yle.fi-etusivu

Mestarillisten lintumaalareiden tie taiteilijoiksi alkoi metsästyksestä – von Wrightin veljesten tuotanto on muutakin kuin siipiveikkoja

1800-luvulla elänyt veljeskolmikko Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright maalasi romanttisia järvimaisemia, talvista Helsinkiä, suomuntarkkoja kaloja – ja lintuja.

Ateneum
Taistelevat metsot
Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot (1886)Kansallisgalleria

Von Wrightin aatelinen suurperhe eli idyllisessä Haminanlahden kartanossa. Lapsia oli siunaantunut 15 kaikkiaan.

Magnus (1805–1868) oli sisarussarjan vanhin. Ikäeroa taiteilijaveli Wilhelmiin (1810–1887) oli viisi vuotta ja Ferdinand-kuopukseen peräti 17 vuotta. Isot veljet toimivat jo täyttä päätä taiteilijoina, kun Ferdinand-piltti vasta otti ensiaskeleitaan. Veljekset olivat kuitenkin toisilleen tärkeät ja pitivät yhteyttä koko elämänsä ajan.

Heidän maalauksensa edustavat 1800-luvun romantiikkaa ja äärimmäisen taitavaa ja herkkää yksityiskohtien hallintaa.

Riippuvia sorsia
Wilhelm von Wright: Riippuvia sorsia (1851)Kansallisgalleria

Maalausten kohteita ammuttiin satamäärin

Perheenisä, majuri Henrik von Wright, oli innokas metsämies. Hän tartutti metsästysharrastuksen poikiinsa. Nämä samoilivat lähimetsiä pyssyineen ja dokumentoivat saaliinsa päiväkirjoihin yhä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin piirroksin.

Koska kameroita ei ollut, ampuminen oli ainoa keino saada villejä luontokappaleita lähitarkasteluun. Kuollut lintu ei kauan kestä tutkimiskelpoisena, niinpä veljekset tulivat tappaneeksi valtavat määrät lintuja.

1800-luvulla eläinten saalistamista ei pidetty ristiriitaisena luonnonrakkauden kanssa.

Tilhi
Wilhelm von Wright: Tilhi (1829)Kansallisgalleria

Lähes itseoppineita taiteilijoita

Von Wrightin veljekset opiskelivat taiteentekemistä vain hajanaisesti lyhyitä aikoja. Tärkeimmät oppinsa he saivat toisiltaan.

Etenkin isoveli Magnus huolehti pikkuveljiensä taiteellisesta kehittymisestä. Hän huomasi jo varhain Ferdinandin piirtäjänkyvyt ja opetti ja kannusti tätä eteenpäin.

Veljeksiä voi pitää myös aikansa johtavina ornitologeina, lintututkijoina, Ateneumin amanuenssi ja von Wright -tuntija Anne-Maria Pennonen sanoo.

– Veljekset olivat mestarillisia yksityiskohtien kuvaajia ja heidän lintukuvauksensa ovat nykyaikanakin vielä paikkansa pitäviä.

Annankatu kylmänä talviaamuna
Magnus von Wright: Annankatu kylmänä talviaamuna (1868)Kansallisgalleria

Magnus kuvasi Helsinkiä sellaisena, kuin sen ikkunastaan näki

Nuori Magnus von Wright otti Tukholmasta vastaan suurtöisen projektin, maan lintujen tieteellisen ikuistamisen teokseen Svenska Foglar efter naturen (1828 – 38).

Homma osoittautui liian vaivalloiseksi yhdelle, joten Magnus hälytti apuun Wilhelm-veljen. Tämä saapui, saattoi linnuston kuvittamisen loppuun ja jäi Ruotsiin pysyvästi.

Magnus päätti keskittyä maisemamaalaukseen. Syntyi kartanomuotokuvia eri puolilta Suomea, ihannemaisemia ja Helsinki-aiheisia maalauksia.

Katajanokalta
Magnus von Wright: Katajanokalta (1868)Kansallisgalleria

Helsingin puukorttelien kuvaajana Magnus on taitavimmillaan. Hän muutti kaupunkiin 1830-luvulla, asui perheineen useissa osoitteissa ja maalasi sitä, mitä kulloinkin ikkunasta näki: Katajanokan hökkelikylää, asuinkorttelien puutarhoja ja hyörinää talvisella Annankadulla.

1800-luvun puolivälissä ei vielä maalattu ulkona talvella. Magnus ja Ferdinand olivatkin varhaisia suomalaisen talvimaiseman kuvaajia.

Sinihuulikala, koiras.
Wilhelm von Wright: Sinihuulikala, koiras (1836–1857)Kansallisgalleria

Wilhelm oli ylittämätön merieläimien tieteellinen kuvaaja

Wilhelmiä pidetään veljistä teknisesti taitavimpana piirtäjänä. Hän keskittyi tieteelliseen kuvittamiseen. Hänen merkittävin työnsä on 60 väritaulua sisältävä, pohjoiset kalamme esittelevä Skandinaviens Fiskar.

