yle.fi-etusivu

Erkki Virtasen kolumni: Tilastomaakareille on tarjottu niin syytteitä kuin Siperiaakin

Tilastot eivät valehtele. Siksi niiden tekijät ovat saaneet välillä maksaa raskaamman kautta, kirjoittaa Erkki Virtanen.

tilastotiede
Erkki Virtanen.
Derrick Frilund / Yle

Olen kouluajoista asti ollut ollut innostunut tilastoista. Tunne vain syveni, kun työurani ensimmäinen vuosikymmen vierähti Tilastokeskuksessa.

Virkaurani viimeisinä vuosina lähin työtoverini ihmetteli toistuvasti, miten joku voi rakastaa tilastoja. Mutta hän onkin juristi.

Otanpa muutamia otoksia tilastomaailmasta.

Vanha hokema on, että tilastot valehtelevat, jopa enemmän kuin tavalliset valehtelijat. Eivät valehtele.

Tilastojen tulkitsijat voivat kyllä tietoja väärinkäyttää, tahattomasti tai tahallisesti. Ja tilastoja voidaan tietysti väärentää.

Hyvä esimerkki toistuvasta väärinkäytöstä on höpinä siitä, että naisen palkkaeuro on 83 senttiä. Tämä on sinänsä ihan oikea tyhmän jakolaskun tulos tilastoista, mutta tulkinta on tietysti tietoisesti väärä. Ja valitettavan moni uskoo siihen. Häpeän kaikkien meidän tilastoihmisten puolesta.

Kimmokkeen tähän juttuun tilastojen väärentämisestä antaa tietysti Kreikka. EU pakotti Kreikan irrottamaan tilastojen teon valtiovarainministeriöstä, koska siellä väärennettiin tilastoja. Pakon edessä helleenit perustivat itsenäisen tilastoviraston, ELSTAT:in. Mutta Kreikka ei olisi Kreikka, ellei se olisi asettanut erityisen poliittisen lautakunnan, jolle tilastoinnin tulokset piti alistaa, käytännössä siis edelleen väärennettäviksi.

Väärennettyjen tietojen antamisesta aiemmin ei syytetä ketään.

Uuden tilastoviraston päällikkö Georgiou pani laskelmat uusiksi ja valtiontalouden alijäämä osoittautui paljon suuremmaksi kuin aiemmin oli kerrottu. Päällikkö lähetti luvut kuten kuuluukin suoraan EU:n tilastoviranomaiselle EUROSTAT:ille, alistamatta niitä poliitikkojen pähkittäviksi.

Ja oikeuteenhan päällikkö tämmöisestä kurittomuudestaan joutui. Kovin syyte oli, että menettelyllään hän aiheutti Kreikalle 171 miljardin euron vahingon.

Näistä rikoksista miehelle on tähän mennessä tuomittu kaksi vuotta vankeutta, ehdollisena. Ja lisää syytteitä on tulossa. Väärennettyjen tietojen antamisesta aiemmin ei syytetä ketään.

Helpompi olisi herra Georgioun toimia niin kuin Neuvostoliiton tilastopäällikkö kertomansa mukaan teki. Maan hajoamisen jälkeen hän kertoi haastattelussa, että kun kommunistipuolueen keskuskomitea oli asettanut taloudelle kunnianhimoiset kasvutavoitteet, tilastojen tuli osoittaa tavoitteiden tulleen saavutetuksi ja monin osin ylitetyksikin.

Tänään on Suuri Kansallinen Kateuspäivä, kun viime vuoden verotustiedot julkaistaan. Pari sanaa verotuksen historiasta, nimenomaan tilastonäkökulmasta: Väestölaskentoja on tehty jo neljä vuosituhatta, ensimmäisenä tietysti Kiinassa. Väestön rekisteröinti tapahtui nimenomaan verotuksen takia. Siksi väestölaskijoilta yritettiin tietysti pysytellä piilossa.

Olen itsekin yrittänyt eläkeläisenä lymyillä Tammelan salomailla, mutta ei se auta. Verottaja löytää minut kyllä, ja mätkäisee vielä rangaistusveron syystä siitä, että olen erehtynyt jäämään eläkkeelle.

Tätä kutsutaan ”Eläketulon lisäveroksi” ja jokunen tonni sinne tosiaan vuosittain menee. Perusteita meidän eläkeläisten erityiskohtelulle ei ole koskaan kerrottu.

Ruotsin väkiluku määrättiin saman tien valtakunnansalaisuudeksi

Toinenkin esimerkki väestötietojen tärkeydestä: Runsaat pari tuhatta vuotta sitten keisari Augustus päätti toimeenpanna maassaan ensimmäisen verollepanon. Ihmisten piti mennä verotettavaksi sille paikkakunnalle, mihin heidät oli rekisteröity.

Niinpä muun muassa erään Joosefin oli pakko lähteä Nasaretista verotettavaksi kotipaikkakunnalleen Beetlehemiin. Loppuosa joulutarinasta on aika monelle tuttu, mutta se on toinen juttu.

Ruotsissa (ja siis myös sen itäisessä maakunnassa, nykyisessä Suomessa) ensimmäinen väestölaskenta tehtiin 1700-luvun puolivälissä. Väestön määräksi saatiin vain parisen miljoonaa, paljon vähemmän kuin oli luultu ja toivottu.

Luku määrättiin saman tien valtakunnansalaisuudeksi. Syy oli tietysti selvä: jos naapurimaat saisivat luvun tietoonsa, ne pystyisivät saman tien laskemaan, kuinka pieni olisi Ruotsin armeija, jos sinnepäin lähdettäisiin hyökkäilemään.

Tulokseen pääsemistä varmaankin helpotti Stalinin ennakoima lopputulos

Kovempaa kättä käytti väestölaskennassa paljon myöhemmin isä aurinkoinen, Josef Stalin. Hän päätti vuonna 1937 – varmaan myöskin osittain sotilaallisista syistä – teettää maassa väestölaskennan. Hän antoi myös ymmärtää, että sopiva lopputulos voisi olla ainakin 168 miljoonaa.

Kun laskenta alkoi lähestyä loppuaan, alkoi näyttää siltä, että väkiluku jäisikin noin 162 miljoonaan.

Tämähän ei sotaa jo ounastelleelle diktaattorille sopinut. Hän keskeytti laskennan. Tärkeimmät laskijat likvidoitiin ajan ja maan tapaan pysyvästi, ja vähemmän tärkeät lähetettiin Siperiaan parantelemaan laskentaosaamistaan.

Stalin määräsi uuden laskennan. Nyt hommissa olivat paremmat laskijat. He päätyivätkin peräti lukuun 171 miljoonaa. Tulokseen pääsemistä varmaankin helpotti Stalinin ennakoima lopputulos ja ennen kaikkea edellisten laskijoiden karu kohtalo.

Kuka vielä sanoo, että tilastomaailma on tylsä?

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.