2-vuotias Helmi avusti äitiä, kun pikkusisko syntyi olohuoneen lattialle – kolme tarinaa synnytyksistä, jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan

Kun synnytyssairaala sijaitsee kaukana kotoa, vauva saattaa syntyä vaikkapa ABC:n pihalle.

synnytys
kaksi tyttöä istuu selin kameraan kivellä
Helmi ja Neppu Sirén ovat nykyään paitsi siskokset myös hyvät kaverukset.Niina ja Ville Sirénin kotialbumi

Muualla kuin sairaalassa tapahtuvien synnytysten määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Valtaosa niistä on suunnittelemattomia, jolloin synnytys tapahtuu esimerkiksi kotona ja ambulanssissa.

Esimerkiksi viime vuonna Suomen runsaasta 53 000 synnytyksestä vajaat 190 tapahtui suunnittelemattomasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastojen mukaan vielä vuosina 2006-2008 niitä oli vuosittain noin sata.

Kokosimme kolmen perheen tarinat siitä, kuinka synnytys ei mennyt suunnitelmien mukaan.

1. Isä joutui kätilöksi

Niina Sirén heräsi supistuksiin jo aikaisin aamulla kotonaan Pyhtäällä. Hän odotti keväällä 2014 toista lastaan ja ajatteli, että sairaalaan ei ollut kiire.

– En halunnut, että kävisi samalla tavalla kuin esikoiseni Helmin kanssa. Silloin minut lähetettiin kaksi kertaa sairaalasta takaisin kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Nyt soitimme sairaalaan, josta neuvottiin pysymään kotona, jos siltä tuntuu, Sirén kertaa.

Päivän aikana supistukset tihentyivät. Sirén pärjäsi niiden kanssa istumalla suihkussa ja käyttämällä lämpötyynyä. Illemmalla hän alkoi oksentaa. Tuntui, että olisi aika lähteä sairaalaan. Hän otti yhden Panadolin ja alkoi valmistautua lähtöön miehensä Villen kanssa. He soittivat Niinan äidille, joka oli luvannut tulla hoitamaan silloin 2-vuotiasta Helmiä synnytyksen ajaksi.

– Menin käymään vessassa. Kun istuin pöntölle, tuntui, että nyt se tulee. Se oli hetki, jota olin aina pelännyt. Olen lukenut paljon kauhutarinoita siitä, kuinka vauva on syntynyt vessanpönttöön. Huusin Villelle ja käskin soittamaan ambulanssin.

Kun istuin pöntölle, tuntui, että nyt se tulee.

Niina Sirén

Ville soitti hätäkeskukseen, josta alettiin saman tien antaa synnytysohjeita. Aluksi Ville auttoi Niinan makaamaan kyljelleen olohuoneen lattialle ja laittoi puhelimesta kaiuttimen päälle.

– Siinä vaiheessa katsoin, että aha, pää näkyy jo, Ville Siren muistelee.

Sirenin perhe
Sirénien kotialbumi

Tuleva isosisko, 2-vuotias Helmi oli jo ehtinyt nukahtaa yöunille, mutta heräsi äidin huutoon. Tyttö tassutteli huoneensa ovelle. Ville nosti Helmin syliinsä samalla, kun kuunteli puhelimesta ohjeita.

– Helmi tuli viereeni paijaamaan minua ja silittämään päätäni. Hän sanoi, että ei mitään hätää äiti. Helmi oli siinä vieressä koko synnytyksen ajan, Niina muistaa.

Koska pää näkyi jo, hätäkeskus neuvoi Villeä kääntämään synnyttävän äidin selälleen ja tukemaan niskaa jollakin.

– Minulla oli Helmi toisessa kädessä, puhelin toisessa ja huutava emäntä vieressä. Tilanne meni kuin automaatilla. Kuulin vain sen, että ei saa vetää. Kun pääsin pelipaikoille, vauva tuli, Ville kertoo.

Niina ihmetteli, miksei vauva itkenyt. Sikiöpussin kalvo oli jäänyt vauvan pään ympärille.

Kun pääsin pelipaikoille, vauva tuli.

Ville Sirén

Ville pyysi Helmiä hakemaan pyyhkeitä pesuhuoneen kaapista, ja tyttö teki työtä käskettyä. Ville sai vietyä sormensa vauvan kaulan alta sikiöpussin alle ja vedettyä kalvon pois.

