Seksuaalinen ahdistelu yhä tabu saamelaisyhteisöissä – "Se on arkipäivää naisille, ja siitä pitää puhua"

#MeToo-kampanjan myötä myös saamelaisnaiset ovat tuoneet julkisesti esiin kokemuksiaan seksuaalisesta ahdistelusta. Aihe on tabu saamelaisessa yhteisössä, kuten muuallakin maailmassa.

seksuaalinen häirintä
Sunna Nousniemi lii Skammâkoveh festivaal tooimâjođetteijee
Vesa Toppari / Yle

Viime aikoina maailmanlaajuisesti puhutuin aihe on ollut #MeToo-kampanja, joka sai alkunsa siitä, kun elokuvatuottaja Harvey Weinstein jäi kiinni seksuaalisesta ahdistelusta. Tapauksen jälkeen näyttelijä Alyssa Milano pyysi Twitterissä kaikkia seksuaalista ahdistelua kokeneita naisia vastaamaan viestiinsä Me too (minä myös).

Tämä keskustelu on noussut puheenaiheeksi myös Saamenmaalla. Inarilainen Sunna Nousuniemi on yksi näistä saamelaisista naisista, joka on jakanut kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Myös Nousuniemi alkoi harkita oman kokemuksensa jakamista jonkin aikaa ennen kuin päätti kirjoittaa kokemuksestaan Instagramissa.

– Odotin pari päivää, ja sitten minusta alkoi tuntua siltä, että on tärkeää avata suunsa, sillä muutkin ovat niin tehneet.

– Se, mistä kirjoitin, tapahtui vuosi sitten, mutta en ole koskaan unohtanut sitä. Nyt ajattelin, että minulla on mahdollisuus puhua, kun monet muutkin ovat puhuneet ja naiset tukevat toisiaan. Tuntui myös siltä, että voimme todella muuttaa maailmaa, ja sitä, mitä naiset joutuvat kokemaan, kertoo Nousuniemi.

Sunna Nousuniemen mukaan on tavallista, että naiset joutuvat kokemaan seksuaalista häirintää tai ahdistelua, mutta he usein ovat hiljaa kokemuksistaan. Nousuniemen mielestä vaikeneminen ei ole oikea ratkaisu asiaan, sillä hiljaa oleminen lisää uhrin taakkaa.

– Se on arkipäivää naisille, ja siitä pitää puhua, sillä se todella auttaa meitä. Vaikeinta on se, kun näistä asioista ei puhuta. Se aiheuttaa häpeää.

Nousuniemi ottikin asian esille, jotta myös muut uskaltaisivat puhua aiheesta.

Saamelaisnaiset kokevat seksuaalista häirintää myös omiensa joukossa

Seksuaalista häirintää tapahtuu myös Saamenmaalla, saamelaisten keskuudessa.

Vaikka Nousuniemen jakama kokemus sosiaalisessa mediassa ei tapahtunut saamelaisessa yhteisössä, on hän kokenut epämiellyttävää huutelua myös omiensa joukossa.

– Olin kavereideni kanssa tulossa jatkoilta Ijahis Idja -festivaalin aikaan Inarissa, kuljimme pois lähtiessämme metsän läpi ja jouduin erilleen kavereistani, ja etupuolellani käveli mies, jota en tuntenut.

Sunna Nousuniemi
Xia Torikka / Yle Sápmi

– Hän alkoi jutella minulle, ja myöhemmin hän kyseli että, onko minulla poikaystävää, ja sanoi sitten haluavansa minut vaimokseen. Kun kerroin, että minulla on poikaystävä ja etten halua hänen vaimokseen, hän uhkasi raiskata minut sekä poikaystäväni. Löysin myöhemmin kaverini, mutta hän alkoi seurata minua ja kerjäsi lähtemään mukaansa. Hän siirtyi tien toiselle puolelle, ja alkoi huudella että olen liian ylpeä, ja etten ole edes kaunis ihminen. Se oli minulle shokki, kun tuntematon ihminen puhui minulle niin, muistelee Nousuniemi.

Asiasta julkisesti puhuminen vaikeaa

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Anni-Siiri Länsman sanoo, että seksuaalinen häirintä on tabu saamelaisyhteisössä. Hän kuitenkin huomauttaa, että saamelaisyhteisö on hyvin laaja, ja tilanne vaihtelee eri puolilla Saamenmaata.

– En ole itse tutkinut aihetta, mutta mitä olen seurannut esimerkiksi julevsaamelaisten tilannetta (Norjassa), kun heidän keskuudessaan tuli ilmi seksuaalista häirintää, niin psykologi arveli, että saamelaisten keskuudessa on vaikea puhua häirinnästä kun ihmiset asuvat pienissä yhteisöissä, pienissä kylissä.

Länsman näkeekin, että nimenomaan se pieni yhteisö vaikuttaa siihen, miksi ihmiset eivät uskalla tai halua puhua häirinnästä. Julevsaamelaisen yhteisön tapahtumissa tuli esille se, että häirintää kokeneille naisille asiasta julkisesti puhuminen saattoi vaikeampaa kuin itse häirintätapahtuma, kertoo Anni-Siiri Länsman.

Länsmanin mukaan saamelaisilla on erittäin vahva suku- ja perheside.

– Saamelaisilla on paljon sukulaisia, ja hyvin usein sukulaiset saattavat olla juuri niitä, jotka ovat ahdistelleet seksuaalisesti.

