Whatsapp, kypäräkamerat ja tutkapannat ovat metsästyksen arkipäivää – Voiko hirvijahti muuttua liian helpoksi?

Tekniset apuvälineet ovat mullistaneet hirvenmetsästyksen. Tutkapantojen ja radiopuhelimien lisäksi erilaisista kameroista on tulossa yhä arkipäiväisempiä apuvälineitä. Tekniikan hyödyntämisessä vastaan tulevat metsästyksen eettiset kysymykset.

metsästys
Kaksi metsästäjää kuuntele kännykästä koiran haukkua.
Johanna Ahonen / Yle

Kangasniemellä marraskuinen jahtipäivä valkenee kuulaan kirpakkana. Viidestä alueen eri metsästysseurasta on koottu väkeä pyyntihommiin. Tänään tähtäimessä ovat erityisesti kaksi auto-onnettomuudessa orvoksi jäänyttä vasaa.

– Tällä kohdalla tiellä 13 on sattunut paljon hirvikolareita. Nyt kokeillaan ensin perinteistä ajoketjua, eli miehet kulkevat ketjussa tieltä passipaikkoja kohti. Hyvällä tuurilla alueella olevat hirvet lähtevät liikkeelle, perinteistä metsästystyyliä kuvailee Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Kyllä siinä oli hätä ja huoli, missä koira on ja meneekö se autotielle

Juhani Raatikainen

Ajoketjut olivat vielä jokunen vuosikymmen sitten hirvenmetsästyksen arkipäivää. Nuoria vetreäjalkaisia metsästäjiä riitti seurueissa, eikä koirien tutkapannat olleet vielä käytössä. Tekniikan kehittyessä ja metsästäjien keski-iän kivutessa yhä korkeammalle, käännettiin metsästyksessä uusi sivu.

– Tutkapantojen myötä koirien liikkeistä alettiin saamaan entistä paremmin tietoa. Nykyajan GPS-panta kertoo koiran sijainnin metrin parin tarkkuudella ja koiraa voi seurata liki reaaliajassa kännykän karttaohjelman avulla, riistapäällikkö Petri Vartiainen kertoo.

Mies tarkistaa koiransa tutkapantaa
Juhani Raatikainen tarkastaa Caijan tutkapannan toimivuutta. Riistapäällikkö Petri Vartiainen seuraa tilannetta. Johanna Ahonen / Yle

Koiranomistajat erityisesti ovat ottaneet ilolla vastaan uuden tekniikan.

– Yhtenä päivänä oli 50 minuuttia yhteydet poikki. Kyllä siinä oli hätä ja huoli, missä koira on ja meneekö se autotielle, sanoo 2,5-vuotiaan jämtlanninpystykorva Caijan omistaja Juhani Raatikainen.

Caija on mukana Kangasniemen jahtipäivässä. Ajoketjun tehdessä työtään valtatie 13 lähellä, lasketaan Caija irti turvallisemmalla metsäkaistaleella. Tuore käyttövalio ottaa heti vainun, ja parin minuutin kuluttua koiralla on hirvi haukussa.

– Tutkapannan ohjelma näyttää tarkkaan koiran liikkeet, ja tässä näkyy myös, että Caija haukkuu yli 100 kertaa minuutissa. Tällä hetkellä se on 260 metrin päässä meistä, mutta on mäen takana niin haukku ei kuulu tähän, Juhani Raatikainen selventää tutkapannan tietoja.

Koiran tutkapannan tietoa kännykän karttaohjelmassa.
Tutkapanta lähettää tietoja koiran liikkeistä jopa 5 sekunnin välein kännykkään. Johanna Ahonen / Yle

Tutkapantojen lisäksi radiopuhelimet, riistakamerat ja kännyköiden Whatsapp-ryhmät ovat hirviseurueiden arkipäivää. Esimerkiksi havainnot hirvistä ilmoitetaan muulle seurueelle joko Whatsapp-viestein tai radiopuhelimella.

– Kyllähän nämä tuovat mielekkyyttä passipaikalla seisomiseen. Jokainen seuran jäsen voi halutessaan seurata koiran liikkeitä liki reaaliajassa puhelimestaan. On siinä oma jännityksensä, Juhani Raatikainen kuvailee.

Myös hallinnollisella puolella tekniikka on tullut avuksi viimeisen viiden vuoden aikana.

– Meillä on järjestelmiä (siirryt toiseen palveluun), joilla päästään käsiksi vaikka reaaliaikaisiin saalistietoihin. Tänä aamuna katsoin, että Etelä-Savossa on järjestelmään kirjattuna 2300 kaatunutta hirveä tältä syksyltä. Aiemmin vaati aikamoisen soittelukierroksen ja kirjerumban, että tämän tiedon sai kerättyä, Vartiainen sanoo.

Jahtivideot kiinnostavat

Viime aikoina metsästäjien keskuudessa ovat puhuttaneet erilaiset kamerat ja niiden käyttö metsästyksessä. Niin näppäriä kuin tutkapannat ovatkin, eivät ne kerro saaliin kokoa. Hirvenmetsästyksessä sillä, onko jahdattava uros, naaras vai vasa, on väliä hirvilupien vuoksi. Nyt metsästäjät pohtivat kameroiden käyttämistä saaliin tunnistuksessa.

– Joillain metsästäjillä on käytössä koiran valjaisin kiinnitettäviä, live-kuvaa lähettäviä kameroita. Yleensä näissä kuvanlaatu on vain niin huono, risut hakkaavat kameraan ja se heiluu kovasti koiran liikkuessa, ettei siitä oikein saa selvää, metsästäjä Juhani Raatikainen kertoo.

