Millaisia olisivat olleet Tuntemattoman sotilaan naisten tarinat? Novellikokoelma kertoo, mitä romaanissa jäi kertomatta

Suomalaiskirjailijoiden novellikokoelma Toinen tuntematon nostaa kotirintaman sissit korpisoturien rinnalle.

Tuntematon sotilas (romaani)
Toinen tuntematon -kirja
Martti Ruokonen / WSOY

Naisten puuttuminen Tuntematon sotilas -romaanista nousee esiin aina uudelleen, kun kirjasta puhutaan. Tuore, Aku Louhimiehen ohjaama elokuva, ei tuo lisäselvennystä naisten sotaan. Elokuva tarjoaa muutaman kiiltokuvamaisen otoksen kotirintamalta. Ruista leikataan sirpeillä auringonpaisteessa ja pitkäripisiset kiiltokuvalapset killistelevät puurolautasen äärellä. Äänislinnassa sentään nähdään verevämpiä naishahmoja.

Novellikokoelma Toinen tuntematon paikkaa aukkoa enemmän. Siinä tarkastellaan sota-aikaa naisten näkökulmasta Tuntemattomasta kumpuavien teemojen ja henkilöiden kautta. Kirjoittajina on 22 suomalaista kirjailijaa Katja Ketusta Tuomas Kyröön.

Toisaalta, onko meillä edes oikeutta ihmetellä, miksi Tuntemattomassa ei ole naisia? Voimmeko kysyä, miksi taideteos ei ole toinen kuin on?

– Ei oikeastaan, vastaa yhden novelleista kirjoittanut kirjailija Tuula-Liina Varis.

– Se on siksikin tarpeetonta, että Tuntematon on nimenomaan rintamakuvausta. Rintamalla oli vähän naisia. Oli vain työpalvelunaisia ja lottia tai niitä naisia, jotka olivat rintamamiesten ajatuksissa.

Varis muistuttaa, että Linna kirjoitti Tuntemattoman omien sotakokemustensa pohjalta.

– Linnan kuvaamat miehet, olivat sitä alinta kastia, korpisotureita, kuten kirjassa mainitaan. Naisia oli enemmän esikunnassa ja kauempana etulinjasta.

Tuula-Liina Varis
Jyri Pietarinen / WSOY

Kirjailija Joel Haahtela on niin ikään yksi kokoelman kirjoittajista. Hänen mukaansa kirjailijalla ei ole velvoitetta ottaa kaikkia huomioon tai olla poliittisesti korrekti.

– Mutta usein se, mikä jää sanomatta ja kuvaamatta, voi olla yhtä tärkeää kuin se mitä kuvataan.

Haahtelan mielestä hyvä romaani on kerroksellinen. Siihen on sisäänrakennettu monta mahdollista romaania. Juuri tällä ajatuksella Toinen tuntematonkin leikittelee.

– Ei ole lainkaan kummallista, että historian monimutkaistuessa_Tuntemattomasta_ nostetaan esiin uusia näkökulmia kuten nyt juuri tänä aikana naisnäkökulman.

Kertun sota on porkkanapenkissä

Tuula-Liina Variksen novelli Kyl Urho ain pärjää kertoo kersantti Urho Hietasen perheestä tämän siskon Kertun näkökulmasta. Lempeä Hietanen tuntuu Variksesta monella tapaa läheiseltä.

– Tuntui kiinnostavalta pohtia, millaisesta perheestä tämänluontoinen ihminen tulee.

Urho Hietanen kiehtoi myös varsinaissuomalaisen puheenpartensa vuoksi. Varis on itse samoilta seuduilta kotoisin.

Variksen hahmottelema Kerttu Hietanen asuu vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa pientilalla. Kerttu kitkee kasvimaata, yrittää pitää tuholaiset loitolla kotikonstein ja kantaa selkä vääränä vettä kaivosta. Takaraivossa jäytää pelko siitä, kuinka velipojalle käy rintamalla.

– Olen sijoittanut novellin niihin vuosiin, kun elintarvikepula alkoi todella tuntua. Pienviljelijäkin joutui luovuttamaan kaiken oman kulutuksensa yli menevän tuoton kansanhuollolle.

Hietasen perhe ei ole yltiöisänmaallinen tai kiihkeästi uskonnollinen. Nämä asiat ovat kuitenkin pinnalla sota-aikana ja jumalaa Kerttukin kutsuu tämän tästä. Tyttö rukoilee joka ilta, vaikkei edes koe uskovansa.

– Hän käy kauppaa jumalan kanssa. Jos Urho säilyy hengissä, minä lupaan sitä ja sitä.

Uskoon turvattiin Variksen mukaan paitsi perinteen myös pelon vuoksi. Tilanne oli ahdistava. Sota ei ollutkaan mikään riemuretki Uralille ja saksalaisiinkin jouduttiin pettymään.