– Henkilökohtaisen häpeän lisäksi on myös suvun häpeä, ihmiset eivät halua, että suku joutuu häpeämään. Lisäksi saamelaisia on leimattu julkisissa keskusteluissa, niin (saamelaiset) ihmiset eivät halua leimata koko yhteisöä. Siitä johtuu se moninkertainen vaikeneminen, sanoo Länsman.

Seksuaalinen häirintä ei ole vain fyysistä

Sunna Nousuniemi on tiedostanut jo ennen #MeToo-kampanjaa, että seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä. Hänen mielestä on surullista, kun seksuaalinen häirintä on normalisoitu.

– Jos ajattelen vaikka omaa elämääni, niin ei ole vain yksi kokemus, vaan minulla on monia erilaisia kokemuksia. On fyysisiä, ja myös niitä, että joku on sanonut jotain.

Yleensä seksuaalinen ahdistelu tai häirintä mielletään fyysiseksi teoksi. Häirintää tapahtuu kuitenkin monella tasolla, ja seksuaalista häirintää voi kokea, vaikka uhriin ei olisi fyysisesti koskettukaan.

– Sitä voi myös verbaalisesti kokea, esimerkiksi kommentit ulkonäöstä. Nykyään puhutaan niin sanotuista dick picseistä, miehet lähettävät alastonkuvia. Jos siihen ei ole toisen ihmisen lupaa, niin se on väärin, sanoo Nousuniemi.

"Miten olen taas antanut miehen käyttäytyä niin, enkä ole puolustanut itseäni"

Kokemus, josta Sunna Nousuniemi kirjoitti, tapahtui viime vuonna hänen työmatkallaan ulkomailla. Tapahtuman jälkeen hän alkoi syytellä itseään ahdistelija epäasiallisesta käytöksestä. Se olikin yksi syy siihen, miksi hän ei ole asiasta aiemmin kertonut julkisesti.

– Se tapahtui työreissulla elokuvafestareilla, kun miespuolinen elokuvantekijä kohteli minua väärin. Siellä festareilla kerroin heti festivaaliorganisaatiolle, joka hoitikin asian hyvin. He huolehtivat siitä, että olen turvassa ja, että he eivät aio kutsua kyseistä elokuvantekijää enää tulevaisuudessa sinne.

Screenshot
Screenshot

– Ilmoitin tämän jälkeen muille festivaalin naisvieraille mitä oli tapahtunut. Monet tulivat sanomaan minulle, että mitä minun olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Siitä tuli syyllinen olo. Etenkin sen jälkeen kun tulin kotiin, niin mietin, miten olen taas antanut miehen käyttäytyä niin. En puolustanut itseäni, joten en halunnut enää puhua siitä, kertoo Sunna Nousuniemi.

Tämä onkin monesti syynä siihen, miksi tapahtumista vaietaan. Ihminen miettii, olisiko itse voinut tehdä toisin.

– Monesti ihmiset alkavat neuvoa sinua, mitä sinun olisi pitänyt tehdä, vaikka asiahan on niin, ettei sinun pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen, jossa joku kohtelee sinua väärin, painottaa Nousuniemi.

– Minäkin mietin, että olinko liian ystävällinen ja annoinko väärän kuvan. Luuliko hän, että pidin hänestä ja käyttäytyi siksi niin. Sen ei pitäisi mennä niin, että naiset ajattelevat ettei saa olla liian ystävällinen.

Usko tulevaisuuteen on kuitenkin vahva

Anni-Siiri Länsman on samaa mieltä Nousuniemen kanssa siitä, että seksuaalista häirintää tapahtuu monella tasolla, sitä on raiskaamisesta sanalliseen häirintään. Hän myös uskoo, että henkilökohtainen häpeä vaikuttaa siihen, miksi naiset eivät puhu kokemuksistaan.

– Monesti henkilölle, jota ahdistellaan, tapahtuma on hänelle suuri häpeä, vaikka itse asiassa häpeä kuuluu sille tekijälle, eikä uhrille. Toivon, että asia muuttuu, ja että nuorempi polvi ymmärtää häpeän kuuluvan tekijälle.

Ánne-Sire Länsman
Eljas Niskanen / Yle

Anni-Siiri Länsmanin mielestä on hyvä, että maailmanlaajuisesti huomiota saanut #MeToo-kampanja on saanut näkyvyyttä myös pohjoisessa, Saamenmaalla. Aikaisemmin seksuaalinen häirintä oli niin tavallista, ettei sitä edes ajateltu erityisenä vääryytenä, sillä se kuului naisten arkeen.

– Ajattelu on muuttunut, sitä ei enää pidetä luonnollisena, eikä sitä enää hyväksytä ihmisten keskuudessa samalla tavalla kuin ennen.

Tilanne on muuttunut aikojen saatossa, mutta Länsmanin mukaan on vielä paljon tehtävää seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi. Hän kuitenkin uskoo, että asiat etenevät.

– Tämä #MeToo-kampanja osoittaa, että on vielä paljon tehtävää koska tällaista kampanjaa tarvitaan. Se kertoo kuitenkin myös siitä, että ihmiset ovat rohkeampia eivätkä hyväksy enää tai pidä enää minkäänlaista seksuaalista häirintää luonnollisena. Eivätkä he enää häpeä asiaa vaan uskaltavat puhua siitä. Uskon, että asiat etenevät, sanoo Anni-Siiri Länsman.