Wilhelm sai merieläimet – ja perhoset, joita myös piirsi – hehkumaan ja kiiltämään valossa. Hän ei tyytynyt vain grafiikkaan ja vesiväreihin, kun kalan suomu tai perhosen siipi vaati erityissäväyksen. Hän saattoi lisätä kuvaan muun muassa kananmunaa tai liimaa haluamansa efektin luomaan.

Wilhelmin ura päättyi keski-iässä halvaukseen. Hän eli vuoteenomana lopun elämänsä, lähes 30 vuotta.

Huuhkaja iskee jänikseen
Ferdinand von Wright: Huuhkaja iskee jäniksen (1860)Kansallisgalleria

Ferdinand – draamantajuinen erakko

Veljeksistä Ferdinand oli ainoa, joka pystyi elättämään itsensä taiteellaan. Hän oli ylipäätään Suomessa ensimmäisiä vapaita taiteilijoita. Porvaristo oli ihastunut Ferdinandin pikkulintutauluihin ja tilasi niitä hanakasti koko tämän elämän ajan.

Ferdinand teki taidettaan kaukana Savossa, synnyinseudullaan. Hän asui Lugnet-, Rauha-nimisessä huvilassa vanhanapoikana lähes erakon elämää.

Vaikka rauhaa rakastikin, Ferdinand viljeli taiteessaan usein jännitystä ja dramatiikkaa. Hänen kookkaat eläinaiheiset maalauksensa kertoivat luonnon julmasta kiertokulusta, eloonjäämistaistelusta.

Tällaisia teoksia ovat muun muassa Huuhkaja iskee jänikseen (1860) ja Merikotka syömässä saalistaan (1861).

Näköala Haminalahdelta
Ferdinand von Wright: Näköala Haminanlahdelta (1853)Kansallisgalleria

Ferdinand oli myös uraauurtava maisemamaalari. Hän kuvasi Haminanlahtea, milloin myrskyssä milloin tyvenellä säällä. Ateneumin Anne-Maria Pennosen mukaan teokset olivat uraauurtavia.

– Ferdinandin Haminanlahtea kuvaavista teoksista on syntynyt perinne tarkastella suomalaista järvi- ja metsämaisemaa korkealta.

Zacharias Topelius nimittikin ihastuksissaan Ferdinandin maalausta Näköala Haminanlahdelta (1853) Maamme-laulun uudeksi säkeistöksi.

Taistelevat metsot – Suomen taiteen ikoni

Savon perukoilla elelevä ikääntynyt Ferdinand oli pääkaupungin taidepiireille kummajainen. Häntä pidettiin höpsähtäneenä ukkona, vanhana mestarina tosin, mutta aikansa elänyttä taidetta suoltavana.

Asenne muuttui, kun Ferdinand lähetti juuri valmiiksi saamansa suurikokoisen taulun Helsinkiin Taideyhdistyksen näyttelyyn vuonna 1886. Halvaantumisensa vuoksi taiteilija oli maalannut taulun osittain sängyssä maaten. Se esitti metsojen soidinmenoa jylhässä erämaassa.

Wilhelm von Wright, Ferdinand von Wright ja Magnus von Wright.
Wilhelm, Magnus ja Ferdinand von WrightKansallisgalleria

Teos sai ihastuneen vastaanoton ja herätti suurta huomiota. Taistelevat metsot (1886) levisi kirjojen välityksellä, postikortteina ja kopioina kaikkialle. Siitä tuli Suomen taiteen kopioiduin ja ehkä myös tunnetuin maalaus. Miksi? Anne-Maria Pennosella ei ole varmaa vastausta.

– Ehkä suosion syy on siinä, että maalaus on selvästi esittävä, siinä on luonnolla tärkeä rooli ja siihen on helppo samaistua. Me löydämme siinä jotain tuttua. Ja kun maalausta on vuosikymmenten saatossa toistettu eri muodoissa, siitä on tullut entistä tutumpi.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Paperittomat

Naiset, jotka eivät uskalla sanoa #metoo – Paperiton joutuu helposti seksuaalisen häirinnän kohteeksi

Luhanskin alue

Mitä Luhanskissa tapahtuu? Novaja Gazeta: Separatistialueen johtaja poistui Venäjälle

Hiilidioksidipäästöt

Päästötutkimuksen tiedoista ja motiiveista nousi väittely – Tutkija: Minulla on etiikka ja ammattitaito

Yleisurheilu

Ruotsalaisen yleisurheilijan kova väite: Joukkuekaveri raiskasi Helsingissä