Etelä-Suomen viimeiset jokihelmisimpukat tuotiin suojaan sukupuutolta – kylpevien raakkujen odotetaan jatkossa myös lempivän

Yli 400:n uhanalaisen jokihelmisimpukan toivotaan tulevaisuudessa lisääntyvän kylpyläoloissa Konneveden tutkimusasemalla Keski-Suomessa.

uhanalaiset lajit
Raakkuja sorapohjaisessa altaassa.
Yli 400:n uhanalaisen jokihelmisimpukan toivotaan tulevaisuudessa lisääntyvän kylpyläoloissa Konneveden tutkimusasemalla Keski-Suomessa. Videolla professori Jouni Taskinen kertoo simpukan lisääntymisen vaiheista. Video: Isto Janhunen / Yle.

Päivittäinen kasviplanktontarjoilu ja 12-asteinen Konneveden vesi hellivät mustia, sorapohjaisessa altaassa kylpeviä simpukoita. Tutkimuskeskuksen valaistus vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja virtaava vesi pitää olosuhteet suotuisina.

Ensimmäinen erä eteläsuomalaisten raakkujokien asukkaita on kylpenyt Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaissa vuoden päivät.

– Tullessaan ne olivat flegmaattisia ja laihoja, eivätkä jaksaneet edes sulkea kuortaan. Vuodessa ne ovat selvästi piristyneet ja ruvenneet tekemään sitä mitä niiden kuuluukin, eli suodattamaan vettä, kertoo professori Jouni Taskinen.

Liikettäkin on tapahtunut, siitä todistavat soraan silloin tällöin ilmestyvät aurausjäljet.

Kaksi simpukkaa hiekassa.
Raakku viihtyyjoen pohjasorassa ja voi kaivautua jopa puolen metrin syvyyteen.Isto Janhunen / Yle

Jouni Taskinen joukkoineen vetää tutkimusasemalla raakkujen kuntoutushanketta (siirryt toiseen palveluun), jolla pyritään pelastamaan eteläisen Suomen simpukkajokien Mustionjoen, Ähtävänjoen ja Karvianjoen jokihelmisimpukat sukupuutolta. Altaisiin tuodaan lähiviikkoina myös Isojoen raakkupopulaation edustus.

Tavoitteena on elvyttää raakut, saada ne lisääntymään ja palauttaa lopulta eläviä yksilöitä kotisijoilleen.

Helmi kuin timantti

Jokihelmisimpukka rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955. Sitä ennen laji ehdittiin saalistaa sukupuuton partaalle helmien takia, sillä kalleimmat niistä olivat jopa jalokiven arvoisia. Parhaiden helmien löytämiseksi piti tappaa tuhansia raakkuja (siirryt toiseen palveluun) (Metsähallitus).

– Raakkujokia oli aikanaan monta sataa, nyt ehkä satakunta. Kunnollista lisääntymistä niissä on ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä, Taskinen sanoo.

Raakkuja sorapohjaisessa altaassa.
Raollaan oleva raakku napsahtaa nopeasti kiinni, kun se kokee tulevansa uhatuksi.Isto Janhunen / Yle

Erittäin uhanalainen ja mahdollisesti lisääntymiskykyinen raakkupopulaatio on löytynyt maan eteläosista esimerkiksi Hämeenkyröstä muutama vuosi sitten. Pohjois-Suomessa taas on tänä syksynä kohistu Kemijokeen suunnitellun voimalan rakentamiseen mahdollisesti vaikuttavasta raakkulöydöstä.

Pitkäikäistä, jopa 200-vuotiaaksi elävä simpukkaa löytyy yhä vesistöistä, mutta vanhat yksilöt eivät enää lisäänny.

Lisäksi raakkujen elinympäristöä on muuttanut vesivoiman patoaminen, mikä on ajanut ahdinkoon myös raakulle tärkeät lohikalat.

Hedelmöittymisen jälkeen toukiksi kehittyneet raakut loisivat lohessa tai taimenessa talven yli ja pudottautuvat sitten joen pohjalle. Jopa puolen metrin syvyyteen sorapohjaan hautautuvat simpukat saavuttavat sukukypsyyden vasta 15–20 vuoden ikäisenä.

Raakkujen selviytymistä kiusaakin myös jokien pohja-aineksen heikentyminen.

– Osassa jokia pohjan laatu on nykyään sellainen, että niissä ei ole elinolosuhteita raakulle. Hienojakoinen aines, vaikka turve, peittää usein jokien pohjia ja raakunpoikaset tukehtuvat siihen.

Raakun pelastaminen vaatii siis myös lohi- ja taimenkantojen elpymistä ja jokien pohjan laadun parantamista.

– Nyt on määrä estää akuutti tilanne ja eteläisen Suomen raakkujen sukupuutto, Taskinen sanoo.

Lemmenlomalta toivotaan tuloksia

Mustion- ja Ähtävänjoen raakkujen ongelmana on nimenomaan se, että aikuiset raakut eivät enää tuota edes toukkia.

Konneveden kylpylälomaa voisi luonnehtia myös raakkujen lemmenlomaksi, sillä toiveena on saada eläimet lisääntymään.

Ihmisiä simpukka-altaan äärellä.
Jouni Taskinen (vas.), toimittaja Tenho Tornberg ja Hanna Suonia tutkivat raakkualtaan eloa.Isto Janhunen / Yle

Konneveden hanke perustuu Norjassa vastaavasta tutkimuksesta saatuihin kokemuksiin. Siellä raakkuja on kylpyläoloissa saatu lisääntymään pitkän odotuksen päätteeksi.

– Se voi viedä parikin vuotta, Taskinen kertoo.

Vaikka lisääntyminen Konneveden tutkimusaseman oloissa onnistuisikin, ei pelastusoperaatio ole vielä sillä selvä. Raakkuja pystytään kasvattamaan laitoksissa ja myös niiden toukat saadaan selviämään kaloissa. Suurin työ alkaa vasta sitten, kun poikaset pudottautuvat kaloista.

– Niitä pitää ruokkia ihan käsipelillä kolmesta kuuteen vuotta, ennen kuin ne voidaan palauttaa jokeen. Siihen ei ole vielä rahoitusta, mutta siihen tähdätään, Taskinen toteaa.

Edit. 25.10.2017 lklo 5:27 lisätty tieto ja linkit Hämeenkyrön raakkulöydöstä sekä Kemijoen vesivoimalahankkeesta.