Raatikainen myöntää metsästysvideoiden kiinnostavan.

– Olen katsonut varmasti satoja videoita (siirryt toiseen palveluun) jahtitilanteista. On niissä muutamia ihan mielenkiintoisiakin ollut.

Hirvenmetsästäjiä lähdössä metsälle.
Erilaisten kameroiden käyttö metsästyksessä on lisääntynyt. Jahtivideoita jaetaan kavereiden kesken ja netissä. Johanna Ahonen / Yle

Tällä hetkellä videokameroiden käyttö metsästyksessä on lähinnä viihdemuotoista.

– Ne ovat tulleet metsästykseen niin kuin vähän jokaiseen harrastukseen. Sitä halutaan jakaa kavereillekin niitä tilanteita, mitä metsässä on sattunut. Voi jälkikäteen muistella, kuinka hirvi meni ohi, riistapäällikkö Petri Vartiainen nauraa.

Se, mistä on apua metsästäjille, ovat riistakamerat. Yhä useampi metsästysseura tarkkailee hirvikantoja alueillaan riistakameroiden avulla.

– Niitä viritellään nuolukiville jo kesällä, ja niistä tulee kuvia vasaporukoista. Kaikkea eivät kuvat kerro, mutta niiden avulla voidaan ryhtyä arvioimaan, miten paljon hirviä metsässä on, riistapäällikkö Vartiainen kertoo.

Hirvi valitsee itse reittinsä edelleen

Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen

Raja on tulossa vastaan

Tekniikan lisääntyessä ja kehittyessä vastaan tulevat eettiset kysymykset. Etenkin tutkapantojen tarkkuus on nostanut ajatuksia siitä, onko riistalla tarpeeksi mahdollisuuksia paeta.

– Se on koira, jolla tutkapanta on kaulassa eikä hirvellä. Minä näen asian niin, että panta kertoo koiran liikkeistä, mutta koira ei käske hirveä. Hirvi valitsee itse reittinsä edelleen, Petri Vartiainen pohtii.

Suomen riistakeskus on julkaissut eettisiä ohjeita metsästäjille. (siirryt toiseen palveluun), mutta erillistä ohjeistusta teknisten apuvälineiden käytöstä ei ainakaan toistaiseksi metsästysseuroille olla laatimassa.

– Etenkin pienten helikoptereiden kohdalla on kyselyitä tullut, että saako niitä käyttää. Näiden laitteiden määrittely on mietityttänyt, että luetaanko dronet ilma-aluksiksi, Vartiainen kertoo.

Jossain vaiheessa raja on tulossa vastaan tekniikan suhteen, myöntävät metsästäjät.

– Metsästyksen pitää olla edelleen metsästystä, ja siinä pitää tiettyä jännitystä olla. Eihän me hallita kaikkea tätä tekniikkaa jos tätä vielä lisää tulee, sanoo metsästäjä Juhani Raatikainen.

Onko metsästäminen jo liian helppoa?

Eettisen pohdinnan lisäksi tekniset apuvälineet nostavat esiin lainsäädännön ja valvonnan. Metsästystä säädellään Suomessa metsästyslailla (siirryt toiseen palveluun). Laki on yksiselitteinen juuri pienten helikoptereiden eli dronejen käytöstä metsästyksesä. Lain mukaan riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella tai maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Valvova viranomainen on poliisi.

– Poliisi valvoo, mutta kyllä metsästäjät valvovat myös toisiaan. Jos väärinkäytöksiä ilmenee, tietävät siitä naapuriseuran metsästäjät ennen päivän päättymistä. Hyvässä hengessä kuitenkin jahdit järjestetään, eikä kyttäillä toisten tekemistä ehdoin tahdoin, Vartiainen kertoo.

Tekniikan kehittyessä herää kysymys, onko metsästys jo liian helppoa? Suomen riistakeskuksen leivissä työskentelevä Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen näkee asian niin, että metsästysseurueiden keski-iän kivutessa ylemmäs ja ylemmäs, tekniikka ylipäätään mahdollistaa hirvien pyynnin.

– Jos ajoketjuilla ilman apuvälineitä ja toimivia koiria joutuisimme metsästämään, jäisi meiltä hirvet kaatamatta. Se olisi suorastaan katastrofi. Ei nykyään saada mistään niin paljon nuoria ajomiehiä ketjuihin, että se olisi tehokasta.

Kyllä ne kokemattoman metsämiehen puheita ovat, jos helpoksi kuvailee metsästystä

Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen

Vartiainen painottaa metsästyksen edelleen vaativan monenlaisia taitoja. Metsässä liikkumisen taidot, paikallistuntemus ja tietämys hirven käyttäytymisestä pitää metsästäjällä edelleen olla tekniikasta huolimatta.

– Kyllä ne kokemattoman metsämiehen puheita ovat, jos helpoksi kuvailee metsästystä. Vielä ei ole yksikään hirvi itse lahtivajaan kävellyt, Vartiainen naurahtaa.

Kysyttäessä kaipaavatko metsästäjät aikaan ennen tekniikan tuloa, on vastaus selvä.

– En kaipaa. Kun ikää tulee lisää ja jalkoihin tulee vaivoja, niin ei sitä enää jaksa. Tämä on niin mukavaa nykyään, Juhani Raatikainen sanoo, ja tarkastaa kännykästään Caijan haukkutiheyden.

Kangasniemen yhteisjahtipäivä tuotti lopulta saalista. Tutkapannan tiedot johdattivat metsästäjät oikeille passipaikoille ja Caijan haukusta ammuttiin kaksi vasaa juuri siltä alueelta, jossa naarashirvi oli aiemmin syksyllä jäänyt auton alle.