihmiset pitämään parempaa huolta luonnosta, Kanala toteaa.

– Ihmisen tulisi olla itselleen armollinen. Armottomuus itseään kohtaan ajaa aika vaikeaan elämään. Tarkoitus ei ole kuitenkaan päästää itseään helpolla. Pitäisi vain nähdä metsää puilta niin, että asiat laitetaan oikeanlaiseen mittakaavaan.

Tuula Vainikainen
Paula Koskinen / Yle

Terveystoimittaja ja tietokirjailija Tuula Vainikainen puolestaan myöntää suoraan olevansa varsinainen murehtija. Useimmiten naisen murheet liittyvät hänen aikuisiin lapsiinsa.

– Se on sellainen korvienvälinen asia, missä ei järki auta. Esimerkiksi isoäitini murehti vielä yhdeksänkymppisenä, että onkohan hänen esikoisensa – minun isäni, joka oli silloin yli 70-vuotias – muistanut ottaa lääkkeensä.

Vainikainen keksii aina uusia asioita, joita murehtia.

– Tyypillinen asia on, että kun on lähdössä matkalle, niin seuraan säätietoja, että onko luvassa myrskyä, merenkäyntiä tai liukkaita teitä.

– Olen terveystoimittaja, joten luen ja kirjoitan jatkuvasti juttuja sairauksista ja niiden oireista. Aika useista taudeista saatan murehtia ja käydä jopa tarkastuksella, koska olen joskus huomannut samankaltaisia oireita itsestäni.

Moni ihminen murehtii maailman tilaa ja pelkää, että kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Se perustuu tiedon sijaan luuloihin ja hyvin kapeaan näkemykseen maailmasta.

Esko Valtaoja

Vainikainen kertoo tietävänsä, että liika murehtiminen on ihan älytöntä. Hän arvelee, että piirre on periytynyt hänen äidiltään. Kirjailija ei kuitenkaan pidä itseään pessimistinä.

– On tärkeää tunnistaa, jos murehtiminen on itselle ominaista. Pitää kuitenkin osata ajoissa hellittää, ettei jää murheiden vangiksi. Silloin pitää päästä ihan toiseen ympäristöön ajattelemaan muita asioita. Sitä kautta ajattelen, että hallitsen murehtimistani.

- Voi olla hyvä ottaa vaikka lapsenlapsia kylään. Heidän kanssaan pääsee puuhaamaan kaikenlaista, eikä voi jäädä paikoilleen murehtimaan kaikkea mahdollista. Tosin heidän kanssaan voi tietenkin myös tapahtua kaikenlaista.

Ei kannata murehtia tulevasta, sillä jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Se on minusta aika viisas ajatus.

Kari Kanala

Tuula Vainikaisen mielestä murehtiminen on lopulta merkki siitä, että ihminen välittää asioista. Hän nostaa esimerkiksi tunteensa lapsiaan kohtaan.

– Murheet auttavat myös valmistautumaan edessä oleviin asioihin. Pidän murehtimista jännittämisen tapaan voimavarana. Joskus olen kuitenkin miettinyt, onko ihan pakko ottaa kaikesta niin paljon huolta. Olen nyt vaan tällainen, ja yritän pärjätä sen kanssa.

Esko Valtaoja
Esko ValtaojaRiikka Nurmi / Yle

Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja paljastaa, että hän on taipuvainen synkkyyteen. Hän uskoo luonteensa periytyvän isältään, joka oli kroonisesti masentunut.

– Olen koko elämäni ajan oppinut varomaan sitä, että en vajoaisi liialliseen synkkämielisyyteen. Kehittelen keinoja piristää itseäni, kun sellainen vaara on.

Mensa-palkinnon syksyllä pokannut Valtaoja kertoo murehtivansa ihan samanlaisia asioita kuin monet muutkin.

– Kun neljän aikaan aamulla herää murehtimaan asioita, niin eivätköhän ne samanlaiset suhteellisen pienet asiat sitten nouse monilla esille. Niitä kun pyörittelee päässään, niin murheet kasvavat kokoaan paljon suuremmiksi.

Olemme tottuneet huomaamaan ne asiat, jotka eivät ole ihan kunnossa. Sen vuoksi kannattaakin ravistella itseään katsomaan myös niitä asioita, jotka ovat kunnossa.

Esko Valtaoja

Valtaoja kuitenkin uskoo, että useimmat murheet ovat lopulta suhteellisen turhia.

– Moni ihminen murehtii maailman tilaa ja pelkää, että kaikki menee vain huonompaan suuntaan. Se perustuu tiedon sijaan luuloihin ja hyvin kapeaan näkemykseen maailmasta.

– Keskiverto suomalainen on ihan pihalla siitä, kuinka hyvin maailmassa keskimäärin menee. Suunnilleen kaikki indikaattorit osoittavat vain positiiviseen suuntaan, Valtaoja täräyttää.

Emeritusprofessorin niksi murheiden hautaamiseksi on yksinkertainen ja inhottavan muodikas, mikäli asiaa kysytään häneltä itseltään.

– Tietoinen läsnäolo, se on hyvin vanha viisaus elämänhallintaan. Keskitytään enemmän siihen mikä on tässä ja nyt, eikä murehdita menneitä tai tulevia muuta kuin sen verran, mikä on välttämätöntä.

– On myös hyvä muistaa hemmotella itseään välillä. Kannattaa tehdä sellaista, josta tietää pitävänsä, vaikka se ei tuntuisi yhtään hauskalta juuri sillä hetkellä. Minuun tepsii lähes aina lukeminen.

Eihän kukaan halua olla sellainen, ettei koskaan olisi mitään huolia tai murheita. Ihmiselämään kuuluu se koko kirjo mustasta valkoiseen, ja kaikki ne harmaan sävyt siinä välillä. Sehän meistä tekee ihmisiä.

Esko Valtaoja

Valtojan mielestä ihmisen ei pitäisi olla liian huolissaan siitä, että tämä murehtii asioita. Mielessä pyörivät murheet ja huolet ovat miehen mielestä evoluution tulosta.

– Asioihin kannattaa ihan jo henkensä puolesta kiinnittää huomiota. Olemme tottuneet huomaamaan ne asiat, jotka eivät ole ihan kunnossa. Sen vuoksi kannattaakin ravistella itseään katsomaan myös niitä asioita, jotka ovat kunnossa.

– Eihän kukaan halua olla sellainen, ettei koskaan olisi mitään huolia tai murheita. Ihmiselämään kuuluu se koko kirjo mustasta valkoiseen, ja kaikki ne harmaan sävyt siinä välillä. Sehän meistä tekee ihmisiä.