Suomen eteläkärjessä on totuttu muutamina talvina lähes täysin mustaan maahan. Tähän ei kuitenkaan kannata tuudittautua.
Esimerkiksi Uudenmaan alueella on Suomen vaihtelevimmat lumiolot. Jonain vuonna Helsingissä voidaan vain haaveillaan valkoisesta maasta ja pulkkamäestä, kun taas toisena rämmitään polvia myöten hangessa.
Selvitimme, miksi lumi ei jää maahan Helsingissä, vaikka näin kävisi esimerkiksi Hyvinkäällä. Tai miksi juuri Suomen rannikkoalueet ovat joskus keskellä lumikaaosta.
1. Meren lämmin syleily
Meren läheisyys vaikuttaa koko eteläisen Suomen ilmastoon, mutta sen vaikutus pienenee sisämaahan siirryttäessä. Helsingin kantakaupunki sijaitsee tiukasti Suomenlahden syleilyssä kahden sisämaahan työntyvän merenlahden välissä. Niinpä lumiolot Helsingin kantakaupungissa voivat vaihdella paljonkin sisämaan kaupunkeihin verrattuna.
– Kun meri pysyy lämpimänä pitkälle syksyyn, se pitää myös ilman lauhempana ja esimerkiksi yöt ovat lämpimämpiä kuin sisämaassa. Satanut lumi sulaa näin helpommin pois ja myös sateet tulevat helpommin vetenä kuin lumena, sanoo meteorologi Kerttu Kotakorpi.
Tilastollisesti ensilumi saapuu esimerkiksi Hyvinkäälle yleensä muutamaa viikkoa ennen rannikkoa. Pysyvän lumipeitteen saapumisessa ero rannikon ja sisämaan väillä voi puolestaan olla jo jopa kuukauden.
Meren vuoksi terminen talvi saattaa alkaa Hankoniemellä ja ulkosaaristossa vasta joulukuun alkupäivinä. Helsingissä on ollut myös talvia, jolloin lumi on pysynyt maassa vain vajaat kaksi viikkoa.
2. Mitä tuuli tuo tullessaan
Kun merivesi pysyy lämpimänä ja rannikolle virtaa lauhaa ilmaa lounaasta, lumipeite jää monesti ohueksi ja saattaa sulaa talven aikana useaan kertaan. Jos tuuli puolestaan tuivertaa kaakosta tai idästä, ilma on kylmempää ja lunta kertyy silloin paksummalti.
– Lumi jää helpoiten maahan silloin, kun sitä tulee mahdollisimman paljon kerralla ja sadetta seuraa kylmä ajanjakso eli mieluiten pohjoisvirtaus. Myös jäiden ilmaantuminen edesauttaa lumien pysymistä, sanoo Kotakorpi.
Vähälumisina talvina lumensyvyydet jäävät rannikolla hyvin pieniksi.
Lumipeite on yleensä paksuimmillaan vasta kevään korvalla maaliskuun puolivälissä. Meren tuntumassa sijaitsevassa Kaisaniemessä lumensyvyys on maaliskuussa keskimäärin 23 senttimetriä, kun taas reilut 50 kilometriä pohjoisempana Hyvinkäällä lunta on samaan aikaan keskimäärin jo yli 30 senttiä.
Kahtena viime talvena ero kaupunkien välillä on ollut tätä isompi. Helsinki on ollut tuohon aikaan lähes lumeton, mutta Hyvinkäällä on mitattu 14–17 senttimetrin lumensyvyyksiä.
3. Nietokset kasautuvat korkealle
Myös maan nouseminen rannikolta ylöspäin vaikuttaa lumioloihin. Jos tuulet osuvat kohdalleen, talviajan sademäärä voi korkeimmilla seuduilla olla jopa puolitoistakertainen rannikkoon nähden.
Maakunnan länsi- ja pohjoisosissa maa nousee kohti Salpausselkää ja muuttaa ilmastoa selvästi rannikon meri-ilmasta mantereiseen suuntaan. Esimerkiksi Lohjanharjun lumiolot voivat olla hyvinkin erilaiset kuin rannikolla sijaitsevassa Helsingissä.
4. Lumi kärrätään piiloon kaupungeissa
Tiiviissä kaupungissa ei aina ole tilaa lumelle, niinpä monien keskustojen kadut ovat nykyään lämmitettyjä. Kaupungin vilkkaat väylät pyritään myös pitämään auki sankallakin pyryllä. Kun suurin lumimäärä katoaa aura-auton mukana, jäljelle jäänyt vähäinen lumi sulaa helpommin pois.
– Toki kaupunkialueella, jossa on paljon taloja ja autoja, niin se vähäinenkin määrä lunta sulaa nopeammin pois ihan vain jo tiiviin rakentamisen vuoksi, sanoo Kotakorpi.
Helsinki käyttää lumen hallintaan katualueilla vuosittain noin 45–50 miljoonaa euroa. Vuonna 2011 lunta tuli kuitenkin niin paljon, että kustannukset hyppäsivät jo lähelle 60 miljoonaa.
Maaseudulla lunta puolestaan karttuu pelloille sankoiksi kinoksiksi läpi koko talven. Voi siis hyvinkin olla, että eri alueella asuvat ihmiset kokevat saman lumimäärän erilailla. Helsinki ei välttämättä näyttäydy yhtä lumisena kuin harvempaan asuttu seutu, vaikka lunta olisi satanut molemmilla alueilla yhtä paljon.
Mistä sitten ilmaantuvat ajoittaiset lumikaaokset?
Useimmiten Helsingissä siis vietetään sisämaata vähälumisempia talvia. Joinain talvina pääkaupunki on kuitenkin lähes hautautunut lumeen. Näin kävi esimerkiksi marraskuussa vuonna 2004, jolloin Helsingin Kaisaniemessä satoi lunta muutamassa tunnissa noin 30 senttimetriä.
– Suomen itäpuolella on useimmiten korkeapaine ja kun ilmavirtaus käy sopivasti etelän ja kaakon puolelta, lumisade pakkautuu etelärannikolle, sanoo Kotakorpi.
Ilmavirta saa tuolloin sopivasti kosteutta sulasta merestä, jolloin lunta voi sataa runsaastikin. Silloin voi Kotakorven mukaan olla tilanne, että lunta on eniten juuri etelärannikolla.
Onko tulevaisuudessa Helsingissä lainkaan lunta?
– Sitä on hyvin vaikea ennustaa. Ilmastonmuutoksen vuoksi sademäärät eivät ainakaan vähene, eli sen puolesta lunta voisi tulevaisuudessa olla saman verran kuin nyt. Voi kuitenkin käydä myös niin, että lämpötilojen noustessa muualla Suomessa lumimäärät kasvaa, mutta eteläisessä Suomessa lumiaika ja lumimäärät pienenevät, sanoo Kotakorpi.
Lue myös:
Lähteet: Ilmatieteen laitos, Ilmasto-opas.fi, Geologian tutkimuskeskus, Helsingin kaupunki