1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suomi 100

Hetki, joka muutti elämää: "Se oli aivan erityinen kohtaaminen, jatkoin matkaani ilmassa leijuen"

Haaveet ammattipelaajan urasta, elämä luonnon keskellä kynttilänvalossa tai valinta kunnanvaltuustoon 18-vuotiaana – sukella pirkanmaalaisten elämää muuttaneisiin tarinoihin.

Suomi 100
Teija Waaramaa
Teija WaaramaaJussi Mansikka / Yle

“Se oli aivan erityinen kohtaaminen. Olin oman alani konferenssissa Belgiassa ja olin juuri pitänyt omat esitelmäni. Menin käytävälle, kun yhtäkkiä vastaani käveli hiukan harmaantunut herrasmies. Tunnistin hänet heti. Edessäni oli ilmielävänä tutkimusalani kansainvälinen gurujen guru, sveitsiläinen emeritusprofessori Klaus Scherer. Hänen tutkimuksiinsa ja artikkeleihinsa olen viitannut tutkijanurani hamasta alusta asti, ainakin 15 vuoden ajan.

Minulla oli sekunnin murto-osan verran aikaa ratkaista, voisinko mennä tervehtimään häntä. Kysymys kuului, halusinko koskaan elämässäni tavata tämän oppineen, johon olin niin monta kertaa nojautunut töissäni. Totta kai halusin! Eihän ollut mitään menetettävääkään. Rohkeus kannatti.

Professori Scherer osoittautui mitä ystävällisimmäksi kollegaksi. Hän kertoi olleensa tulossa kuuntelemaan esitystäni ja harmitteli, että myöhästyi pahaisen liikenneruuhkan takia. En ollut uskoa todeksi, kun hän pyysi minua lähettämään itselleen viisi tuoreinta tutkimusartikkeliani. Tietysti lähetin, mielihyvin, kädet innosta täristen!

Mikä hienointa: sovimme, että kirjoittaisimme yhdessä pari tutkimusartikkelia. On valtava kunnia saada julkaista yhteisartikkeleja tämän uranuurtajan, erittäin arvostetun huippututkijan kanssa. Siinä käytävällä osoitteet vaihdettuamme jatkoin matkaani muutaman sentin ilmassa leijuen ja mietin: kun on riittävän suuri mestari, omaa osaamistaan on varaa jakaa myös muille.”

Teija Waaramaa, 58, Tampere

Alabatou Sane
Alabatou “Patu” SaneAnna Sirén / Yle

“Aloin soittaa viisikielistä kannelta 7-vuotiaana kun siskonikin soitti. Myös paras kaverini aloitti samaan aikaan, ja meillä on ollut soittaessa hauskaa siitä saakka. Nykyään olen Lempäälän Helkanuorten basisti ja käyn myös esiintymässä. Keikoilla tulee hyvä fiilis. Kanteleessani on kahdeksan kieltä. Pidän sormet hyvissä asemissa, ja silloin soittaminen on helppoa. Bassokannel soi muiden taustalla. Jos bassoa ei olisi, musiikista puuttuisi jotakin.

Tykkään soittaa, mutta kaikkein eniten tykkään koripallosta. Ajattelen sitä koko ajan: mietin kuviot valmiiksi ja suunnittelen miten teen koreja tai puolustan. Treenejä on monta kertaa viikossa, ja muutenkin pelaan paljon.

Haaveilen ammattipelaajaksi pääsemisestä. Haluan NBA:han niin kuin Lauri Markkanen. Ensin menen lukioon. Sitten koetan päästä amerikkalaiseen yliopistoon ja sitä kautta pelaamaan. Siellä kyllä tuskin ehtii soittaa kannelta.”

