Suomen säveltäjistä vain noin kymmenen prosenttia on naisia – pitäisikö naisten säveltämälle musiikille antaa puolet ajasta?

Paikoitellen naisten säveltämälle musiikille on jo tehty tilaa – miesten säveltämän musiikin kustannuksella. Joidenkin mielestä se on ainoa keino saada klassisen musiikin alalle enemmän naisia.

säveltäminen
Tytti Arola esittämässä teostaan Rasva Flow-festivaalilla 2016.
Tytti Arola esittämässä teostaan Rasva Flow-festivaalilla 2016.Petri Summanen / Taideyliopisto 2016

Leijonanosa eli noin 90 prosenttia suomalaisista säveltäjistä on miehiä. Tilanne on pysynyt ennallaan viimeiset parikymmentä vuotta. Vuosituhannen alussa Suomen Säveltäjät ry:n jäsenistöön kuului kymmenisen naista ja noin sata miestä. Nyt yhdistyksessä on 20 naista ja reilut 200 miestä.

– Aiemmin ajatusmallina oli, ettei ole naissäveltäjiä ja miessäveltäjiä, vaan on säveltäjiä. Kaikki olivat samaa mieltä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on noussut keskusteluun se, miksei naisten suhteellinen osuus lisäänny ollenkaan, Suomen Säveltäjät ry:n toiminnanjohtaja Annu Mikkonen sanoo.

Ongelmaan on kehitetty keinotekoinen mutta tehokas ratkaisu: naisille voidaan raivata puolet siitä tilasta, mikä säveltäjille on ylipäänsä tarjolla. Tarkoitus pyhittäisi keinot. Miesten säveltämä musiikki, jota siis on määrällisesti valtavasti enemmän, joutuisi ainakin hetkellisesti syrjityksi.

– Vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä, että festivaaleille valittaisiin puolet naisten ja puolet miesten musiikkia, niin muulla tavoin naisten säveltämän musiikin esityksiä ei tule lisää, eikä mikään muutu, Mikkonen toteaa.

Pohjoismaisittain asian kanssa on jo aktivoiduttu. Ung Nordisk Musik -festivaali on tehnyt periaatepäätöksen, että se pyrkii valitsemaan ohjelmistoonsa yhtä paljon miesten ja naisten säveltämää musiikkia. Samaa on kokeiltu myös Pohjoismaisilla musiikkipäivillä. Moni muistaa viime kesältä Meidän festivaalin, jonka kaikki esiintyjät ja säveltäjänimet olivat naisia.

Ruotsissa naissäveltäjillä on oma järjestö KVAST, joka työskentelee naisten säveltämän musiikin osuuden kasvattamiseksi. Siellä tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– Ruotsissa säveltävien naisten määrä on oikeasti lisääntynyt siitä saakka, kun asiaan on kiinnitetty huomiota.

Annu Mikkonen, toiminnanjohtaja, Suomen Säveltäjät ry
Annu MikkonenYle

Säveltäjät sanovat, ettei sukupuolella ole merkitystä

Äänitaiteilija, säveltäjä ja muusikko Tytti Arola (s. 1990) yhdistelee teoksiinsa yllättäviä elementtejä. Teos Metsä (2016) viululle, luupperille, taustanauhalle ja metsän hajuille esitettiin kuukausi sitten Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Lontoossa.

– Sielläkin kyseltiin, että millaista on olla naissäveltäjä. On jännää, että kyse on yhä isosta asiasta, Arola sanoo.

Uuden polven säveltäjänä Arola kokee, ettei sukupuoli ole vaikuttanut asioiden kulkuun millään tavalla. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että asiasta on tärkeää keskustella jo tilastojen valossa.

– Ilman muuta siitä on puhuttava, jos kyse on rakenteista tai asenteista. Pitää selvittää, miksi naissäveltäjiä on vähän. Itse en osaa osoittaa sormella, mikä menee pieleen.

Arola jatkaa samalla linjalla kuin hänen kollegansa vuosikymmenten takaa. Säveltäjät ovat kautta aikain olleet sitä mieltä, ettei sukupuolella ole musiikissa merkitystä. Sitä mieltä oli myös Suomen ensimmäinen merkittävä naissäveltäjä, sinfonikko Helvi Leiviskä, josta musiikkitieteilijä Eila Tarasti julkaisi lokakuussa elämäkerran.

– Helville sukupuoli ei ollut ollenkaan oleellista. Hänelle kaikki ihmiset olivat saman arvoisia. Koska hän oli ainut nainen alalla, hän saattoi joskus jopa hyötyä asemastaan. Hän oli Erkki Melartinin lempioppilas Helsingin musiikkiopistossa, Tarasti kertoo.

Eila Tarasti, Helsinki, 27.10.2017
Eila Tarasti on tutkinut Helvi Leiviskän elämää ja teoksia yli 20 vuotta.Antti Haanpää / Yle

Jo parinkymmenen vuoden ajan Leiviskän elämää ja teoksia analysoinut Tarasti sai 1990-luvulla huomata, mikä merkitys oli ajan hengellä. Tutkimus kantoi ensialkuun nimeä Helvi Leiviskä – suomalainen naissinfonikko.

– Säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaara kysyi, kannattaako moista nimeä pitää, koska musiikki on sukupuoletonta. Hän sanoi, että ajattele, mitä Helvi olisi sanonut, jos pitäisimme meteliä vain siitä, että hän oli naissäveltäjä, Tarasti muistelee. Salmenhaara ja Tarasti tunsivat Leiviskän henkilökohtaisesti.

Alle nelikymppisistä säveltäjistä neljäsosa naisia

Syy naispuolisten säveltäjien vähäiseen määrään lienee historian perintöä. Se näkyvin taidemusiikki on armottoman miehinen maailma. Suurimmat säveltäjänerot ovat miehiä.

Tätä nykyä tarjolla on sentään muitakin esikuvia kuin kuvissa pönöttävät Mozart ja Beethoven. Suomessa Leiviskän perintöä jatkavat muun muassa Kaija Saariaho ja Lotta Wennäkoski, joilta kelpaa ottaa oppia omaa sävelkieltä etsiessä.

Lotta Wennäkoski.
Lotta WennäkoskiNella Nuora / Yle

Wennäkoski huomauttaa, että maailma pyörii omalla painollaan kohti parempaa.

– Suomen Säveltäjät ry:n kannalta tilanne on se, että vuoden 1975 jälkeen syntyneistä säveltäjistä jo neljäsosa on naisia. Jäsenistömme on kyllä naisistumassa, Wennäkoski huomauttaa.

– Kun työkseen säveltäviä naisia on yhä enemmän, ja saamme julkisuutta, joka ei kohdistu naiseuteen, niin kyllä tilanne vähitellen muuttuu. Miksei muuttuisi? Tytöt harrastavat musiikkia ja ovat tunnollisia ja työteliäitä eli heillä on juuri niitä ominaisuuksia, joita säveltäminen vaatii.

Wennäkosken mukaan hän asteli säveltäjänä osittain katettuun pöytään. Pioneerit olivat jo taistelleet naispuolisille säveltäjille tarvittavan elintilan.

– Näin jälkikäteen katsoen voisi jopa ajatella, että silloin 1990-luvun puolivälissä oli hiljaista sosiaalista tilausta sille, että naiset säveltäisivät enemmän. Koen, että minulla oli ympäristön tuki puolellani. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö joku muu olisi voinut kokea tilannetta toisin, hän korostaa.

Kuinka saada säveltäminen juolahtamaan mieleen?

Säveltäminen ei ole yksinoikeudella miesten hommaa, vaikka tilastojen valossa siltä vaikuttaa. Näyttää myös siltä, ettei sukupuoleen kohdistuvia esteitä ole, kunhan alalle on päätynyt.

– En ole kohdannut lainkaan vähättelyä tai epäuskoa kykyihini, Wennäkoski sanoo.

Saman toteaa Tytti Arola.

– Turun AMK:ssa olin ainut naispuolinen sävellyksenopiskelija siinä kohtaa. En silti kokenut, että se olisi vaikuttanut mihinkään. Luulen, että se on paljon kiinni omasta suhtautumisesta asiaan. Mielestäni on hauskaa olla outolintu, Arola sanoo ja viittaa myös siihen, että hänestä tuli säveltäjä käymättä Sibelius-Akatemian sävellysluokkaa.

Arola on valmistunut Sibelius-Akatemiasta pääaineenaan musiikkikasvatus. Hän ei ainakaan vielä kuulu Suomen Säveltäjät ry:hyn.

Pakkokeinoista puhutaan, koska tilastojen valossa on selvää, että naisille harvemmin juolahtaa mieleen, että säveltäminen on vaihtoehto. Siinä kohtaa Arola ja kokeneempi Wennäkoski eroavat toisistaan.

Arola sävelteli menemään, kun siltä tuntui.

– Sävelsin pitkään itsekseni salaa. Musiikin tekeminen tuntuu luontevalta: minulla on paljon ideoita, joita haluan kokeilla. Se on kiva tapa tutkia maailmaa, Arola kertoo.

Tytti Arola, Helsinki, 27.10.2017
Tytti ArolaAntti Haanpää / Yle

Wennäkoski hakeutui Sibelius-Akatemiassa sävellyskursseille, koska hänen musiikilleen syntyi käytännön tarvetta.

– Opiskelin musiikin teoriaa, kun opiskelukaverini pyysivät musiikkia lyhytelokuviin ja muihin projekteihinsa. Ehkä siis minäkin olin sellainen, jolle säveltäminen ei juolahtanut mieleen. Johtuiko se sukupuolesta vai jostain muusta, siihen on pikkuisen vaikeaa ottaa kantaa, Wennäkoski sanoo.

Korjattu 2.11. klo 9:55 Tytti Arolan syntymävuodeksi 1990 ja 2.11. klo 15:47 lisätty toiminnanjohtaja Annu Mikkosen etunimi jutun alkuun.