Taidemaalaria kiellettiin poikasena suttaamasta autoja: "Nyt olen maalannut kaikkea, mitä teillä liikkuu"

Porilaisen Simo Riikosen taidemaalarin maalauspohjana ovat olleet järeät rekat, kuorma-auton ja linja-autot. Ne ovat fyysisestikin vaativia taidealustoja, joita Parkinsonin taudin runnomalla kädellä ei enää tehdä.

automaalaus
Mies esittelee maalattua kuorma-autoa
Tapio Termonen / Yle

Miltä ajattelisit, jos liikenteessä tulee vastaan yllättäen iso värikäs taideteos, joka kiitää ohitsesi hurjalla vauhdilla. Taide tupsahtaa autoilijan näkökenttään yllättäen - pitkin valtatietä. Monen mielestä se voi kuulostaa kokeilevan performanssiryhmän viimeisimmältä mobiilitaiteen projektilta.

Sitä se ei kuitenkaan ole.

Porilainen Simo Riikonen on tehnyt valtateillä liikkuvaa taidetyötä pitkäjänteisesti jo 1960-luvulta lähtien. Riikosen ruiskumaalilla taiteilemia teoksia on liikkunut kumipyörillä Suomessa ja ympäri Eurooppaa yli tuhat.

Usein teoksen maalauspohjana on ollut järeä ammattiauto: rekka, kuorma-auto tai linja-auto.

Alkuviikolla Harjavallan Emil Cedercreutzin museossa avautunut näyttely esittelee miehen viidelle vuosikymmenelle ulottuvan taideuran.

”Autoihin ei saa maalata”

Kuvakipinä syttyi jo Simo Riikosen ollessa pikkupoika. Perhe asui silloin pienessä mökissä – eräänlaisessa väliasunnossa, sillä heille rakennettiin tuolloin kodiksi uutta taloa.

– Piirsin sen mökin kamarin tapettiin autoja. Niin korkealle kuin pystyin. Kaikki piirrokset olivat autoja - ja maalasin niille kaikille vielä kasvot.

Seinäteoksen paljastuttua Riikosen vanhemmat painottivat pojalleen, ettei autoihin saa piirtää.

– Sellaisesta jää tietenkin mukavalla tavalla ajatus kytemään, taiteilija naurahtaa.

Ihan uutta potkua nuori sivellinniekka sai, kun hänelle kymmenvuotiaana iskettiin kouraan jenkkirautoja esittelevä amerikkalainen lehti, jossa oli kuva liekein somistetusta autosta.

– Ne liekit polttivat sydämeni. Tuli olo, että tuollaiset liekit olisi saatava joskus maalata.

Meni kuitenkin vielä monta vuotta, kunnes unelma toteutui.

Vanha kuorma-auto ladossa
Simo Riikonen

Liekkimuoti tuli Suomeen

Miehen maalausura avautui tietynlaisella porttiteorialla. Ensin hän maalasi oman moponsa, sitten pajalle tuli kavereiden mopoja ja sitten kaverien kavereiden menopelejä.

Olikin iloinen sattuma, että 1970-luvulla liekkien kuvat autoissa tulivat muotiin myös Suomessa. Liekkimaalauksesta haaveilleelle nuorukaiselle alkoivat onnenpäivät.

– Minun ensimmäinen liekein koristelema auto taisi olla Vauxhall, Simo Riikonen muistelee hymyillen.

Siitä se sitten alkoi. Maalauspohjat suurenivat pikkuhiljaa: ensin tuli tilaus maalata auton nokkapelti ja takaluukku, sitten maalaukset levittäytyvät auton kylkiin, kohta työstössä oli pakettiauto, kuorma-auton hytti ja lopulta linja-auto.

Linja-auto, jonka kylkeen on maalattu jokimaisema
Simo Riikonen

– Nyt olen maalannut melkein kaikkiin ajoneuvoihin, mitä nyt yleensä tiellä liikkuu.

Vaikka Simo Riikosella oli lapsesta asti ollut autotaiteilijan sielu, ei hän siitä urakseen ihan heti ajatellut.

– Alkuun oli päämääränä tehdä vain juuri sillä hetkellä tekeillä ollut auto, mutta homma jatkui ja jatkui. Ensimmäisen kuorma-auton maalauksen yhteydessä aloin epäillä, että tästä voisi tulla työ.

Kuorma-auton kylkeen tilattiin maalaus koristeviivoin. Nykysilmään vanhan kuorma-auton maalaus näyttää melko vaatimattomalta. Nopeasti maalauksien koko kuitenkin suureni ja värit lisääntyivät.

Sitten tilauksia olikin äkkiä jonoksi asti. Maalaamisesta tuli työ.

Muotokuvia myös laulajatähdille

Mies on maalannut myös satoja muotokuvia.

Porissa kun ollaan, on joukkoon mahtunut myös maailmankuuluja laulajia.

moottoripyörä, jonka takana on muotokuvia
Tapio Termonen / Yle

– Pori Jazzin Jyrki Kangashan siihen työhön minua pyysi, Simo Riikonen kertoo.

Ensimmäinen laulajamalli oli Mireille Mathieu. Näyttelyssä on laulajan kohtaamisesta todisteena 2,6 metriä korkea muotokuva. Eräs vaikuttava kohtaaminen oli Kiri Te Kanawan kanssa.

– Tein molemmille malleille myös oman hieman pienemmän version taulusta ja lahjoitin ne henkilökohtaisesti.

Simo Riikonen muistelee luovutustilanteita. Kiri Te Kanawa hymyili viileästi. Mireille Mathieu taas kapsahti porilaistaiteilijan kaulaan.

– Hän pussasi minua suoraan suulle. Se oli ilmeisesti sellainen ranskalainen tapa, Riikonen myhäilee.

Tauti hidasti tahdin

Automaalauksen pioneeri maalasi tilanteessa, jossa koko ala oli vielä nuori. Hän pohtii alan nykyistä tyyliä.

– On muutamia oikein taitavia tekijöitä. Isoja maalauksia ei oikein enää tehdä. Rinnalle on tullut teippaukset sekä teippausten ja maalausten yhdistelmiä, Riikonen arvioi.

Konkarimaalari ei enää pysty maalaamaan entiseen malliin. Parkinson tauti on pusertanut 80-prosenttia käden toimintakykvystä. Siitä huolimatta sitkeä asiakas halusi vielä viime vuonna, että Riikonen maalaa hänen autonsa.

– Sanoi, että auto seisoo niin kauan, kunnes olen sen maalannut.

Rekan nuppi ja hevosia
Simo Riikonen

Normaalisti vastaava maalaustyö olisi vienyt mestarilta viikonlopun. Nyt Riikonen työskenteli auton kanssa viisi viikkoa.

– Sanon silti yhä, että se on töistäni viimeisin. Se ei ole vielä viimeinen.