Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Suomi päivitti kansallisen turvallisuutensa kerralla

Suomi on viime vuodet laittanut kriisivalmiuttaan uuteen uskoon poikkeuksellisella laajuudella. Rysky Riiheläinen käy pakettia läpi.

kansallinen turvallisuus
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Neljä, viisi vuotta sitten Suomessa käytiin ihan vakavaa keskustelua siitä, että pitäisikö miehiltä poistaa pakollinen asevelvollisuus muun Euroopan malliin. Samoihin aikoihin tehtiin arvioita lähivuosina toteutuvan Venäjän ja EU:n välisen viisumivapauden vaikutuksista.

Vakavaa poliittista kohua nostatti se, että ilmavoimien koneita kävi Islannissa harjoittelemassa Ruotsin ja Norjan hävittäjien kanssa.

Nyt muut maat palauttavat asevelvollisuuttaan, viisumivapautta ei ole näköpiirissäkään ja kansainvälinen harjoittelu niin meillä kuin muuallakin on arkinen osa Puolustusvoimien toimintaa.

Nämä muutokset kuvaavat hyvin sitä, miten nopeasti asiat ovat muuttuneet.

Aiemmin Puolustusvoimilta oli yksiselitteisesti kiellettyä osallistua sotatoimiin ulkomailla.

Turvallisuuspoliittinen muutos tapahtui Venäjän vallattua Krimin vajaa neljä vuotta sitten. Toki sillä hetkellä moni halusi vielä olla sitä mieltä, että Venäjä ei moista tekisi, eikä tilanne ainakaan Suomen asemaan vaikuttaisi millään tavalla.

Venäjä sen kuitenkin teki ja vielä sen perään aloitti yhä jatkuvan sodan Ukrainassa. Suomen asema muuttui kiistämättömästi. Tämän ymmärtämisen jälkeen on tehty paljon, suorastaan hämmästyttävä määrä asioita, joiden avulla Suomea on sopeutettu uuteen tilanteeseen.

Vauhtia tälle kehitykselle on antanut myös jihadistisen terrorismin nousu myös Euroopassa. Osittain senkin seurauksena Poliisi ja Suojelupoliisi ovat saaneet lisää voimavaroja. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet yhteen yhä tiukemmin.

Suurimman huomion ovat saaneet Puolustusvoimien strategiset hankkeet meri- ja ilmavoimien suorituskyvyn uudistamiseksi. Näiden järjestelmien arviolta reilun kymmenen miljardin arvoinen hankinta rahoitetaan erillisellä rahoituksella, normaalin puolustusbudjetin ulkopuolella.

Näissä olosuhteissa selkeää parlamentaarista yksituumaisuutta nauttiva järjestely takaa sen, että tulevina vuosina Puolustusvoimat kehittää nimenomaan maavoimia. Merkittävä osa maavoimien kehittämistä lähivuosina on paikallisten reserviläisjoukko-osastojen rakentaminen. Reserviläisjärjestöt ovat myös huomanneet kiinnostuksen toimintaansa kohtaan kasvaneen vahvasti viime aikoina.

Veikkaisin, että myös Ahvenanmaan juridista asemaa on mietitty.

Suorempana reaktiona muutoksiin on Puolustusvoimissa tehty viimeisen kolmen, neljän vuoden ajan töitä valmiuden nostamisen kanssa. Suorasanaisemmin se tarkoittaa sitä, että Suomi pystyy nyt käyttämään tuntien varoajalla isoakin sotilaallista voimaa.

Eri joukko-osastojen valmiusyksiköt kattavat kaikki aselajit ja nämä joukot osallistuvat myös usein kansainvälisiin harjoituksiin. Valmiutta on kohottanut myös varusmiehiltä pyydetty lupa kutsua heidät nopeammin kertausharjoituksiin kuin lain vaatiman kolmen kuukauden ennakkoilmoituksen mukaisesti.

Suurin muutos Puolustusvoimissa lienee kuitenkin se, että sille on lakiin kirjattu uutena tehtävänä kansainvälisen sotilaallisen avun vastaanotto ja antaminen EU:n puitteissa. Aiemmin Puolustusvoimilta oli yksiselitteisesti kiellettyä osallistua sotatoimiin ulkomailla.

