Väitöstutkimuksen varoittava tulos: Kaikki kierrätys ei ole ympäristölle hyväksi

Vaatimukset kierrättämisestä kasvavat koko ajan. Toisinaan kierrättäminen voi aiheuttaa enemmän ympäristöhaittoja, kuin jätteen varastoiminen kaatopaikalle.

kierrätys
Vanhoja patjoja jätekeskuksessa
Patjat päätyvät poltettaviksi. Tommi Parkkinen/Yle

Suomessa merkittävä osa yhteiskuntajätteestä poltetaan, eikä niitä enää varastoida kaatopaikoille. Poltettavaksi kelpaa lähes kaikenlainen kodin roskapusseissa tuleva jäte vaatteista ja matoista aina rasioihin, siivousjätteisiin, puuhun ja vaahtomuoviin saakka.

Kaatopaikoilla onkin nykyään keskitytty tavaroiden kierrättämiseen ja uusiokäyttöön, kun rakennusjätteelle, metallille, vaarallisille aineille ja muille on omat kierrätyslavansa.

Kierrätys on tuonut myös lisää kustannuksia ja lisännyt energian käyttöä.

– Euroopan unionin ja Suomen tasolla asetetaan hyvinkin korkeita tavoitteita materiaalien kierrätys- ja hyötyasteen nostamiselle. Aina kun tavoitetta nostetaan, se tarkoittaa, että pitää tehdä jotain enemmän, sanoo professori Mika Horttanainen Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta.

Horttanaisen mukaan jo nyt on nähty, että ihmiset pystyvät tai haluavat lajitella kodin jätteitä vain tiettyyn pisteeseen saakka. Osa ihmisistä lajittelee tunnollisesti ja toinen vähemmän tai ei ollenkaan.

– Sitten joudutaan menemään siihen, että jätettä lajitellaan koneellisesti ja hyvin hankalia materiaaleja joudutaan erottelemaan, kertoo Horttanainen.

Kierrätysvaatimukset eivät kosketa vain kotitalouksia, vaan myös teollisuutta. Hyötykäyttöön kelpaava osuus pitää entistä tarkemmin erotella kierrätykseen kelpaamattomasta aineksesta.

Esikäsittely voi kostautua

Diplomi-insinööri Ivan Deviatkin selvitti vastikään Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tarkistetussa väitöskirjassaan kuutta erilaista jätteenkäsittelyjärjestelmää ja niiden vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, uusiutumattomien luonnonvarojen vähenemiseen ja ihmiseen kohdistuvaan myrkyllisyyteen.

Tutkimuksen mukaan jätteen esikäsittely voi olla merkittävä osa jätehuollon ympäristövaikutuksista. Koneellisen käsittelyn aiheuttamat ympäristövaikutukset voivat jopa ylittää kierrätyksellä saavutetut hyödyt.

– Esikäsittelymenetelmät on valittava huolellisesti. Muuten saatamme pahimmassa tapauksessa suurentaa ympäristövaikutuksia. Joidenkin käsittelymenetelmien materiaalien- tai energiankulutus on niin suuri, että vaikutus ylittää perinteisen jätteenkäsittelyn tai tuotteen korvaamisen vaikutukset, kertoo väitellyt tutkija Ivan Deviatkin.

Deviatkinin mielestä suunnitteilla olevien jätteenkäsittelyn ja kierrätyksen ympäristövaikutukset on hyvä selvittää etukäteen, koska tulevaisuudessa tarvitaan todennäköisesti nykyistä kehittyneempiä esikäsittely- ja kierrätysmenetelmiä.

Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksen uuni, liekkejä
Jätettä palaa Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksen uusissa.Marko Melto / Yle

Tuhkaa tulee paljon

Jätteiden palamisjätteenä tuleva tuhka voi sisältää jäänteitä mitä erilaisimmista jätteistä. Siksi myös tuhkaa pitää käsitellä, jotta sitä voidaan käyttää uudelleen.

Tuhkaa tulee palamisjätteenä piipusta ja sitä jää näkyvänä tuhkana palamisalustalle. Piipusta tulevasta tuhkasta pystytään epäpuhtaudet professori Mika Horttanaisen mukaan puhdistamaan varsin hyvin.

Ivan Deviatkin selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisia ympäristöhyötyjä saadaan, kun palamisalustalle jäävä tuhka erotellaan uudelleen käytettävään osaan ja kaatopaikalle varastoitavaksi vietävään osaan.

– Sieltä löytyi sellaisia tapauksia, että käsittelyn aiheuttama ympäristövaikutus olikin suurempi kuin hyödyksi saatu vaikutus.

Yksi esimerkki tästä oli Mika Horttanaisen mukaan se, kun tuhkaa eroteltiin, saatiin siitä suhteellisen pieni osuus kelpaamaan esimerkiksi pihakivien valmistukseen. Lisäksi pihakivien valmistukseen tarvittiin sidonta-aineeksi sementtiä.

– Kun hyötykäyttöön saatavan tuhkan osuus oli varsin pieni ja pihakivien valmistukseen piti lisätä ympäristövaikutuksiltaan merkittävää sementtiä, niin silloin nähtiin, että käsittelyprosessi oli aiheuttanut enemmän ympäristövaikutuksia, kuin mitä saatiin hyötyä siitä tuhkan hyötykäytöstä, kertoo professori Mika Horttanainen.

Tuhkan erottelu on varsin työlästä. Hienojakoisimpaan tuhkaan kertyy haitallisimpia aineita, eikä sitä siksi voi käyttää. Karkein jae ei taas soveltunut hyötykäyttöön. Vain välistä saatu keskisuuri tuhka oli käyttökelpoista.

– Tämä erotteluprosessi aiheutti suuremmat ympäristövaikutukset kuin mitä saatiin prosessilla hyötyä, sanoo Horttanainen.

Sen sijaan tuhkaa voidaan käyttää soran korvikkeena esimerkiksi teiden rakentamisessa. Silloin tuhkaa ei tarvitse niin paljon erotella ja puhdistaa, jolloin ympäristöhyöty on merkittävästi parempi. Tuhkan suurin käyttökohde ovatkin tällä hetkellä tienrakennus ja urheilukenttien välikerrosten rakentaminen.

– Tuhka pitää olla tarkistettu, että se soveltuu siihen käyttöön. Tuhkassa ei saa olla liikaa esimerkiksi raskasmetalleja, sanoo Horttanainen.

Kun kierrätysvaatimukset nousevat, tulee professori Mika Horttanaisen mielestä selvittää, millaiset ympäristövaikutukset pitkälle viedyllä kierrättämisellä on.

– Pitää aina selvittää, kuinka paljon käsittely aiheuttaa ympäristövaikutuksia ja kuinka paljon hyödyntäminen tuo ympäristöhyötyjä verrattuna siihen, että kierrätetyn materiaalin asemesta käytettäisiin perinteisiä materiaaleja, sanoo Horttanainen.

Horttanainen toivoo lainsäätäjien ottavan huomioon kierrätyksen ympäristövaikutukset.

- Jos osoitetaan, että hyötykäyttöasteen nostaminen jonkin tason yläpuolelle ei ole järkevää ympäristön kannalta, niin se pitäisi pystyä ottamaan huomioon paikallisessa päätöksenteossa.