"Kysyin, onko hän pohtinut itsemurhaa ja vastaus oli, että päivittäin" – maatalouslomittaja tekee työtä myös kahvipöydässä

Sotkamolaisen maatalouslomittajan työpäivään kuuluu karjanhoitoa ja kahvittelua. Hän pyrkii antamaan apua myös henkisen jaksamisen ylläpitämiseen.

maatalouslomittajat
Mauri Arffman kävelee ulkona kantaen lypsyjakkaraa ja saappaita.
Maatalouslomittaja Mauri Arffman kertoo, että hänen työtapaansa kuuluu tilallisten kanssa keskustelu. Joskus keskusteluaiheet kulkevat todella syvissä vesissä, mutta sotkamolainen uskoo huumorin palauttavaan voimaan.Ville Muikkula / Yle

SotkamoLomittaja Mauri Arffman hoitaa lypsytyöt, appeiden tekemisen ja eläimien rutiiniruokinnan, kun tilallinen lomailee tai tarvitsee apua. Työnteko ei rajoitu kuitenkaan vaan fyysiseen työhön, vaan lomittaja voi olla päivän valopilkku tilallisen raskaassa arjessa.

Usein nauruun repeävä lomittaja kertoo erikoistuneensa sosiaalisena työntekijänä.

– Ajatuksenani on se, että jos yrittäjän suupielet eivät ole kääntyneet kanssani jutellessa hymyyn, niin väännän ne itse siihen asentoon, Arffman naurahtaa.

Arffman kertookin usein aloittavansa työpäivänsä tilalla kahvipöydän ääressä.

– Ensimmäiseksi kun tilalle saavun, kysäisen juodaanko kahvit nyt vai mennäänkö heti navettaan. Kyllä kainuulaiset usein sen kahvin ensiksi tarjoaa, Arffman sanoo.

Lehmän silmä.
Lehmistä huolehtiminen kuuluu Mauri Arffmanin työtehtäviin.Julia Sieppi / Yle

Keskustelukumppanina toimiminen menee Arffmanin mukaan hetkittäin terapian puolelle. Mies yrittää huumorin kautta nostaa esille vaikeitakin puheenaiheita.

– Yksi yrittäjä oli kerran kahvipöydässä surullisen oloinen. Kysyin, onko hän pohtinut itsemurhaa ja vastaus oli, että päivittäin. Aloimme sitten yhdessä miettimään erilaisia vaihtoehtoja päivänsä päättämiseksi, mikä sitten piristi yrittäjää.

Työ tekijäänsä neuvoo

Sotkamon alueella työskentelevä Mauri Arffman tekee kaiken minkä pystyy tämän hetkisellä ammattitaidollaan.

– Robottipuolelle en ole vielä lähtenyt, ja tuskin lähden laisinkaan. Se on jo niin teknistä hommaa, Arffman kertoo.

Robottien ja erilaisten koneiden yleistyminen onkin suurin muutos, mitä on tapahtunut Arffmanin 15 vuoden uran aikana.

– Käsillä tehtävä työ on vähentynyt myös aika paljon, Arffman kertoo.

Miehen käsillä onkin tehty monenlaista työtä, sillä työtehtävät vaihtelevat.

– Yhdellä tilalla renki tuli sanomaan apetta tehtäessä, että tilan traktorissa on jotain häikkää. Paalit piti nostaa sitten kaivinkoneella. Minähän siihen totesin, etten ole kahta metriä lähempänä kaivinkonetta koskaan käynyt, Arffman kertoo reveten nauruun.

Mauri Arffman kotipihallaan.
Mauri Arffman on toiminut 15 vuotta maatalouslomittajana.Kimmo Hiltunen / Yle

Muutaman päivän kaivinkoneella liikkumisen jälkeen kone tuli tutuksi.

– Annetaan työ kuin työ, niin ei pitäisi ajatella ettei osaa. Kyllä meillä kaikilla lomittajilla on sellainen ajatus, että työ tekijäänsä neuvoo, Arffman toteaa.

Hänen mukaansa juuri positiivinen asenne ratkaisee lomittajan työssä paljon.

– Jos ajattelee ettei osaa, niin ei sitä koskaan opikaan, Arffman toteaa.

Lomituspalvelu aaltojen keskellä

Kainuussa on kaksi lomituspalveluiden lomatoimistoa. Sotkamossa lomatoimisto ruuhkautui syksyllä äitiyslomien vuoksi, joka aiheutti hetkellistä työvoimapulaa alueella. Sotkamon lisäksi alueeseen kuuluvat Kajaani ja Kuhmo.