– Sen jälkeen vauva rääkäisi. Se oli iso helpotus. Helmi toi pyyhkeitä siihen ja sanoi iloisesti että ai, vauva, Niina naurahtaa.

Vauva asetettiin makaamaan Niinan vatsan päälle. Pienen tytön tuleva nimi – Nea-Nuppu – päätettiin oikeastaan silloin.

– Villen mielestä vauva näytti ihan Nepulta.

Neppu ja Helmi
Vastasyntynyt Neppu ja 2-vuotias isosisko Helmi.Sirénien kotialbumi

Ambulanssi ensihoitajineen ehti paikalle vasta, kun synnytys oli jo ohi.

– He siinä ihmettelivät, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Se oli heillekin ensimmäinen kotisynnytys. Lopulta katkaisimme napanuoran ja laitoimme istukan S-marketin muovikassiin.

Kun Helmin mummikin saapui, Niina ja vastasyntynyt lapsi lähtivät ambulanssin mukana sairaalaan. Ville jäi kotiin pesemään lattioita tunnemyllerryksen vallassa.

– Kun olin pessyt lattiat, kiersin ainakin kymmenen kertaa asunnon ympäri ja etsin housuja. Vasta sitten muistin, että housut ovat tietysti vaatekaapissa. Jännitys laukesi vasta siinä vaiheessa.

Lopulta katkaisimme napanuoran ja laitoimme istukan S-marketin muovikassiin.

Ville Sirén

Löydettyään housunsa Ville lähti ajamaan Niinan ja vauvan perässä sairaalaan. Helmi jäi kotiin mumminsa kanssa.

– Sairaalassa tajusin, että olin edelleen yltä päältä veressä. Olin pessyt vain käteni ennen kuin lähdin kotoa. Onneksi ei tullut poliiseja vastaan, olisivat varmaan luulleet, että olen murhannut jonkun.

Niina ja vauva pääsivät kotiin jo seuraavana päivänä. Hän sanoo, ettei kotisynnytyksestä jäänyt traumoja. Kivut loppuivat kuin seinään, kun lapsi oli syntynyt.

– En muista, että olisin ollut kauhuissani. Ville oli jotenkin niin rauhallinen siinä tilanteessa, ilman häntä olisin ollut varmaan ihan paniikissa. Vauvakin syntyi onneksi lopulta lattialle eikä vessanpönttöön.

Niina ja Neppu
Niina Siren ja Neppu.Sirénien kotialbumi

2-vuotiaalle isosiskolle Helmille kokemus oli jännittävä.

– Kehuimme häntä kovasti ja hän itsekin höpötti siitä. Tuntui, että vauvan tulo sillä tavalla oli Helmille ihan luonnollista. Hän ei yhtään itkenyt eikä pelännyt, Niina kertoo.

Kolme vuotta myöhemmin siskokset leikkivät yhdessä – ja nahistelevatkin, kuten asiaan kuuluu.

– Neppu on välillä ilkeä ja välillä kiltti. Neppu on ihana sisko, vaikka potkii ja pureekin joskus, nyt 6-vuotias Helmi Sirén kertoo.

Kätilöksi joutunut isä muistelee kuopuksen synnytystä hymyssä suin.

– Olen ihan sairaan ylpeä ja onnekas, että sain saattaa oman lapseni maailmaan. Olin aivan euforisessa tilassa, kun pääsin sairaalasta kotiin.

Neppu on välillä ilkeä ja välillä kiltti. Neppu on ihana sisko, vaikka potkii ja pureekin joskus.

Helmi Sirén

Vaikka kaikki meni lopulta hyvin, Niina Sirén ei halua enää koskaan synnyttää kotona. Panadol-tabletti oli kovissa synnytyskivuissa laiha lohtu.

– Lähden sairaalaan heti, kun siltä tuntuu. Sidon itseni vaikka patteriin kiinni, jos aikovat lähettää minut takaisin kotiin.

2. Marikan kuopus syntyi ABC:n pihalle

Oli tavallinen talvi-ilta vuonna 2014 ja Marika Ylä-Rautio oli menossa nukkumaan kotonaan Kouvolan keskustan liepeillä Kankaronmäessä. Hän oli raskaana viikolla 38, ja odotti perheen kolmatta lasta.

– Illalla meni sitten lapsivesi. Ihmettelin sitä, kun mitään supistuksia ei ollut. Ensimmäisen kanssa oli käynyt samalla tavalla ja silloin oli sanottu, ettei ole kiire, jos supistuksia ei ole.

