Luoliin kasaantunut lepakonlanta on luotettava ilmastoarkisto jopa tuhansilta vuosilta

Ulostekasa kasvaa, kun lepakot elävät sukupolvi toisensa jälkeen samoissa luolissa. Lanta kertoo lepakoiden ruoasta ja se puolestaan ilmastosta.

ilmastonmuutos
Kypäräpäinen mies laskeutuu kapeasta aukosta luolaan.
Professori Bogdan Onac guanon jäljillä Măguricin luolassa Romaniassa.Bogdan Onac / Etelä-Floridan yliopisto

Lepakkojen asuinluolien lattioille kasaantuva lanta, guano, on typpi- ja fosforipitoisuutensa takia oivallista polttoainetta ja lannoitetta. Siitä on jopa sodittu.

Guano on kelvannut myös ruudin valmistamiseen, mutta nyt se on osoittanut ilmastontutkijoille ikkunaksi menneisyyden ilmastonmuutoksiin.

Romanialaisesta Măguricin luolasta kerätystä guanosta on Etelä-Floridan yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijoiden mukaan luettavissa hyvin tarkkaan, millainen ilmasto itäisessä Keski-Euroopassa oli keskiajan lämpökaudella noin vuonna 850 ja millaisia muutoksia sen jälkeen on tapahtunut.

"Olet mitä syöt" pätee kaikeksi onneksi myös lepakoihin.

Professori Bogdan Onac

Todisteita menneiden aikojen ilmastoista ja niiden muutoksista on haettu muun muassa merenpohjista tai napa-alueiden jäästä poraamalla, puiden vuosirenkaista tai luolien tippukivistä. Lepakonlanta on tutkimuksille erityisen antoisaa runsaan typpipitoisuutensa vuoksi.

Leutojen vyöhykkeiden metsien typpikierto vaihtelee sen mukaan, miten paljon talvisin sataa. Kulloisenkin talven sademääristä kertovat typen isotoopit päätyvät maaperän kautta kasveihin, niistä hyönteisiin, sitten lepakoihin ja lopulta guanoon.

Lepakot elävät sukupolvi toisensa jälkeen samoissa luolissa. Niinpä lanta kerrostuu vuosi vuodelta luolan pohjalle luonnonarkistoksi. Vanhimmillaan kasan alin guano voi olla useiden tuhansien vuosien ikäistä.

Lanta piirtää ilmaston aikajanaa

Măguricin luolassa yli tuhat vuotta samaan paikkaan ulostaneet lepakot ovat kasvattaneet kasan yli kolmen metrin korkuiseksi.

Luola sijaitsee Karpaattien vuoriston itälaidalla. Sielläkin talvisateita ja tuulten suuntia säätelee niin sanottu Pohjois-Atlantin oskillaatio, jonka indeksi on verrannollinen Pohjois-Atlantin länsituulten voimaan.

Positiivisena oskillaatio tietää pohjoiseen sateisia ja lauhoja talvia, negatiivisena vähäsateisia ja kylmiä.

Măguricin guanokasan isotoopeista piirtyi lähes vuodentarkka aikajana Pohjois-Atlantin oskillaation suunnasta. Tarkat vaiheet ovat nyt selvillä vuoteen 1600 asti, kertoo tutkija Daniel Cleary.

Itäisen Keski-Euroopan lepakonlanta ei ole vielä paljastanut kaikkea tietämäänsä, vaan tutkimus on vasta projektin alkua. Tähänastiset tulokset ovat vapaasti luettavissa Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdestä. Onacin ja Clearyn aiemmista tutkimuksista kertoo muun muassa Earth & Space Science News (siirryt toiseen palveluun) -sivusto.