"Aina kun näen meren, voin muistella Jannea" – yhä useamman vainajan leposija on aavalla ulapalla

Merituhkaus on vielä harvinainen mutta yleistymässä oleva hautausmuoto. Minne tahansa vainajan tuhkia ei kuitenkaan saa sirotella.

Tuhkan sirottelu
Leena Kurtelius
Espoolaisen Leena Kurteliuksen edesmenneen puolison tuhkat on siroteltu Helsingin edustalle.Outi Kuitunen / Yle

Aurinko luo marraskuun säteitään keinuvaan aallokkoon. Moottori hyrisee.

On pyhäinpäivä, ja ollaan veneessä Harmajan merialueella. Tänne, Helsingin edustalle, on siroteltu espoolaisen Leena Kurteliuksen edesmenneen puolison tuhkat.

Kurtelius on paikalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänen Janne-puolisonsa saateltiin viimeiselle matkalle vuosi sitten heinäkuussa.

Tilaisuus oli pienimuotoinen. Pelkistetty, rauhallinen. Paikalla oli vain kahdeksan lähintä omaista.

Tuhkien sirottelu mereen oli Leena Kurteliukselle luonteva päätös: se oli hänen miehensä toive.

– Sen verran ehdimme kuolemasta hänen kanssaan keskustella, että hänellä oli toive, että hän tulee tuhkatuksi ja tuhkat sirotellaan mereen.

– Tämä on mielestäni kaunis tapa. Ruumis tuhkataan, ja tuhkat sirotellaan johonkin mieleiseen paikkaan. Minun miehelleni meri oli tärkeä elementti.

Yli puolet vainajista tuhkataan

Kurteliukset eivät ole tätä mieltä yksin. Yhä useampi suomalainen haluaa ripotella omaisensa tuhkat nimenomaan merelle tai muualle vesistöön, kertoo Suomen hautaustoiminnan keskusliiton pääsihteeri Matti Karjalainen.

Veneen Suomen lippu liehuu tuulessa ja Suomenlinna näkyy taaempana.
Tänään lauantaina on vietetty pyhäinpäivää.Outi Kuitunen / Yle

Yleistä merituhkaus ei vielä ole, mutta se on lisääntymässä, Karjalainen sanoo.

Suomessa tuhkataan hänen mukaansa jo yli puolet vainajista – viime vuonna noin 27 500. Vainajista puolitoista tuhatta sijoitettiin muualle kuin hautausmaille.

– Suurin osa tuhkista sijoitetaan edelleen joko muistolehtoihin tai sukuhautoihin, mutta kyllä mereen tuhkaus on lisääntynyt huomattavasti, ennen kaikkea rannikkokaupungeissa: Kotkassa, Turussa, Helsingissä.

Hän uskoo tämän liittyvän muun muassa siihen, että veneily on ylipäätään kasvattanut suosiotaan.

– Ihmiset viettävät paljon aikaansa merillä ja vesistöissä. Vesillä liikkuminen on tullut heille niin rakkaaksi, että he haluavat sijoittaa tuhkat sinne, missä ovat tottuneet liikkumaan.

Tuhkien sirotteluun tarvitaan lupa

Aivan minne tahansa vainajan tuhkia ei saa vesistössäkään sirotella. Kuten maalla, myös vesillä tuhkien sirotteluun tarvitaan alueen haltijan tai omistajan lupa, Karjalainen muistuttaa.

Moni kunta on saattanut nimetä jo valmiiksi vesialueita, joille tuhkat saa ripotella. Esimerkiksi Helsingin edustalla tällaisia paikkoja on kaksi: toinen on Harmajan länsipuolella ja toinen Rysäkiven luoteispuolella.

Helsingin seurakuntayhtymässä mereen on siroteltu kymmenen viime vuoden aikana yhteensä yli 630 vainajan tuhkat, kertoo hautaustoimen päällikkö Risto Lehto.

Omaisille voi olla haastavaa, kun ei olekaan paikkaa, missä käydä tai minne tuoda tervehdyksiä.

Risto Lehto

Omaisille merituhkaus saattaa myöhemmin aiheuttaa päänvaivaa.

– Heille voi olla haastavaa, kun ei olekaan paikkaa, missä käydä tai minne tuoda tervehdyksiä, Lehto sanoo.

– Mutta meillä on hautausmaalla muistomerkkejä myös muualle haudattujen muistoksi. Siellä voi käydä hiljentymässä ja muistamassa ja tuomassa kynttilöitä.

Yritys: Merituhkauksia on nyt moninkertaisesti enemmän

Harmajan merialueella laineet lyövät pyhäinpäivän matkaan tahtia.

Venettä kipparoi Helsingin Venetaksin toimitusjohtaja Mikko Kempas. Yritys on järjestänyt merituhkausmatkoja nyt kahdeksan vuotta. Sinä aikana niiden määrä on kasvanut valtavasti, Kempas toteaa.

– Ainakin meillä on merituhkauksia nyt moninkertaisesti enemmän kuin mitä oli esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Helsingin Venetaksin toimitusjohtaja Mikko Kempas.
Helsingin Venetaksin toimitusjohtaja Mikko Kempas.Outi Kuitunen / Yle

Kempaksen mukaan vainajat ovat useimmiten kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta kauempaakin Harmajan vesille on tultu. Aina ulkomaita myöten.

Vainajaa voi muistaa kaikkien merien ja vesien äärellä.

Mikko Kempas

– Esimerkiksi viime tiistaina oli merituhkaus, jossa vainaja oli puolalainen. Hänen toiveensa oli ollut, että hän tulisi tuhkatuksi Itämereen.

– Puolassa ei saa tehdä merituhkauksia, ja omaiset miettivät, miten asia hoidetaan. Sitten he keksivät, että lennetään kaikki Suomeen ja tehdään merituhkaus täällä.

Moni mieltää, että hautana on koko maailman meri.

– Silloin vainajaa voi muistaa kaikkien merien ja vesien äärellä, Kempas sanoo.

"Voin muistella Jannea missä haluan"

Suomen hautaustoiminnan keskusliiton pääsihteeri Matti Karjalainen näkee merituhkauksen ja ylipäänsä tuhkauksen yleistymisen taustalla osin myös asennemuutoksen. Moni on muuttanut pois synnyinseudultaan, ja vanhat sukuhaudat ovat saattaneet jäädä kauas.

– Näin ollen tuhka sijoitetaan mieluummin vaikkapa muistolehtoon. Kyllä tässä on selvä asennemuutos näkyvissä, Karjalainen sanoo.

Harmajan merialue.
Näille vesille on siroteltu satojen helsinkiläisten tuhkat.Outi Kuitunen / Yle

Espoolainen Leena Kurtelius ei ole kaivannut puolisolleen erityistä hautakiveä.

– Ei Janne siellä kivipaaden alla hautausmaallakaan olisi.

– Minä ajattelen niin, että voin muistella Jannea missä haluan. Se ei ole paikkaan sidottua. Ei minun tarvitse mennä sitä varten hautausmaalle.

Kurteliukset matkustivat yhdessä ollessaan paljon myös merellä.

– Aina silloin, kun näen meren, voin muistella Jannea.