Ylä-Rautio jäi odottamaan supistusten alkamista. Kauaa ei tarvinnut odotella – ne alkoivat noin 20 minuutin kuluttua todella rajuina. Kun lapsille oli saatu hoitaja, Ylä-Raution mies Ami lähti viemään vaimoaan Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan. Matkaa oli edessä 52 kilometriä. Mies ehti ajaa niistä vain kolme, kun Marikasta alkoi tuntua, että vauva syntyy.

Marika ja Peetu joen rannassa
Marika Ylä-Raution Peetu-poika on nyt 3-vuotias.Marika Ylä-Rautio

Marika pyysi miestään soittamaan ambulanssin, ja tämä teki työtä käskettyä. Puheluun vastattiin hätäkeskuksessa Kuopiossa, johon Kaakkois-Suomen hätäkeskuspalvelut siirrettiin joitakin vuosia sitten.

– Langan päässä ollut naishenkilö ei pitänyt asiaa kovin kiireellisenä. Yritin puhallella ja pitää hengitystä normaalina. Mielestäni nainen kyseli jonninjoutavia, kuten että olimmeko menossa Kotkaan vai Kouvolaan. Hän ei tiennyt, missä synnytyssairaala sijaitsi.

Marika ja Ami alkoivat hermostua itsestäänselvyyksiltä tuntuviin kysymyksiin.

– Mies sanoi sitten, että laittakaa ambulanssi Inkeroisten ABC:lle.

Ambulanssi oli mennyt jollekin kylmäasemalle, jonka osoite heitti kahdeksan kilometriä.

Marika Ylä-Rautio

Oikeastaan kyseessä oli Anjalankosken ABC, mutta paikallisten puheissa se tunnettiin Inkeroisten ABC:nä. Kuopiossa tämä ei ollut tiedossa. Marikan mies odotti pihalla ja ihmetteli, missä ambulanssi viipyi.

– Se oli mennyt jollekin kylmäasemalle, jonka osoite heitti kahdeksan kilometriä.

Jonkin ajan kuluttua Anjalankosken ABC:n pihaan kaarsi kaksi ambulanssia. Toinen tarvittiin, koska toisessa ei ollut kyydissä ketään, joka olisi ollut joskus mukana synnytyksessä. Marika ja hänen miehensä odottivat autossa ja saivat ohjeet riisua Marikalta housuja pois.

– Minulla oli aivan hirveä olo. Tuntui, että vauvan pää on jo haarojen välissä. Mieskään ei halunnut alkaa kätilöksi.

Ensihoitajat toivat paarit vähän matkan päähän autosta. Yksi heistä kehotti Marikaa kävelemään paareille. Marika sanoi, ettei pysty, ja lopulta hänet talutettiin paareille. Hänellä ei ollut edes kenkiä jalassa.

– Minut tyrkättiin paareissa ambulanssiin ja porukan ainoa joskus synnytyksessä mukana ollut mies repi minulta housut pois. Muut seisoivat tumput suorina ja ihmettelivät, mitä oikein tapahtuu.

Peetu vauvana
Marika Ylä-Rautio

Kätilönä toiminut ensihoitaja ehti sanoa vain, että tämähän onkin tulossa. Parin minuutin päästä poika syntyi.

– Hän oli kyllä paniikissa itsekin, vaikka ottikin onneksi homman haltuun. Yleensä synnytyksissä sanotaan, ettei vauvaa saa vetää päästä vaan sen pitää antaa tulla itsekseen. Huomasin, että hän vähän alkoi vetää lasta ulos. Olin niin lamaantunut, etten itsekään tajunnut sanoa, että älä vedä.

Isä joutui odottamaan synnytyksen ajan ABC:n pihalla, koska ei mahtunut ambulanssiin. Vauvaa vilautettiin hänelle pikaisesti ennen kuin Marika ja vauva lähtivät ambulanssin kyydillä sairaalaan Kotkaan. Istukka syntyi vasta sairaalassa. Siellä selvisi myös, että napanuora oli katkennut.

– Kätilö huomasi sen, kun alkoi tutkia meitä. Olen miettinyt, katkesiko napanuora silloin kun ensihoitaja veti lasta päästä ulos.

Apsi-apinan ostimme hänelle heti pehmoleluksi.

