Vitsibattlessa voittaa se, jonka naama pysyy peruslukemilla – pitäisikö sinulla pokka näille vitseille?

Puujalkahuumori on noussut jälleen suosioon somessa leviävien vitsikisailujen myötä. Tutkijan mielestä puujalkahuumori toimii, koska se vaatii sopivasti hoksottimia.

huumori
Koomikko Iikka Kivi ja Yle Oulun toimittaja Juhopekka Pietilä kättelevät.
Koomikko Iikka Kivi on yksi Noin Viikon Uutisten käsikirjoittajista. Ohjelmassa kuullaan muun muassa Kiven kirjoittamia puujalkavitsejä.

– Eksyin tuossa viime viikolla natsien palaveriin. Siellä oli sellainen white powerpoint-esitys.

Pokkani ei pidä. Naurusta ei meinaa tulla millään loppua. Yksi piste vastustajalle.

Yhdysvalloissa ilmiö kulkee nimellä Dad Jokes. Suomeen hiljattain rantautunut trendi tuli ihmisten tietoisuuteen viimeistään YleX:n aamun Vikin ja Köpin P*skavitsibattlen (siirryt toiseen palveluun) kautta. P*skavitsibattle ei kuitenkaan ole suoraan Dad Jokesien kopio, vaikka se muistuttaakin niitä, vaan ilmiö on keksitty YleX:ssä ilman tietoa Dad Jokeseista.

Dad Jokes viittaa isien kertomiin noloihin vitseihin. Kun isät yrittävät hauskuuttaa jälkikasvuaan, jutut harvemmin lapsia naurattavat – päinvastoin.

Kyse on siis huonoista puujalkavitseistä. Niin huonoista, että ne ovat jopa hauskoja. Säännöt ovat yksinkertaiset: jos naurat, toinen saa pisteen. Battlen voittaa enemmän naurupisteitä kerännyt.

Oululaisella stand up -koomikko Iikka Kivellä on erittäin lämmin ja pitkä suhde puujalkavitseihin.

– Mitä huonommalla jutulla saat porukan nauramaan, niin se on taitoa. Sanaleikit ovat huumorin peruskivijalka, Kivi kertoo.

Mies ja hänen toimistonsa. Stand up koomikko Iikka Kivi on tuttu näky oululaisessa kahvilassa, jossa hän kehittelee monia käsikirjoitustekstejään.
Huumori on Iikka Kivelle tasa-arvon ilmaus.Risto Degerman / Yle

Puujaloille löytyy kysyntää

Huumoritutkija Jarno Hietalahden mukaan sanalliset oivallukset ovat parhaimmillaan kihelmöivän herkullisia. Parhaissa nokkeluuksissa sanojen yhteys ei ole täysin ilmeinen, vaan vitsin vastaanottajana täytyy käyttää se sekunti ennen tajuamista.

Humaanista huumorista väitelleen Hietalahden mukaan puujalkavitseille löytyy aina kannattajia. Hän ei lähde luokittelemaan puujalkavitsejä alempiarvoiseksi huumoriksi.

Kiven keikkasettiin eksyy miehen omien sanojen mukaan kahdesta kolmeen puujalkaa.

– Suurin osa vitseistä on huolella kirjoitettuja. Kun sitten yhtäkkiä kertookin tosi paskan jutun, niin se toimii tehokeinona. Puujalkavitsillä voi luoda jännitettä ja muuttaa esityksen rytmiä, Kivi valaisee.

Nyrjähtäneisyys piristää toisinaan kummasti.

Jarno Hietalahti

Hietalahti näkee, että joillekin ilo on suurimmillaan silloin, kun sanojen monimerkityksellisyys avautuu hersyvällä tavalla. Toiset taas nauttivat enemmän siitä, kun täysin eri ilmiötä kuvaavien sanojen äänneasu muistuttaa, vaikka sitten etäisesti, toisiaan.

– Joka tapauksessa puujalatkin vaativat hoksottimia, ja tällainen pieni älyllinen nyrjähtäneisyys piristää toisinaan kummasti.

Kivi myöntää, että suomalaisessa komiikassa puujalkavitsi-ilmiölle löytyy tilausta.

– Jonkin verran on jo komiikkafestareilla pidetty niin sanottuja puujalkailtoja, joissa kaikki koomikot kertovat pelkästään puujalkavitsejä. Ne ovat olleet ihan huippuhyviä iltoja.

