yle.fi-etusivu

Joka kolmas päätyi joukkohautaan – Tammisaari oli vankileirihelvetti

Sisällissodan aikainen Tammisaaren vankileiri on satavuotiaan Suomen pahimpia kipukohtia. Uusi tutkimus selvittää, miksi Tammisaaressa kuoli huomattavasti enemmän ihmisiä kuin muilla leireillä.

sisällissodat
sotavankeja
Tammisaaressa oli vankina myös naisia.Sotamuseo

"Juhannusaatto. Meillä ei ole mitään, millä tyydyttää kaipaustamme, ei tupakkaa eikä ruokaa, mitä nyt toveri Nordströmin varasto vanhoja sillinpyrstöjä."

Kirkkonummelainen Karl Henriksson kuvailee vaimolleen juhannusta 1918 Tammisaaren vankileirissä. Leiristä oli keskikesän juhlan koittaessa loppunut ruoka. Yli 8600 vankia joutui tyytymään aamiaiseksi saamaansa puolikkaaseen silliin.

Nälkä oli niin kova, että vangit olivat alkaneet kuoria puita valmistaakseen leivän korviketta. Heinä nyhdettiin irti ja keitettiin liemeksi, minkä seurauksena alue muuttui karuksi ja paljaaksi.

Ruokatilanne helpotti hieman juhannuksen jälkeen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Useamman päivän kestänyt paasto oli viimeinen pisara monelle ennestään heikolle vangille. Kuolleitten kirja alkoi täyttyä yli kolmenkymmenen nimen päivätahtia.

vihko
Juhannuksen 1918 jälkeen Kuolleitten kirja alkoi täyttyä yli 30 nimen päivävauhtia. Kansallisarkisto.x

Leirin päällikkö tulee samalla junalla vankien kanssa

Tammisaaren vankileiri oli osa vankileirien saaristoa, joka syntyi sisällissodan seurauksena keväällä 1918. Valkoisten vangiksi oli jäänyt lähes 80 000 punaista ja heidät piti nopeasti sijoittaa johonkin.

Tammisaaren Dragsvikissa oli tyhjillään venäläisten rakentama kasarmi, jonka katsottiin soveltuvan vankileiriksi. Kasarmi täyttyi muutamassa viikossa tuhansilla vangeilla.

– Alkuvaihe oli täysin kaoottista. Leiriä ei ehditty valmistella lainkaan, sillä henkilökunta tuli Dragsvikiin samoilla junilla kuin vangitkin, sanoo vankileiriä tutkinut Sture Lindholm.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vangit saivat itse etsiä makuupaikkansa tyhjistä kasarmirakennuksista. Sänkyjä ei ollut riittävästi, eikä patjoista tai vuodevaatteista ollut tietoakaan. Moni nukkui betonilattialla.

Leiri täyttyi nopeasti ja myöhemmin tulleet joutuivat tyytymään vieläkin alkeellisempiin yösijoihin.

Sairaat sentään sijoitettiin omiin osastoihinsa, jotta taudin leviäminen olisi estetty.

– Närpiöstä tulleet sairastivat punatautia ja heidät eristettiin omaan kasarmirakennukseensa. Samoin Kokkolasta tulleet, jotka potivat toisintokuumetta, Lindholm selittää.

Molemmat taudit kuitenkin levisivät leirissä, ja tämä koitui pian kohtalokkaaksi, kun se yhdistyi samanaikaiseen ruokapulaan.

Jaani Lampinen / Yle
Suomen suurimmassa joukkohaudassa on noin 3000 ihmisen jäänteet. Jaani Lampinen / Yle

Leiristä tuli kansainvälinen skandaali

Tammisaaren traagisista tapahtumista on ensi kesänä kulunut tasan sata vuotta. Suomen satavuotisjuhlavuotta seuraa huomattavasti surullisempi, ehkä myös hankalampi tasavuosi.

