Varjoteatteritaiteilija valmistaa nukkensa vaikka roskista – jopa tyhjät pitsalaatikot päätyvät hahmoiksi

Nukketeatterin ammattilainen onnistui työllistämään itsensä haastavalla alalla. Nyt työt vievät varjoteatteriin erikoistunutta Paula Vilmiä ympäri Suomea.

nukketeatteri
Taiteilija kotinsa edessä.
Toni Pitkänen / Yle

Vihreähiuksinen nainen katoaa valkoisen verhon taakse. Verhon edessä palaa valo, valokiila osuu keskelle kangasta. Pian kangas läikehtii merensinistä ja vihreää valoa. Syvämerenkalat uiskentelevat värivalossa mustina varjoina edestakaisin. Varjokalat kasvavat välillä suuriksi ja palaavat taas takaisin pieniksi.

Varjoteatteri on elämys aikuisellekin. Nukketeatteritaiteilija Paula Vilmi hyödyntää jopa kotonaan syntyvät roskat tehdessään nukkeja esityksiinsä.

– Jopa tyhjät pitsalaatikot päätyvät materiaaliksi, Paula Vilmi kertoo nostaessaan erilaisia varjonukkeja salkusta lattialle.

Paula Vilmi

Ammattilainen osaa toteuttaa visuaalisesti näyttäviä kohtauksia, mutta Paula Vilmin mukaan varjoteatteria voi tehdä myös helpolla tavalla. Yksinkertaisimmillaan siihen riittää valo. Hämärässä huoneessa valkoista seinää vasten voi suunnata valon itseään kohti. Tuolloin on itse varjo, jona voi vaikka irvistellä.

– Lapset varsinkin pitävät irvistelystä, Turun Taideakatemian nukketeatterilinjalta valmistunut Paula Vilmi nauraa.

Varjoteatteri hurmasi riistavetiset

Savoon Paula Vilmi muutti yhdessä avomiehensä Arto Huttusen kanssa neljä vuotta sitten. Riistavedellä elämä alkoi puhtaalta pöydältä.

Aluksi piti löytää työtä. Työnhakemisen nuori nainen aloitti etsimällä netistä sellaisia paikkoja, joissa taiteilija voisi esiintyä. Kun niitä löytyi, hän sopi tapaamisen, ja otti mukaansa varjolampun sekä salkun.

Paikan päällä Vilmi tapasi kysyä ensimmäisenä vastaanottajilta, ovatko he nähneet aikaisemmin varjoteatteria.

– Aika usein näytin ensin hienoimpia nukkejani ja kyselin, mistä henkilö tykkää. Jos paikalla oli sienestäjä, niin salkusta löytyi sieni, muistelee Vilmi.

Esityksen jälkeen, ensimmäinen reaktio oli yleensä ”wau”. Toinen ”wau” kuului yleensä siinä vaiheessa, kun Vilmi otti esille ne hahmot, joiden silmät liikkuvat Monty Python -tyyliin.

Paula Vilmi työnsä äärellä

Ensimmäinen työkeikka järjestyi Riistaveden kirjastoon. Pienellä paikkakunnalla oli ollut vain vähän kulttuuritarjontaa, joten paikalliset ottivat varjoteattaerin heti omakseen. Liisa Ihmemaassa -esityksissä kirjaston tilat kävivät jopa ahtaiksi. Moni paikalle tullut kävi kysymässä, että kuka Paula on ja mistä hän on tullut Riistavedelle.

Nyt muutaman vuoden jälkeen työkenttä on vakaa. Paula Vilmi on mukana eri nukketeatteriprojekteissa ympäri Suomea. Kuopiossa häntä työllistää myös suurikokoinen projekti, yhteistyössä taiteen edistämiskeskuksen kanssa toteutettu Jätti-Minna, joka nähtiin elokuun lopussa Kuopion torilla.

Seuraavan kerran kuopiolaiset tapaavat Minna-nuken joulukuussa. Tuolloin sen helmoissa nähdään varjoteatteria. Isokokoinen työ valmistui Paula Vilmin synnyinpaikkakunnalla Kuhmossa.

– Aggrekaatin voimalla pörryyttelin Minnan kasaan mökillä, kuvailee Vilmi viime kesäistä valmistusprosessia.

Varjojen maailma löytyi Turusta

Nukketeatterissa esityksen tähtiä ovat nuket, tekijä jää taustalle. Aikoinaan, kun Vilmi haki alan koulutukseen, hän huomasi pääsykokeissa kuinka juuri hänen kykyään jäädä taustalle testattiin. Paula Vilmi onnistui näyttämään kykynsä ja pääsi opiskelemaan Turun Taideakatemian nukketeatterilinjalle.

Hän huomasi työmoraalini, joka oli jokseenkin korkea.

Paula Vilmi

Uran kannalta opettaja Anna Ivanova-Brashinskayalla on ollut iso merkitys.

– Hän huomasi työmoraalini, joka oli jokseenkin korkea, isoihin kuvioihin aina mukaan halunnut Vilmi kertoo.

Anna Ivanova-Brashinskayan projektit veivät Vilmin jo opiskeluaikana kiertueille Saksaan, Ranskaan ja Skotlantiin. Kotimaassa Vilmi laittoi pystyyn nukketeatterifestivaalin yhdessä opiskelukaveri Roosa Halmeen kanssa.

– TIP-Fest järjestetään edelleen vuosittain Turussa, Vilmi kertoo ylpeänä.

Valmistuttuaan Paula Vilmi vuokrasi marionettiteatteri Mundon vanhat tilat Turussa. Rakennus oli vanha ja talvisin tiloja piti lämmittää neljällä pönttöuunilla.

Ensimmäisen esityksen ensi-iltaan saapui tasan kaksi katsojaa.

Paula Vilmi

– Kolme tuntia meni, että sain tilan lämpimäksi, sitten pystyi harjoittelemaan, Paula muistelee.

Ensimmäisen esityksen ensi-iltaan saapui tasan kaksi katsojaa.

– Mutta sillä ei ollut mitään väliä, into kantoi sillä hetkellä ja pääasia oli, että esitys syntyi, Vilmi muistelee hymyillen tilannetta.

Paula Vilmi
Toni Pitkänen / Yle

Sydämellisemmän työn perässä maalle asumaan

Muutaman vuoden kuluttua Paula Vilmi huomasi haluavansa kuitenkin pois isosta kaupungista. Samaan aikaan hän pohti työtään.

– Ymmärsin, että haluan tehdä sydämellisempää työtä, en vain projekteja, Vilmi mietti ratkaisun keskellä.

Päätös uudesta kotipaikkakunnasta tehtiin Suomen kartan edessä.

Jonkun aikaa eri paikkakuntia palloteltuaan avopuoliso Arto Huttunen ehdotti Paulalle Kuopiota, joka tuntui järkevältä ratkaisulta.

– Turku ei olisi mahdottoman matkan päässä, Tampereella asuva siskokin asuisi vielä melko lähellä. Ja Kuhmoon vanhempien luokse olisi lyhyempi matka Kuopiosta kuin Turusta, Paula Vilmi summaa tyytyväisenä.