Jarno Hietalahti
Huumoritutkija Jarno Hietalahden mukaan huumori tekee ihmisistä ainutlaatuisia olentoja.Timo Hytönen / Yle

Kivi paljastaa miettineensä konseptia, jossa kaksi koomikkoa laitetaan lavalle mahdollisimman huonojen juttujen kera ja nauranut koomikko putoaa pelistä pois.

– Nyt vähän harmittaa, kun Yle Oulu ehti tehdä tämän ensin. Onneksi olkoon! Veitte minun innovaation ja starttirahahakemuksen, Kivi sanoo sarkastisesti.

Youtube pursuaa jenkkikoomikoiden nauruhermoja kutkuttavia taistoja siitä, kumpi saa toisen nauramaan. Tulemme täällä peräpohjolassa hieman jälkijunassa, sillä vasta muutama suomalainen tubettaja on kokeillut vastaavaa.

Tabuja ei ole, mutta alaspäin ei lyödä

Jarno Hietalahden mielestä huumorissa on perustaltaan kyse poikkeamasta tai säröstä eli jokin menee aina vikaan.

Kaikille sama huumori ei kuitenkaan aina uppoa, sillä ihmiset omaksuvat eri ympäristöissä erilaisia odotusarvoja siitä, miten maailma makaa. Vitsit syntyvät ristiriidoista ja nämä helposti loukkaavat ihmisiä. Huumori onnistuu siis myös alleviivaamaan eroja.

Hietalahti kertoo Studio Julmahuvin sketsihupailusta Roudasta rospuuttoon, joka äänestettiin viime vuosikymmenellä Suomen hauskimmaksi sketsiksi.

– Paikallisia siinä viehättää suuresti kieron riemullisesti esitetty melankolia ja elämän perisuomalainen synkkyys. Vaihto-opiskelijat taas olivat tämän katkelman äärellä hämillään: kukaan ei nauranut.

Se mikä on yhdelle hauskaa, voi olla toiselle äärimmäisen loukkaavaa. Iikka Kivelle huumori on tasa-arvon ilmaus. Kaikki, joista voidaan vitsailla, ovat samalla viivalla. Se on ongelmallista, jos joku pyritään suojaamaan huumorilta.

Tabuja ei Kiven mukaan huumorissa ole, mutta on olemassa yksi perussääntö.

– Alaspäin ei lyödä. Heikommassa asemassa olevaa ei loukata. Lyödään aina ylöspäin, Kivi kertoo.

Heikommassa asemassa olevaa ei loukata.

Iikka Kivi

Mutta voiko rasistinen tai seksistinen vitsi olla pohjimmiltaan hyväntahtoinen?

Huumoritutkija Hietalahden mukaan taitavimmat koomikot onnistuvat nostamaan järjettömiä piirteitä esiin vallitsevista yhteiskunnallisista tilanteista, joille kukaan muu ei tule sanoneeksi oikein mitään.

– Tarkkanäköisimmät kykenevät nostamaan tabut keskiöön ja huomauttamaan, että katsokaa nyt kuinka mielipuolisessa maailmassa me elämme. Tällöin rankalta vaikuttavan vitsin taustalla voi olla aidosti hyväntahtoinen suhtautuminen.

Miksi huumoria on olemassa?

Hietalahti näkee, että ihmiset ovat sopivalla tavalla vajavaisia huumorin kannalta. Jos täydellinen olento tietäisi maailmasta kaiken, tällaiselle oliolle maailmasta ei välttämättä löytyisi huumoria: ainakin jos oletetaan, että huumorin sydämessä pesii ristiriita, kuten useimmat alan tutkijat sanovat.

Kun täydellinen olento tietää ihan kaiken, hänelle ei myöskään tule vastaan humoristisia yllätyksiä. Ihminen on siis riittävän järkevä, mutta tarpeeksi vajavainen huumorin kannalta.

– Tätä myöten voisi sanoa, että huumori on oikeastaan yksi niistä keskeisistä piirteistä, joka tekee ihmisistä ainutlaatuisia olentoja. Se on meidän lajiominaisuutemme, joskaan ei pelkästään biologisessa mielessä.

– Se rakentaa ihmisyyttä syvällisillä tavoilla saadessaan meidät näkemään maailman käsittämättömiä puolia. Se muistuttaa, että emme elä täydellisessä paikassa emmekä ymmärrä ympäristöämme täydellisesti.