Kuinka muistaa vuotta 1918 – sisällissotaa, joka pitkään jakoi Suomen ja jonka haavat ovat vasta viime aikoina umpeutuneet?

Suhtautuminen Tammisaaren vankileiriin on valaiseva esimerkki siitä, miten vaikea ajanjakso oli kyseessä, heti alusta asti.

Aikalaiset pitivät kertomuksia Tammisaaren kauheuksista liioitteluna ja punaisten propagandana. Tarvittiin kansainvälinen skandaali ennen kuin kuin epäkohtiin alettiin puuttua.

– Arvostettu lääketieteen professori Robert Tigerstedt vieraili leirissä ja kirjoitti siitä todella rajun raportin. Sen mukaan edes tsaarin ajan kauheimmissa vankiloissa ei esiintynyt vastaavaa kuolleisuutta, Lindholm selittää.

Raportti oli tarkoitettu vain viranomaisille, mutta se vuoti julkisuuteen. SDP:n poliitikko Väinö Tanner sai raportin haltuunsa ja toimitti sen ruotsalaislehdille. Muun muassa Dagens Nyheterissä julkaistu raportti aiheutti kansainvälisen kohun ja pakotti Suomen hallituksen toimiin.

– Olot leirillä kohenivat, mutta valitettavan hitaasti. Elokuussa, kohun jälkeen, leirillä kuoli yli 700 ihmistä, mikä on puolet kaikkien vankileirien yhteenlasketusta kuolleiden määrästä elokuussa, Lindholm laskee.

Sture Lindholm
Sture Lindholm on useassa kirjassa avannut Tammisaaren vankileirin vaettua historiaa.Jaani Lampinen / Yle

Tammisaaressa vuosi 1918 unohdettiin

Tammisaaren punavankileirivaihe loppui jo vuoden 1918 syksyllä. Kasarmit muutettiin normaaliksi vankilaksi ja valkoinen Suomi yritti unohtaa kauheudet. 3000 ihmisen joukkohauta aidattiin ja jätettiin oman onnensa nojaan.

Toisen maailmansodan jälkeen poliittiset suhdanteet muuttuivat. Neuvostoliitosta tuli ystävä ja Suomen kommunistit palasivat päivän politiikkaan. Myös Tammisaaressa alkoi tapahtua.

– Kommunistit pystyttivät joukkohaudalle muistomerkin vuonna 1951. He yrittivät monopolisoida Tammisaaren muiston. Esimerkiksi demareilla ei ollut mitään osuutta muistomerkkiin, Sture Lindholm sanoo.

Muistomerkkiin kirjoitettu teksti aiheutti pahennusta tammisaarelaisissa. He vetosivat sisäministeriöön, ettei sitä saisi julkaista.

– Teksti on luokkataisteluhenkinen. Se on varmaan yksi syy sille, etteivät tammisaarelaiset piitanneet punahaudasta.

Tammisaaressa punaisten hauta ja vankileiri unohdettiin niin aktiivisesti, ettei siitä ole mitään mainintaa 1960-luvulla kirjoitetussa kaupungin historiassa. Vasta 1990-luvulla tehdyssä jatko-osassa leiri ja joukkohauta mainitaan omassa osiossaan.

– Täytyy myös muistaa, ettei tammisaarelaisilla ollut mitään tekemistä vankileirin kanssa. Se oli valtion ja armeijan hallussa.

– 1930-luvulla vankila-aikana varuskunta oli suomenkielinen saareke muuten lähes täysin ruotsinkielisellä alueella. Varmaan tämäkin vaikutti suhtautumiseen, Sture Lindholm arvelee.

Sture Lindholm on kirjoittanut sisällissodasta useita kirjoja. Vankileirihelvetti Dragsvik on ensimmäinen, joka on käännetty suomeksi.

– Olen koettanut olla tiedonvälittäjä aiheesta, joka pitkään vaiettiin Suomessa ja myös Tammisaaressa.