Analyysi: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki – hei, tämä ei koske sinua, luterilainen!

Onko kaikki hyvä Lutherin ansiota? Luterilaisuuteen on helppo liittää mitä tahansa suomalaisen kulttuurin piirteitä, koska olemme maailman luterilaisin maa.

luterilaisuus
Martin Luther
imago stock

Luterilaiset ovat tunnollisia. Luterilaiset eivät pidä meteliä itsestään. Luterilaiset tekevät kovasti töitä… Vai tekevätkö?

Protestanttinen työetiikka on käsite, joka syntyi Max Weberin esseestä_ Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki_. Siinä Weber käsitteli erityisesti kalvinisteja, jotka tekivät ahkerasti ja tunnollisesti töitään.

Taustalla oli ajatus, että hengen elämä eli suhde Jumalaan heijastuu myös maalliseen työhön. Siksi työssä pitää ahkeroida.

Luterilaiset Weber jätti käsittelyn ulkopuolelle. He eivät kuuluneet tähän joukkoon. (Tästä on Suomessa kirjoittanut esimerkiksi talous- ja sosiaalihistorian professori Matti Peltonen (siirryt toiseen palveluun)).

Mutta, hei, protestantti kuin protestantti. Weberiä tulkittiin väärin ja väärinkäsitys on jäänyt elämään.

Kun esimerkiksi Angela Merkelistä kirjoitetaan, häneen viitataan maailmalla luterilaisen työmoraalin esimerkkinaisena (siirryt toiseen palveluun). Kiinnostavaa toki on, että nykyisin Saksassa luterilaisia ja katolisia on lähes saman verran – ja ateistejakin melkein yhtä paljon kuin luterilaisia.

*Väärinymmärretystä luterilaisuudesta *on puhunut myös piispa Jari Jolkkonen.

Siinä missä kalvinistit olivat tiukkapipoisia raatajia, luterilaisuus tunnettiin lähinnä ”juoppouteen langenneista ruhtinashoveista” (siirryt toiseen palveluun). Siis luterilaiset olivatkin ehkä hilpeitä juoppoja!

Viimeksi kesällä Jolkkonen totesi Kirkko ja kaupunki -lehdessä, (siirryt toiseen palveluun) että ajatuksia luterilaisuudesta pitäisi tarkistaa. ”Ainakin itse olen lapsesta asti tottunut kuulemaan, kuinka luterilaisuus on syypää kaikkiin suomalaisten vaivoihin: epätoivoon, jurottamiseen ja seksiongelmiin. Mutta voisi nähdä, että luterilaisuus on tuonut meille paljon hyvää, josta on syytä olla ylpeä”, Jolkkonen totesi.

*Suomi on maailman luterilaisin maa. *Missään muualla yhtä iso osa kansasta ei kuulu luterilaiseen kirkkoon.

Varsinkin aiemmin kirkko läpäissyt _koti, uskonto ja isänmaa _-hengessä koko yhteiskunnan.

Mitä luterilaisuutemme sitten on? Kysymys on hankala jopa teologisesti, saati sitten, jos alamme puhua laajemmin suomalaisen kulttuurin luterilaisista piirteistä.

Suomalainen luterilaisuus ei ole edes teologisesti yhdenmukainen. Meiltä löytyy Luther-säätiön tukema, käytännössä kirkosta eronnut lähetyshiippakunta, jonka mielestä Suomen luterilainen kirkko on liian kaukana Raamatun opetuksista. Toisaalta meillä on kirkossa joukko pappeja, joiden mukaan kirkko on edelleen aivan liian kankea esimerkiksi suhteessa tasa-arvoiseen avioliittoon. Ja kaikkea tältä väliltä.

Myös kirkon jäsenistä löytyy monenlaista luterilaisuutta. Hammasta purren ”maallistuneeseen” kirkkoon kuuluvia konservatiiveja, kirkkoa uudistavia liberaaleja ja kaikesta tästä vähät välittäviä tapajäseniä, jotka tuskin edes ajattelevat olevansa erityisen luterilaisia. He vain kuuluvat kirkkoon.

Jos Lutherin oppeihin mennään, ja puhutaan luterilaisesta työetiikasta, kannattaa esiin nostaa kutsumuksen käsite. Lutherin mukaa Jumalalle eivät tehneet töitä vain papit ja munkit, vaan jokainen ihmisen saattoi tehdä ”kutsumustyötään” Jumalaa palvellen.

Kimmo Ketola kirjoittaa kirkon tutkimuskeskuksen Osallistuva luterilaisuus -julkaisussa luterilaisesta työetiikasta (siirryt toiseen palveluun) näin: ”Luterilaisen käsityksen mukaan sen sijaan työn arvo perustuu pelkästään siihen hyvään, jonka se toisille tuottaa.”

Kun aiemmin luterilaisuutta syytettiin monesta asiasta, nyt taitaa olla meneillään vastareaktio. Jos oikein yksinkertaistaa, voi sanoa, että ainakin kirkon piirissä tuoreimmissa pohdinnoissa korostuu ajatus, että suomalaisessa kulttuurissa ilmenevät negatiiviset piirteet eivät oikeastaan ole luterilaisuutta. Mutta positiiviset puolet taas ovat.

Siis hyvät puolet suomalaisesta työkulttuurista ovat luterilaista perua, huonot puolet johtuvat jostain muusta. Luther edustaa kaikkea kivaa!

Ongelma lienee se, että Suomi on ollut perusluterilainen niin pitkään, että kaiken suomalaisuuteen liittyvän voi panna luterilaisuuden piikkiin. Tai olla panematta.

Aiheellisesti voi kysyä, ovatko luterilaiset tunnollisempia ja ahkerampia työntekijöitä kuin katoliset, ateistit tai vaikkapa hindut.

Korjattu 31.10. klo 8.40: Piispa Jolkkosen etunimi on Jari, ei Jussi.