Marika Ylä-Rautio

Napanuoran katkeaminen ei kuitenkaan aiheuttanut terveysongelmia vauvalle. Äiti ja poika viettivät sairaalassa kaksi yötä. Koko synnytys kesti lapsiveden menosta laskien noin tunnin.

– Kokonaisuudessaan kokemus oli hyvä. Ehkä olisin suhtautunut eri tavalla, jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen lapsi.

Nyt 3-vuotiaan Peetun vanhemmat eivät ole vielä kertoneet tai näyttäneet pojalle, missä tämä on syntynyt.

– Mutta Apsi-apinan ostimme hänelle heti pehmoleluksi. Se taitaa tosin olla rakkaampi meille vanhemmille kuin pojalle itselleen. Käymme ihmettelemässä syntymäpaikkaakin yhdessä, kun poika vähän kasvaa.

Marika Ylä-Rautio ei ole kovin huolissaan siitä, että synnytyssairaaloita on Suomessa suljettu viime vuosina ja synnytysmatkat pitenevät.

– Etelä-Suomessa välimatkat ovat kuitenkin suht lyhyet verrattuna Pohjois-Suomeen. Siellä synnytysmatka voi olla 200 kilometriä. Tuo Kouvolan ja Kotkan välinen tie on tosin surkea, kun siellä ei pysty ajamaan kovaa eikä ohituskaistoja ole.

Katja Katajala lastenhuoneessa
Katja Katajala synnytti tämän huoneen lattialla.Juulia Tillaeus / Yle

3. Katja synnytti lastenhuoneen lattialle

Katja Katajala avaa kotonaan Kouvolassa lastenhuoneen oven ja muistelee yllättävää aamua runsaat kaksi vuotta sitten. Lastenhuoneen lattialla näki päivänvalon hänen toiseksi nuorin lapsensa, nyt 2-vuotias Sisu.

– Tästä tuli silloin minulle synnytyssali, vaikka ei pitänyt.

Katajala oli kokenut synnyttäjä jo ennen Sisua, vaikka olikin kärsinyt aiemmilla kerroilla synnytyskammosta. Ne saattoivatkin vaikuttaa siihen, että perheen neljäs lapsi syntyikin kotiin.

– Edelliset synnytykset olivat vaikeita ja kestivät parikymmentä tuntia. Jotenkin siinä ajattelin, että kyllä tässä vielä aikaa menee, vaikka supistukset olivat jo alkaneet.

Ajattelin, että onhan tässä vielä aikaa, ei viitsi höntyillä. Saa mieskin nukkua.

Katja Katajala

Oli myöhäinen ilta kesäkuussa 2015. Katjan avomies Mikko nukkui pariskunnan makuuhuoneessa, Katja yritti saada unta olohuoneessa. Yritti, koska supistuksia oli tullut jo useiden tuntien ajan, kivuliaastikin pari tuntia.

– Torkuin sohvalla. Pitelin välillä jalkoja ylhäällä ja nousin välillä kävelemäänkin. Yritin helpottaa oloa, kun kivut alkoivat olla kovat. Kävin aamuyöllä jo pakkaamassa kassinkin muutaman päivän sairaalareissua varten. Silti ajattelin, että onhan tässä vielä aikaa, ei viitsi höntyillä. Saa mieskin nukkua.

äiti pukee lapsia kotona eteisen lattialla
Vesa Grekula / Yle

Aamulla alkoi sitten tapahtua. Puoli kahdeksan aikoihin Mikko sai herätyksen Katjalta, joka samalla siirtyi sohvalta lastenhuoneen sängylle.

– Siinä vaiheessa supistukset tulivat jo tiheästi ja kivut kovenivat. Tajusin, että nyt ei enää ehditä eikä kannata lähteä omalla kyydillä sairaalaan, muistelee Katja.

Mikko soitti ambulanssin, minkä jälkeen asiat etenivät rytinällä. Parinkymmenen minuutin kuluttua pihaan tuli kaksi ambulanssia ja sisään lastenhuoneeseen marssi neljä ensihoidon ammattilaista. Katjalle ei koskaan selvinnyt, miksi ambulansseja oli kaksi. Kaikille neljälle ensihoitajalle riitti kuitenkin tehtävää.

– Kyllähän siinä melkoinen rumba oli. Makasin lastenhuoneen sängyllä enkä pystynyt enää liikkumaan itse, kivut olivat niin kovat. Mitään kivun lievitystä en ottanut.

