Kansallisbaletin ballerina muutti syrjäiseen saareen Inariin – "Myös Saamenmaalla voi elää tanssimalla"

Auri Ahola karisti pari vuotta sitten Helsingin pölyt jaloistaan, jätti Kansallisbaletin ja muutti Inariin opiskelemaan inarinsaamen kieltä.

Saamenmaa
Auri Ahola stobus ovddas
Ammattiballerina Auri Ahola muutti kaksi vuotta sitten Inariin ja asuu nyt syrjäisessä saaressa Inarin Muttusjärvellä.Linnea Rasmus / Yle Sápmi

Inarinsaamelainen ammattiballerina Auri Ahola päätti muutama vuosi sitten jättää työnsä Helsingin kansallisbaletissa ja muuttaa Inariin lukemaan inarinsaamen kieltä. Vaikka elämä kaupungissa olikin mukavaa, Ahola ei tuntenut itseään kaupunkilaiseksi.

– Pidin työstäni kansallisbaletissa ja minulla oli maailman parhaimmat kollegat. Kansallisbaletissa oli hyvä henki. Kun lähdin sieltä, aloin työskennellä modernin tanssin parissa, ja se oli myös tosi kivaa. Ei ollut mitään ongelmia sen suhteen, kertoo Auri Ahola.

Pääkaupunkiseudulla asuessa Aholan mielessä kyti ajatus sukujuurille palaamisesta.

– Minulla on ollut aina sellainen tunne, että jonakin päivänä vielä muutan Inariin. Mutta koska olin töissä Helsingissä, ajattelin, että sitten eläkkeellä. Mutta yhtenä päivänä minulle tuli tunne, että minun on muutettava juuri nyt.

Auri Ahola stohpu
Auri Aholan isoisä syntyi tässä samassa tuvassa, jossa Ahola nyt asuu.Yle / Linnea Rasmus

Muutto Saamenmaalle oli suuri muutos monella tapaa. Elinympäristö on aivan erilainen, ystävät ja osa perheestä jäivät etelään. Ihan kaikki ei sentään ole muuttunut.

– Yksi asia jäi, minä tanssin vieläkin. En sentään ole ammattia vaihtanut. Muuten kyllä jokapäiväinen elämä on hyvin erilaista. Joka päivä täytyy korjata jotain moottorivehjettä, naurahtaa Auri Ahola.

Saaressa asuminen vaatii paljon – "Ei tämä romanttista ole"

Inarin kirkonkylältä oli vaikeaa löytää asuntoa, mutta Ahola puolisoineen löysi talon syrjäisestä Muddusjärven saaresta. Se ei ole kuitenkaan ihan mikä tahansa paikka.

– Näin, että paikka oli myytävänä ja minulle tuli tunne, että haluan muuttaa tänne. Tämä on ollut isäni, isoisäni ja isoisoisäni ja -äitini koti. Tietysti halusin tänne.

Saareen ei pääse muuten, kuin veneellä tai jäätä pitkin talvella.

– Ajattelin ensin, että tämä olisi kesäpaikka, että emme muuttaisi tänne kokonaan. Mutta mitä enemmän olemme täällä olleet, sitä enemmän olen tuntenut paikan kodikseni. Haluan asua täällä, ei haittaa, vaikka koti onkin saaressa ja joskus elämä täällä hieman haastavaa, nauraa Ahola.

Heillä ei ole sähköä ja vesi on kannettava kaivosta. Sähköistämissuunnitelma on kuitenkin jo työn alla.

– Täällä on oltava viitseliäs, työ ei lopu koskaan. Jotkut voivat ajatella, että elämä saarella on romanttista kynttilöiden polttamista ja kirjojen lukemista, mutta ei se niin mene. Koko ajan täytyy paiskia hommia, hakea vettä ja lämmittää taloa. Aina löytyy tekemistä, mutta pidän siitä.

Auri Ahola ja savzzat
Vanhalle asuinkentälle nousi syksyn aikana upouusi lammaspuura.Yle / Linnea Rasmus

Pariskunnan elämä saaressa ei ole yksinäistä, sillä seurana on liuta eläimiä: koira, kissa, lampaita ja pässi. Vaikka eläimien hoitaminen viekin paljon aikaa ja voimia, se ei ole heille mitään pakkopullaa.

– Eläimet ovat niin mukavia, ja saahan lampaista myös lihaa ja villaa, sanoo Auri Ahola.

Rospuuton ajaksi Ahola lähtee Italiaan taiteilijaresidenssiin ja puoliso jää saareen huolehtimaan talosta ja eläimistä. Mikäli aikataulu antaa myöten, aikovat molemmat viettää kevään kelirikkoajan saaressa.

Tanssi elättää myös Saamenmaalla – työn alla Saamen tanssi

Auri Ahola on kyennyt jatkamaan työtään ammattitanssijana myös Saamenmaalla. Hän on työskennellyt omien tanssiesitystensä parissa ja järjestänyt tanssikursseja myös lapsille.

