Koe uusi yle.fi

Läheistensä menehtymistä taltioinut valokuvaaja: "Kuolemalta pitää ottaa pois sen voimaa"

Valokuvaaja Kimmo Räisänen on kuvannut lapsuudenperhettään 30 vuoden ajan, myös vanhempiensa ja siskonsa kuoleman. Saako kuolevaa kuvata? Räisänen kertoo, millainen kuva on kaunein muisto.

valokuvaus
Kuolleen isän varpaat.
"Kuvassa ovat kuolleen isäni varpaat. Meillä oli tapana vitsailla, että niin pitkät ja komeat varpaat. Kuvan nimi on Hetkeen ei ollut mitään. Se oli isän menettämisen aiheuttama tunne."Kimmo Räisänen

"Aloin kuvata lapsuuden perhettäni 1980-luvun alussa ensimmäisen kameran hankittuani. Etenkin isä oli hyvä malli, hän ei turhia poseerannut.

Isäni kuoli vuonna 2009, siskoni vuonna 2014 ja äitini vuonna 2015. Jatkoin kuvaamista menetysten hetkillä ja niiden jälkeenkin, kun olin sitä kerran koko ajan tehnyt.

Sisko mustikassa.
Sisko mustikassa Kimmo Räisänen

Olen metsäkuvassa isosiskoni Eijan kanssa mustikassa. Hän on kuin Punahilkka marjoineen – ja minä kuvaan. Tyypillinen mustikkareissu kanssani.

Sisko on kuvan ottamisen aikaan saanut syöpähoitoja jo kauan.

Arkielämä ei kuitenkaan ollut kuoleman pohdintaa, vaan se oli elämän ajattelemista.

Hyvään valokuvaan hakee jonkin sortin iäisyyttä, jotain enemmän kuin mitä itse kuvaustilanteessa on. Se on samalla kuoleman uhmaamista.

Siskon kuolinvuoteen äärellä.
Siskoni sairasvuoteen äärellä. Kimmo Räisänen

Tässä olemme siskoni kuolinvuoteen äärellä, äiti, veljeni ja minä. Jätämme hyvästejä.

Ymmärrän, jos tuntuu hurjalta, että olen näpännyt valokuvan näin vakavalla hetkellä.

Ajattelen kuitenkin, että tällaisia kuvia pitää olla. Kuolemalta pitää viedä voimaa pois.

Joskus on otettava askel ja kohdattava kuolema. Vaikka sitten valokuvan kautta.

Siskon uurna
Siskon uurnaKimmo Räisänen

Tällainen oli näkymä, kun lapioimme hiekkaa siskoni uurnalle hautausmaalla.

Moni on sanonut, että ei hahmota, mitä kuvassa on.

Minä näen siinä geometriset muodot, viitteitä kubistisiin maalauksiin ja konkreettisen kuvan kuolemalle ja surulle.

Mitä kuolema on? Sitähän ei oikeastaan ole. Voimien heiketessä elämä vain hiipuu pois. Mutta läheisille kuolema on totisinta totta.

Isä vetää venettä maalle
Miten muistan isäni? Kimmo Räisänen

Isäni oli ulkoilmaihminen, kova kalastamaan. Hän oli fyysisesti vahva, mutta jotenkin eleettömällä tavalla. Lähelleen hän ei päästänyt.

Isän asento tässä, venettä maihin vetäessä, on tyypillinen. Juuri tuollaisena isän muistan.

Valokuva on vain näkökulma, kuvaajan totuus. Siitä ei voi koskaan hahmottaa kokonaista ihmistä, palasia vain.

Puhuminen ei ole minulle luontevaa. Näen asioissa monia puolia, enkä juuri uskalla sanoa, että näin jokin asia ehdottomasti on, tai että tällainen isäni oli.

Siksi pidän valokuvista. Ne ovat monitulkintaisia, jättävät mielikuvitukselle tilaa eivätkä naulaa asioita liian helposti tietynlaisiksi.

Kuolleen äidin tukkaa
ÄitiKimmo Räisänen

Tässä on kuollut äitini. Halusin ottaa kuvan, joka muistuttaa hänestä ja tästä viimeisestä hetkestä.

Äiti eli pirteää elämää yhdeksänkymppiseksi, mutta halvaantui sitten huonoon kuntoon ja joutui sairaalaan.

Kuvasin paperilakanan alta näkyvän hiustupsun. Se riitti. Se oli levollinen ja kaunis muisto.

Olemme vanhemman siskoni kanssa puhuneet, että meillä on kummallakin oma tapamme tehdä surutyötä. Hän käy läpi vanhempieni tavaroita. Minä selaan ja järjestelen valokuvia.

Hautajaisten jälkeinen muistotilaisuus
Hautajaisten jälkeinen muistotilaisuusKimmo Räisänen

Kylänmies on tässä pitämässä puhetta hautajaisissa. Näyttää aivan siltä, kuin puku ja mies olisivat eri suuntaan. Ei oikein tiedä, ovatko kädet edessä vai takana.

Hautajaisissa usein tuntuu, että puku ja oma itse ovat väärinpäin. On vaikea ilmaista tunteitaan, olo on ristiriitainen: haudalla yritetään unohtaa, sitten kävellään parisataa metriä muistotilaisuuteen, jossa yritetään muistaa.

Mikä merkitys sillä on ollut, että olen kuvannut perhettäni näin kauan, kuolemaankin asti?

Minulle on ollut tärkeätä, että en ole jättänyt kuvaamista kesken. Se on pitänyt minut toiminnassa, olen joutunut miettimään asioita, joskus vereslihalle asti.

Valokuvaajaksi ryhtyminen ei ollut mitenkään helppoa. Vanhempani kuitenkin antoivat minulle mahdollisuuden opiskella.

Haluan kunnioittaa heidän luottamustaan ja yrittää parhaani.

Vaikka isäni taisi kyllä haluta minusta metsänhoitajaa. Mutta kumminkin."

Kukkien varjo ja juomalasi.
Lasi pöydällä - varjo seinällä.Kimmo Räisänen

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Kaamos

Kaamos otti taas Suomen synkkään syleilyyn – Näillä vinkeillä jaksat pirteänä läpi pitkän pimeän

Egypti

Egyptin media: Ainakin 235 kuollut hyökkäyksessä moskeijaan

Hiihto

Iivo Niskanen väittää pelin olevan jo pelattu - asiantuntija: "Kommentit eivät anna rehellistä kuvaa hänen tilanteestaan"

Puoli seitsemän

Martti Suosalo: Rautaa tankoon, tempausvalatreeni ja taas jaksaa esiintyä