Alabatou “Patu” Sane, 12, Lempäälä

Sisko Taipale
Mari Vesanummi / Yle

“Kun oli sopiva kone alla, se tuntui heti omalta. Pidän työssäni siitä, että oman työn jäljen näkee ajokoneen hytistä. Koulussa harjoiteltiin ajokoneen nosturin käyttöä ensin simulaattorilla ja konekentällä ennen kuin pääsi metsään tositoimiin. Koneella työskentely koulussa aloitettiin hakkuuaukolla kantoja ajaen, siinä harjaantui nosturinkäyttö ja koneenhallinta. Nyt menen tottuneesti metsässä kaatokoneen uria pitkin. Mies kaataa puita ja minä seuraan samoja uria ajokoneella ja ajan pöllit pinoon.

Oman miehen kanssa työskentely on mukavaa, vaikka siinä omat haasteensa onkin. On se niin ihana pomo.

Mä arvostan metsää. Jos ei metsää uudisteta niin se uudistaa itse itsensä. Mä ajattelen sen niin, että miksei sitten uudisteta, anneta metsälle elinvoimaa ja metsänomistajalle tuloja metsästään. Metsä on myös valtava hiilinielu. Kun metsää harventaa ja hoitaa, se saa voimaa kasvaa ja sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin vanha tai liian tiheä metsä. Tottakai vanhoja metsiäkin tarvitaan, mutta minun mielestäni metsistä pitää myös pitää huolta.”

Sisko Taipale, 30, Kangasala

Kusti Vuorinen
Kusti VuorinenMauri Tikkamäki / Yle

”Pienestä pitäen olen tehnyt esineitä puusta. Aluksi miekkoja ja puupyssyjä lapsena ja sittemmin veistoksia. Tämä on verenperintöä äidin puolelta. Mutta koska isä on muusikko, jouduin jo pienenä pianotunneille. Myöhemmin kuvioon on tullut erilaisia bändejä, eikä sitä osaa olla soittamattakaan.

Eläminen luonnon keskellä kynttilän valossa ei ole minulle ongelma vaan lähinnä rikastuttava kokemus. Parhaillaan rakennan hirrestä ateljeeta tänne Kuhmalahteen. Kovin suuri se ei ole. Se on vanha hirsinen viljavarasto, joka kootaan uudelleen. Luonnonmukainen rakentaminen on aina kiinnostanut minua. Tännekin olen rakentanut ensin majan, jossa materiaalina on käytetty puuta, savea ja järviruokoa. Myös kasvimaa tässä vieressä kuuluu samaan kokonaisuuteen. Kasvatan perunaa, lanttua, punajuurta, porkkanaa, härkäpapua…

Tämän paikan nimi on Tunisia. Se tuli siitä, kun tässä lähellä on sellaisiakin paikkoja kuin Kaanaanmaa ja Egyptin korpi. Ja kun täällä kerran hiljaisuudessa olin, niin mieleen tuli kipale Night in Tunisia. Ajattelin, että miksei tämä minun tonttini voisi olla Tunisia.”

Kusti Vuorinen, 43, Kangasala

Kirsi Aurasto
Kirsi AurastoKatri Rauska / Yle

“Yrittäjäksi ryhtymistä mietin kyllä jonkun aikaa. Olisi pärjättävä tietysti taloudellisesti ja aika pitäisi saada riittämään myös muuhun elämään. Yksinkertaisesti päätin, että teen niin paljon työtä kun ehdin, en yhtään enempää.

Olin siivousalalla esimiestehtävissä yli kymmenen vuotta. Niitä aikoja vaivasi jatkuva kiire, vuorokaudesta loppui aina tunnit kesken. Opiskelin työn lomassa restonomiksi. Opinnäytetyön ajan olin pois töistä ja huomasin, että en enää halua palata vanhaan työhöni. Perustin noin vuosi sitten gluteenittomiin leivonnaisiin erikoistuneen leipomon. Tällä hetkellä omat kädet vielä riittävät ja jopa vapaa-aikaa jää välillä. Tosin jos toiminta laajenee tätä vauhtia, pitää kyllä miettiä apukäsien palkkaamista.