– Olen myös tehnyt elokuvan, jossa yhdistyvät tanssi ja viittomakieli. Sen ensi-ilta koittaa pian. Luvassa on myös kiertue, jossa toimin taiteellisena johtajana. Olen myös opettanut tanssia inarinsaamenkielellä ja osallistunut myös vähän porotöihin. Kaiken tämän lisäksi olen myös ollut opettajan sijaisena koulussa, työtä kyllä riittää, kertoo Ahola.

Auri Ahola
Ahola opettaa lapsille tanssia inarinsaameksi. Jonne Järvinen / Yle Sápmi

Viime viikolla julkistettiin Majaoja-säätiön apurahojen saajat. Auri Ahola on yksi heistä. Apurahan voimin Aholan suunnitelmissa on pohtia ja tutkia, millainen voisi olla saamelaisten oma tanssi.

– Saamelaisilla ei ole omaa tanssia. Tarkoituksena on nyt käydä läpi arkistoja ja haastatella professoreita ja kulttuuritutkijoita, että millainen se saamelaisten tanssi olisi mahdollisesti voinut olla. Etsin arkistoista kuvia ja tietenkin mietin, millainen se voisi olla. Näiden tietojen perusteella teen sitten koreografian. Tämä on pitkä projekti ja kestää ainakin kaksi vuotta, kertoo Ahola.

Kulttuurityössä on enemmän haasteita pohjoisessa

Auri Ahola on tehnyt töitä kulttuurialalla Inarista käsin pari vuotta ja on huomannut, että pohjoisessa tanssin saralla toimiminen on haasteellisempaa, kuin etelässä.

– Täällä ei ole kovinkaan paljoa taiteilijoita, etenkään tanssin alalla. Helsingissä oli niin helppoa, saatoin vain soittaa jollekulle, että lähdetkö tälläiseen projektiin mukaan. Pohjoisessa täytyy todella etsiä taitajia.

Ahola ei ole kuitenkaan lannistunut, vaan hän näkee tilanteen mahdollisuutena.

– Nytkin olen tehnyt töitä selllaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en olisi Helsingissä ollessa tehnyt.

Inarissa ei myöskään ole samanlaisia puitteita tanssin harjoittamiseen, kuin etelässä.

Auri Ahola fatnasis beatnagiin
Aholan kotiin on kuljettava veneellä tai talvella jäätä pitkin.Yle / Linnea Rasmus

– Täällä on hyvin vähän resursseja. Helsingissä niitä taas on tanssin suhteen paljonkin, täällä täytyy tehdä kaikki itse. On löydettävä tanssille sopivat salit ihan itse, eihän täällä mitään tanssistudioita ole.

Saamelainen kulttuuri on kuitenkin sellainen resurssi, josta voi ammentaa elementtejä taiteelliseen työhön.

– Pohjoisessa on helppo työskennellä, koska täällä on omanlaisensa kulttuuri. Se luo ja antaa inspiraatioita työhöni. Helsingissä en olisi tehnyt tai luonut samaa, mitä olen Inarissa ollessa tehnyt. Helsingissä minulla ei olisi ollut sitä samaa inspiraatioita.

"Meidän festivaali" tulee Saamenmaalle

Auri Ahola oli viime kesänä mukana Meidän festivaali -tapahtumassa. Nyt samainen festivaali lähtee koko Suomen kiertueelle. Festivaali saapuu Saamenmaalle joulukusssa, ja Ahola toimii festivaalin Pohjois-Suomen kiertueen taiteellisena johtajana.

– Olen ottanut mukaan sellaisia taiteilijoita ja esiintyjiä, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen ja osoittaneet rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, kertoo Auri Ahola.

Pohjois-Suomen kiertueella ovat mukana tunnetut saamelaisartistit, kuten joikaaja Ingá-Máret Gaup-Juuso ja räppäri Ailu Valle. Mukana ovat myös inarilainen beatboxaaja Kevin Francett, breaktanssija Jimi Kettunen ja tietenkin myös Auri Ahola itse.

Auri Ahola
Auri Ahola ja Ingá-Máret Gaup-Juuso yhdistivät joikua ja tanssia viime kesänä Meidän festivaalissa. Joulukuussa esitys nähdään myös pohjoisimmassa Suomessa. Maarit Kytöharju / Meidän festivaali

Kiertueella on mukana myös Suomen romani Hilja Grönfors, joka on kerännyt romanilauluja ja laulaa romanikielellä.

– Jos ei koskaan ole kuullut romanilauluja, kannattaa tulla katsomaan. Hän on aivan uskomaton laulaja ja esiintyjä. Grönfors on rohkea ja vahva romaninainen, ja hänellä on upea ääni, kehuu Ahola.

Hiljaisuuden rikkominen -kiertue (siirryt toiseen palveluun) (Meidän festivaali) alkaa Inarissa 13. joulukuuta. Kiertueella nähdään myös kotikonsertti inarilaisessa kotitalossa Muddusjärvellä 14.12. Kiertue suuntaa perjantaina 15.12. Sevettijärvelle, lauantaina 16.12. Utsjoelle ja päättyy sunnuntaina 17.12. kirkkokonserttiin Utsjoen kirkossa.