Silloista pienintä lasta Nelliä hoitamaan oli hälytetty mummi, Katjan äiti. Hän saapui paikalle lähes samaan aikaan ambulanssiväen kanssa ja huolehti Nellistä vanhempien makuuhuoneessa. Kaksi vanhempaa lasta eivät olleet kotona.

Ambulanssimiehet nostivat Katjan sängyltä lattialle, johon oli kaivettu jostain pyyhkeitä. Pieni poikavauva syntyi viidentoista minuutin kuluttua.

– Vauhdikkaasti se loppupätkä siinä eteni.

Synnytyksen jälkeen edessä oli vielä sairaalareissu. Synnytysosastolla otettiin lapsesta mitat ja tehtiin kaikki muu tarvittava.

– Poikavauva, Mikko ja minä yövyimme keskussairaalan perhehuoneessa ja jo seuraavana päivänä tulimme omalla autolla kotiin.

äiti ja kaksi lasta leikkipuistossa, lapsi rattaissa ja lapsi liukumäessä
Vesa Grekula / Yle

Katja Katajalalle tapahtumasta on jäänyt hyvät muistot, vaikka kokemus olikin hurja. Aiemmilta kerroilta tuttua synnytyskammoa ei kotona tullut. Synnytys oli aiempiin verrattuna loppujen lopuksi helppo.

– Ei tullut mitään pakokauhua ja osasin luottaa ambulanssihenkilöstöön. Kätilönä toiminut ensihoitaja osasi myös rauhoitella ja tsempata. Fiilis olisi voinut olla toisenlainen, jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen lapsi.

Kotiin syntyneen Sisun jälkeen perhe on kasvanut vielä yhdellä lapsella.

Ajattelin, että koska selvisin kotisynnytyksestä, selviän mistä vain muustakin.

Katja Katajala

Kuopus Peppi täytti äsken vuoden.

– Synnytyskammo hiipi taas esiin, kun viides lapsi oli tulossa. Mutta ajattelin sitten, että koska selvisin kotisynnytyksestä, selviän mistä vain muustakin.

Synnyttäminen kotona on saanut Katjan ajattelemaan myös sairaaloiden synnytysyksiköiden määrää ja pidentyneitä synnytysmatkoja.

– Mikä on tilanne, jos omat lapset joskus saavat lapsia? Kuinka pitkän matkan päähän he joutuvat synnyttämään? Karmealla kädellä tunnutaan synnytysyksiköitä karsittavan. Se tuntuu pahalta.

Ensihoitajille lisää synnytyskoulutusta

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on 50 vuoden kuluessa lakkautettu keskimäärin yksi sairaalan synnytysosasto vuodessa. Tätä nykyä Suomessa on runsaat 20 sairaalaa, joissa voi synnyttää.

Synnytysosastojen karsiminen ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, miksi sairaalan ulkopuolella tapahtuvat synnytykset ovat lisääntyneet. Esimerkiksi vieraasta kulttuurista tulevat eivät heti tunne suomalaista äitiysneuvolajärjestelmää.

Ambulanssien ensihoitajat ovat toivoneet lisäkoulutusta synnytyksiin.

– Ensihoitajiksi kouluttautuville opiskelijoillemme aihetta on opetettu jo useita vuosia, mutta koulutustarvetta on vielä runsaasti, arvioi lehtori ja kätilö Jussi Hänninen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin terveysalan ja ensihoidon koulutusyksiköstä.

Myös jo työssä oleville ensihoitajille on järjestetty täydennyskoulutusta, jota Hännisen mukaan toivotaan jatkuvasti. Xamkin terveysala on järjestänyt tänä vuonna kaksi koulutustapahtumaa Mikkelissä ja yhden Kotkassa.

– Oppilaitoksena yritämme tehdä kaikkemme, jotta esimerkiksi ambulanssissa syntyvälle vauvalle riskit olisivat mahdollisimman pienet, sanoo Hänninen.

Jussi Hänninen muistuttaa, että muualla kuin sairaalassa voi synnyttää myös suunnitellusti.

– Sairaalan ulkopuolinen synnytys voi olla suunniteltu kotisynnytys, jonka kätilö hoitaa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tätä tapahtuu ja sehän on eräällä tavalla paluuta synnytyksen hoidon juurille. Hyvin suunniteltuna ja oikein tehtynä se on jopa kannatettava ajatus.