– Suomalaiset luottivat saksalaisiin ja ihannoivat heitä jo ennen sotia, Varis sanoo.

– Olen lukenut juuri kirjailijaliiton historiaa ja kirjailijoillakin oli kiinteä suhde natsi-Saksaan. Suuret puheet vakuuttivat, ja tietysti pelko Neuvostoliittoa kohtaan vahvisti halua turvata vahvaan liittolaiseen.

Naisen tehtävä oli synnyttää uusia isänmaan toivoja

Joel Haahtelan novellin nimi on Valepuku. Se kertoo kaatuneen majuri Sarastien lesken Hertan ja haavoittuneen upseerin, majuriksi ylennetyn Lammion, kohtaamisesta sodan jälkeen.

– Koska Tuntematon sotilas on ytimeltään agraari-Suomen kansankuvaus, kaupunkilainen Sarastie tuntui joukossa kiinnostavalta poikkeamalta, Haahtela kertoo.

– Halusin novellissa kääntää sodan asetelman ympäri ja miettiä missä tilanteessa sota voisikin olla ihmiselle onnenpotku, suoja maailmaa vastaan.

Hertta Sarastietä sota suojaa alituiselta kyselyltä siitä, milloin lapsia alkaa tulla. Mieshän on rintamalla.

Kirjailija Joel Haahtela.
Kirjailija Joel Haahtelan novelli pohtii muun muassa lapsettomuutta majuri Sarastien lesken kautta.Jukka Mykkänen / Otava

Samalla Hertta kokee lapsen saamisen jopa moraalisena kysymyksenä. Miehen arvo ja merkitys oli sodan aikana tarkasti määritelty. Jokaisella oli paikkansa. Naisen asema oli epämääräisempi. Yksi naisen tehtävistä oli luoda uutta elämää, uusia kansalaisia.

– Äitiyttä arvostettiin kovasti ja Hertan mielessä hänen ihmisarvonsa tiivistyy pyhään tehtävään synnyttää ja luoda uusia isänmaan toivoja.

– Näen syyllisyytensä kanssa kamppailevan Hertan myös peilikuvana nykyihmiselle, joka on oman egonsa vanki, Haahtela hahmottelee.

Jos kaupunkilainen Hertta Sarastie pohtii rooliaan yhteiskunnassa, ei pientilan tyttärellä Kerttu Hietasella ollut paljoakaan sanottavaa oman tulevaisuutensa suhteen. Poikaa odotettiin rintamalta tilaa jatkamaan. Työikäisen miehen panosta kaivattiin. Vanhan isän ja naisväen voimin tila kituutti vain jotenkuten.

– Hietanen sanoo Tuntemattomassa jotenkin niin, että, jos meidän ukko kuolee, nii mulle ei jää muut, kun yhdeksän ja puoli hehtaaria helvetin huonoo maat, Tuula-Liina Varis muistelee.

Varis halusi tehdä Kertusta modernin maalaistytön, jolla on kunnianhimoa ja haaveita kouluttautua, vaikka vanhempien mielestä keskikoulu riittää. Kertulle löytyisi ehkä juoksutytön tai puotipuksun paikka kyliltä.

– Vielä 1950-luvullakin ajateltiin, että keskikoulun käynyt nainen oli pitkälle koulutettu.

Kappalainen kummittelee maantiellä

Monessa Toinen tuntematon -teoksen novellissa päähenkilö kohtaa näyn, joka saa sydämen lyömään tyhjää. Pappi tummassa puvussaan polkemassa kotitaloa kohden. Viimeiseen asti toivotaan, ettei hän käänny omaan pihaan ja niin kuitenkin käy.

Yhtäläisyys ei Tuula-Liina Variksen mielestä haittaa.

– Keskustelimme tästä kirjoittajien kesken, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että tapahtuma saa ollakin mukana useassa novellissa. Sehän on totta! Papin vierailu tiesi melkein aina sitä yhtä asiaa. Toisto korostaa sitä, miten monelle perheelle kävi niin.

Toinen tuntematon kerii auki Linnan teoksessa piiloon jääneitä tarinoita vakuuttavasti. Yli kahdenkymmenen suomalaiskirjailijan, niin naisen kuin miehenkin, kirjoittamat novellit osoittavat, että Väinö Linnan hahmot ovat edelleen lihaa, luuta, nahkaa ja sielua.

Lue myös:

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas vie kunnian sodalta, mutta ei sotilailta

Tiedätkö kuka suunnitteli Tuntematon sotilas -kirjan kannen? Kansi saattaa olla syöpynyt suomalaisten mieliin, mutta tekijää ei tunne kukaan