Ahdisteluskandaalin paisuminen olisi viimeinen niitti Britannian heikolle hallitukselle

Theresa Mayllä ei ole varaa menettää kansanedustajiaan, jos hän haluaa saada tahtomalleen brexit-lainsäädännölle parlamentin hyväksynnän, kirjoittaa Ylen Lontoon-toimittaja Pasi Myöhänen.

Britannian politiikka
Michael Fallon.
Michael Fallon ilmoitti eroavansa puolustusministerin paikalta keskiviikkona.Valda Kalnina / EPA

LONTOO Pääministeri Theresa May menetti myöhään eilen yhden tärkeistä tukipilareistaan. Syytökset seksuaalisesta ahdistelusta saivat Mayn luottomiehen Michael Fallonin jättämään puolustusministerin paikkansa.

Erot eivät välttämättä jää tähän.

Konservatiivipuoluetta viime päivänä ravistellut häirintäskandaali on jatkanut paisumistaan. Sen taustalla on puolueen omien tutkijoiden kokoama lista väitetyistä ahdistelutapauksista.

Lista koottiin todennäköisesti poliitikkojen lojaaliuden varmistamiseksi, eli suomeksi sanottuna kiristystarkoituksiin. Nyt se on julkisuudessa poliittisten vastustajienkin käsissä.

Jos häirintäsyytökset johtavat kansanedustajien eroihin, Theresa Mayn hallitus on pahassa pulassa. May roikkuu kesän katastrofivaalien jälkeen vallankahvassa vain hiuskarvan varassa ilman omaa parlamenttienemmistöä.

Konservatiiveillä ei olisi varaa menettää mahdollisissa täydennysvaaleissa yhtäkään edustajapaikkaa. Puolue tarvitsee joka ikisen äänen esimerkiksi brexit-lainsäädännön läpiviemiseksi parlamentissa.

Lista herättää vakavia kysymyksiä

Vielä ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, kuinka vakavia syytökset ovat ja onko häirinnästä todisteita. Konservatiivien kokoamalla listalla on selkeiden ahdistelusyytösten lisäksi myös silkkaa toimistojuoruilua.

Siinä mainitaan muun muassa konservatiivikansanedustajan toimistoromanssi, joka nyt on jo johtanut vakiintuneeseen julkiseen parisuhteeseen.

Britannian lehdet ovat julkaisseet siitä versioita, joissa valtaosa nimistä on sutattu yli, sillä syytöksistä ei ole todisteita. Ne voivat olla virheellisiä, ja julkaisu voi tuottaa tuskaa myös loukatulle osapuolelle.

Lähiviikkoina nähdään, onko vakavissa syytöksissä perää ja paisuuko skandaali vajaa kymmenen vuotta sitten koko Britannian poliitikkokunnan maineen tahranneen kulukorvausskandaalin mittoihin.

Joka tapauksessa suuri syytösten määrä herättää kysymyksiä miesvaltaisen Westminsterin parlamentin työkulttuurista ja pakottaa poliitikkokunnan itsetutkiskeluun.

Se, että listan kokoamisen syynä näyttää olleen ahdistelun puuttumisen sijaan painostuskeinojen etsiminen, kertoo karua kieltä kulttuurista konservatiivipuolueen sisällä.

Fallonin lähtösyy on hämärän peitossa

Michael Fallonin lähtö oli konservatiiveille isku. Hän on erittäin kokenut poliittinen toimija, jonka pääministeri lähetti säännöllisesti TV:n keskusteluohjelmiin puolustamaan puolueen politiikkaa.

Hänet korvaa kokemattomampi poliitikko, konservatiivien ryhmäkurista vastaavan “piiskurin” paikalta nouseva Gavin Williamson.

Fallonin lähtöpäätös viittaa siihen, että eronneen ministerin kaapissa on muitakin luurankoja kuin julkisuudessa ollut 15 vuoden takainen journalisti Julia Hartley-Brewerin polven koskettelu.

Hartley-Brewer itse on painanut tapauksen villaisella ja sanoo tuoreissa haastatteluissa, että ero sen vuoksi olisi “absurdia”.