Samaan aikaan on solmittu lännen suuntaan lukuisia kahdenkeskisiä sopimuksia, joissa Suomi on rakentanut sotilaallisia ja muita turvallisuuteen liittyviä siteitä. Tärkeimpänä näistä Ruotsin kanssa tehtävä puolustusyhteistyö. EU etsii parhaillaan kokonaisuutena tapoja, joilla olla entistä parempi turvallisuudentarjoaja jäsenmailleen.

Valmiutta kohdata kriisejä ja konflikteja on on parannettu suurin ponnistuksin myös muualla yhteiskunnassa. Tässä suomalainen malli nojaa kokonaisturvallisuuden konseptiin, jossa kaikki viranomaistahot tekevät koordinoitua yhteistyötä. Tämä Turvallisuuskomitean koordinoima kokonaisturvallisuuden malli, kuten myös aseellisen maanpuolustuksen mallimme, on näinä aikoina herättänyt suurta mielenkiintoa maailmalla.

Fennovoiman ongelmallisuus kyllä tiedetään, mutta valtiovallan puolella kukaan ei sitä edelleenkään myönnä.

Osana kokonaisturvallisuutta Huoltovarmuuskeskus rakentaa aktiivisesti verkostojaan yhdessä valtakunnallisten ja paikallisten viranomaisten, liike-elämän ja kolmannen sektorin kanssa. Toiminnan tavoitteena on pitää yhteiskunta pyörimässä myös erilaisissa poikkeusoloissa.

Suomessa viranomaisten toiminta perustuu aina lakiin ja hyvään valmisteluun. Viimeisen parin vuoden aikana on tuotettu iso joukko erilaisia strategioita, joiden avulla on haettu suuntia uudessa tilanteessa.

Tilanne on edellyttänyt myös melkoista urakointia lakien valmistelussa ja säätämisessä. Perusteellisesti valmisteltu ja perusoikeuksien kannalta haastava tiedustelulaki etenee.

Monien puolustusvoimiin liittyvien lakimuutosten lisäksi työn alla ovat olleet tai ovat muun muassa Rajavartiostoon, aluevalvontaan, Valtioneuvoston kanslian tilannekeskukseen, maanomistukseen ja kaksoiskansalaisuuteen liittyvät lait. Myös poikkeusoloissa äärimmäisen tärkeän valmiuslain soveltamisohjeita on valtiojohdon kriisiharjoitusten kokemusten myötä pitänyt selvittää.

Veikkaisin, että myös Ahvenanmaan juridista asemaa on mietitty Itämeren kiristyneen tilanteen takia monessa paikassa.

Maailman muutos pakottaa myös arvioimaan uudelleen erilaisia kansainvälisiä yhteistyöhankkeita.

Fennovoiman ongelmallisuus kyllä tiedetään, mutta valtiovallan puolella kukaan ei sitä edelleenkään myönnä.

Fortumin Uniper-kaupan myötä Suomi on melkein miljardilla mukana uudessa Itämeren Nord Stream2 -kaasuputkihankkeessa, jota pidetään ongelmallisena suurin piirtein kaikkialla muualla kuin Venäjällä ja Saksassa.

Pahimmillaan jokin sinällään hyvä hanke muodostaakin hybridiuhan Suomen suuntaan.

Aasian ja Euroopan välille arktisen alueen kautta vedettävä Koilliskaapeli on monenkeskinen hanke, jossa Venäjä on luonnollisesti keskeinen toimija.

Tällaisessa yhteydessä on mainittava myös Finnairin Aasian-liikenteen ylitysoikeudet, joiden varaan on myös laajennettu Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Kaikkia tällaisia hankkeita on ikävä kyllä nyt arvioitava paitsi niistä saatavan hyödyn kautta, niin myös miettien, miten ne vaikuttavat mahdollisuuksiimme tehdä omien etujemme mukaisia päätöksiä.

Pahimmillaan jokin sinällään hyvä hanke muodostaakin hybridiuhan Suomen suuntaan. Hybridiuhkiin on reagoitu perustamalla Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ja ulkoministeriössä ollaan nimittämässä aihealueeseen keskittyvää hybridisuurlähettilästä.

On päivänselvää, että meidän on reagoitava turvattomammaksi muuttuneeseen maailmaan. Se, että reagoimme riittävästi, takaa meille hyvät mahdollisuudet suojella avointa ja moniarvoista yhteiskuntaamme.

Aivan samaan päämäärään tähtää myös se, ettemme reagoi liioitellusti. Näiden kahden erottamiseen tarvitsemme avointa keskustelua ja kykyä torjua ulkopuolista, etujemme vastaista informaatiovaikuttamista.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.