Kainuun toisessa lomatoimistossa Ristijärvellä lomituspalvelut kattavat lomituspäällikkö Merja Kemppaisen mukaan hyvin alueen yrittäjien tarpeet.

– Meillä on 42 vakituista ja vähän yli 50 määräaikaista maatalouslomittajaa. Myös yrittäjien hankkimia lomittajia on noin 50 kappaletta, eli koko alueella on lähemmäs 150 lomittajaa, Kemppainen laskee.

Tämän pitäisi täyttää Ristijärven, Paltamon, Puolangan, Suomussalmen sekä Hyrynsalmen yrittäjien tarpeet. Alueella on Kemppaisen mukaan 140 erilaista maatilaa.

Ristijärven lomituspäällikkö Merja Kemppainen katsoo karttaa.
Ristijärven lomituspalveluiden lomituspäälikön Merja Kemppainen esittelee heidän toimialueensa laajalle ulottuvaa karttaa.Kimmo Hiltunen / Yle

Samoin kuin Sotkamossa, tarve uusille lomittajille tulee aaltomaisena liikkeenä. Yllättävät sairauspoissaolot tai erikoisemmat tapahtumat saattavat hetkittäin tuoda ongelmia lomatoimiston väelle.

– KoneAgria, syysloma ja hirvenmetsästyksen alkamiset näkyvät lomitustarpeissa. Tänä vuonna nämä kaikki olivat saman viikonlopun aikana, joten jouduimme hakemaan lisää työntekijöitä täyttämään tyhjät paikat, Kemppainen kertoo.

Julkisessa haussa olleeseen paikkaan tuli paljon hakijoita, niin vanhoja konkareita kuin nuorempiakin.

– Aina kun haetaan työntekijöitä, niin hakijoita kyllä riittää, Kemppainen toteaa.

Uudet työntekijät tuovat myös lomatoimistoon omia haasteita. Tuntemattoman lomittajan ottaminen tilalliselle oman elinkeinon hetkelliseksi ylläpitäjäksi on riskejä täynnä.

– Kemioiden on kohdattava lomittajan ja yrittäjän välillä. Pystymme jonkin verran valitsemaan kuka lomittaa ja missä, mutta esimerkiksi sairaustapauksissa on yrittäjien ja lomittajien joustettava, Kemppainen kertoo.

Väsymyksen keskellä

Lomittaja Mauri Arffmanin aamut alkavat usein kello kolmelta. Aamupala naamaan, työvaatteet päälle ja suunnaksi ensimmäinen tila. Tien päällä kuluu paljon aikaa.

– Parhaimmillaan matkaa on 61 kilometriä yhteen suuntaan. Se tarkoittaa, että autossa saattaa vierähtää montakin tuntia yhden päivän aikana, Arffman kertoo.

Ensimmäiseksi kun tilalle saavun, kysäisen juodaanko kahvit nyt vai mennäänkö heti navettaan.

Mauri Arffman

Koettelemus on kova myös jaksamiselle. Kotimatkalle lähtiessä kuljettajan viereen saattaa istahtaa matkakumppaneista pahin: väsymys.

– Jos tulee syötyä ennen kotimatkaa, saattavat verensokerit nousta juuri pahimmilleen ratin takana. Silloin saavat heijastintolpat kyytiä tien reunalla. Kyllä se väsymys huolettaa, ihme ettei ole vielä sattunut mitään, Arffman kertoo.

Tilalle pääsyn jälkeenkään ei ole välttämättä turvassa. Eläinten kanssa työskentelyyn liittyy monta tilaisuutta tulla sorkkien kolhimaksi. Joillakin tiloilla olosuhteetkin tuovat omat vaaratekijänsä.

– Huonosti valaistut tallit ovat usein paikkoja, joissa saa päänsä kolhaistua, Arffman toteaa.

Kyllä taitoa riittää

Kainuun ammattiopistossa eläintenhoitajan opintojaan viimeistelevä Jenni-Mari Heikkinen toteaa maatalouslomittajan työn kiinnostavan.

– Kyllä se kiinnostaa, mutta tuskin siitä tulee koko elämän kestävä työ.

Samaa mieltä on myös eläintenhoitajaksi opiskeleva Tanja Heikkinen.

– Nyt kun on näin nuori, niin ei vielä välttämättä tiedä mitä elämältä oikeasti haluaa. Kun koulun kautta tästä työstä on oppinut nauttimaan, niin kyllä lomittajana työskenteleminen olisi sellainen mitä voisi hyvinkin tehdä.