Työmatkani on lyhyt. Mies rakensi talomme pihassa olevaan varastorakennukseen tilat leipomolleni. Tämä on täydellisesti käsityötä. Omassa seurassa täytyy viihtyä. Päivällä katselen lintuja ja kuuntelen radiota. Aiemmin päivissä oli koko ajan asiakaskontakteja, sosiaalisuus oli silloin erilaista. Nyt vanhempana on ihana olla oman ajankäyttönsä herra.”

Kirsi Aurasto, 50, Sastamala

Kimmo Kestinen
Kimmo KestinenMauri Tikkamäki / Yle

“Historia on minulle elävä asia. Historiaa opiskellessani minua kiinnosti tutkijan ura. Kun minut valittiin museoharjoittelijaksi tiimiin, joka rakensi 1980-luvulla Metson alakertaan luonnontieteellisen museon, tiesin olevani oikealla tiellä.

Historiasta voi oppia. Esimerkkinä on tämä Epilänharjulla sijaitseva salaperäinen muistokivi, jonka joku on pystyttänyt sisällissodan punaisille uhreille. Aihe on edelleen ajankohtainen, vaikka tapahtumista on kohta sata vuotta. Muistaminen on tärkeää, sillä kuten George Santayana kirjoitti: "Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä”. Siksi on myös hyvä, että uusia muistomerkkejä pystytetään ja vanhoja, ehkä jo unohdettujakin nostetaan uudelleen tietoisuuteen. Muistomerkeillä kerrotaan siitä surusta, tuskasta ja kaipauksesta, joita jälkeenjääneet joutuvat kärsimään. Tunteet ovat yleismaailmallisia eivätkä kysy maailmankatsomusta.

Sota oli kansallinen tragedia. On pelottavaa ajatella, miten ohut on sivistyksen pinta, joka ei kykene hillitsemään väkivaltaista käyttäytymistä kun ajat ovat sille otolliset. Jostain syystä juuri sisällissodilla on taipumus olla erityisen raakoja.”

Kimmo Kestinen, 58, Tampere

Tuukka Ahvenus
Tuukka AhvenusPetri Aaltonen / Yle

“Kun astuin valtuustosaliin ensimmäisen kerran, jännitti. Miten minut otetaan täällä vastaan? Nyt voin sanoa ettei olisi tarvinnut jännittää. Olen yksi heistä ja minut otetaan vakavasti, vaikka olenkin nuorin ja kokemattomin.

Nyt takana on useampi valtuusto- ja lautakuntakokous. Osasin aika tarkkaan aavistaa, millaisia asioita tulee vastaan. Syksyn aikana olen kohdannut jo isoja ja haastavia asioita kuten vuoden 2018 talousarvio ja sote. Taas jännittää vähän, mutta hyvällä tavalla. Pieni jännitys auttaa keskittymään ja tutustumaan asioihin. Rooli valtuutettuna alkaa olla selvä vaikka tiedän, että vielä on paljon opittavaa. Ajatuksia on jo tulevastakin.

Tällä hetkellä valmistaudun jo ensi kevään pääsykokeisiin ja opiskelupaikka Tampereelta on päällimmäisenä ajatuksissa. Jatkan valtuutettuna kotikunnassani vaikka elämä veisi muualle. Tulevaisuudessakin aion välillä astua The Man Who Walks Alonen saappaisiin kitara käsissäni ja antaa rakkaan musiikin viedä hetkeksi mukanaan.

Kunnallisvaalien aikaan tuntui hienolta, kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka uskoivat, tukivat ja kannustivat. Perhe, läheiset ja ystävät vierellä mikään ei ole mahdotonta.”

Tuukka Ahvenus, 19, Urjala

Yle Tampere julkaisee Suomi 100: Ihmisiä Pirkanmaalta -sarjassa tarinoita ja kuvia koko vuoden ajan muun muassa Facebookissa (siirryt toiseen palveluun).