Jenni-Mari Heikkinen ja Tanja Heikkinen Kajaanin Kauppatorilla.
Jenni-Mari Heikkinen (vas.) ja Tanja Heikkinen kertovat lomittajana työskentelyn kiinnostavan, mutta vain väliaikaisena työnä.Kimmo Hiltunen / Yle

Jenni-Mari työskenteli kesän Ristijärven lomituspalveluissa, Tanjalla haku jäi autottomuuden vuoksi välistä.

– Kun ei ollut mitään kyytiä kulkea pitkiä matkoja, niin se jäi sitten, Tanja Heikkinen kertoo.

Aaltoileva työllisyystilanne on tuonut haasteita myös nuorille.

– Varsinkin Sotkamossa kuulemma olisi tarvetta työntekijöille, mutta meille ei sitä löydy, Tanja Heikkinen toteaa nuorten tilanteesta.

Kainuun ammattiopiston opettaja Reetta Karppinen.
Kainuun ammattiopiston Seppälän opetusmaatilan opettaja Reetta Karppinen kertoo opiskelijoiden usein suuntautuvan lomittajaksi koulun aikana tai valmistumisen jälkeen.Kimmo Hiltunen / Yle

Molemmat toteavat, että valmiutta lomittajan vaativiin töihin kuitenkin on. Koulu antaa hyvät eväät.

– Viime kesänä olin jo lomittajana töissä, mutta vuotta aiemmin en vielä välttämättä olisi siellä pärjännyt, Jenni-Mari Heikkinen kertoo.

Koulu huomioi

Kainuun ammattiopistossa huomioidaan yhtenä tulevaisuuden työpaikkana myös mahdollinen ura lomittajana. Seppälän opetusmaatilalla opettajana työskentelevän Reetta Karppisen mukaan lomittajan työ on hyvä vaihtoehto opiskelujen aikanakin.

– Meiltä valmistuu maaseutuyrittäjiä ja eläintenhoitajia, eli sinne maatiloille valmistuu esimerkiksi lomittajia tai karjanhoitajia.

Seppälässä oppilaille annetaan valmiuksia työskennellä vaativissa lomittajien työtehtävissä. Ne asiat, joita opetusmaatilalla ei voida opettaa, pystytään opettamaan työharjoittelun kautta.

– Omalla tilallamme ei ole esimerkiksi robottilypsyä ollenkaan. Mutta jos opiskelija haluaa opetella robottilypsyn, hän voi tehdä työharjoittelunsa sellaisella tilalla, jossa robottilypsy on, Karppinen sanoo.

Kun on motivaatio kohdallaan, niin töitä kyllä pitäisi riittää.

Merja Kemppainen

Hän on suositellut robottitiloilla tehtävää harjoittelua niille oppilaille, jotka haluavat myöhemmin työllistyä tuotantoeläintiloille. Jenni-Mari Heikkinen kertoo saaneensa oppinsa robottien käytöstä juuri tätä kautta.

– Robotin käyttämisen oppii lopulta tosi helposti. Tietenkin siihen vähän aikaa menee, että niihin pääsee sisälle, mutta ei ne vaikeita ole, Heikkinen kertoo.

Vielä jaksaa hymyillä

Lomittajan arkeen kuuluvat monet erilaiset haasteet, mutta Arffman kertoo olevansa tyytyväinen työhönsä. Juuri 61 vuotta täyttänyt sotkamolainen kertoo, että ainoat ongelmat ovat pitkät työputket sekä rasituksesta tulevat vammat.

Ristijärvellä viesti on samankaltainen. Vaativa ala vaatii oikeaa asennetta.

– Kun on motivaatio kohdallaan, niin töitä kyllä pitäisi riittää, lomituspäällikkö Merja Kemppainen toteaa.

Helpotusta on tulossa. Tulevaisuuden lakimuutokset lomituspalveluihin olisivat Kemppaisen mukaan tarkentamassa lomittajan tehtäväkuvia maatiloilla. Epäselvyyksiä on ollut.

– Olen kuullut tapauksista, jossa lomittajan ainoaksi työksi on jäänyt siivoaminen ja korjaaminen, eikä se nyt ole ihan oikein, Kemppainen kertoo.

Lue Etelä-Suomen lomittajatilanteesta:

Maskulaisemäntä ei pääse koskaan ulkomaanlomalle lomittajapulan vuoksi – talon tavoille opetettu lomittajakin siirtyi hommiin autotehtaalle