Koe uusi yle.fi

Ei mitään velikultia – Juha Muje ällistyi uuden Seitsemän veljeksen energisestä ideavyörystä

Juha Muje näytteli Eeroa Turun kaupunginteatterin tarunhohtoisessa Kivi-tulkinnassa 1970-luvulla. Nyt hän näki ja koki uuden sovituksen tuoreeltaan. Kysyimme tunnelmat ennen ja jälkeen ensi-illan.

Seitsemän veljestä
Näyttelijä Juha Muje.
Näyttelijä Juha Muje.Jouni Koutonen / Yle

Kovasti rummutetun ensi-illan alla näyttelijäkonkari Juha Muje odotti mielenkiinnolla, kuinka vuosimallin 2017 veljekset ottavat Turun kaupunginteatterin lavan haltuunsa. Edellinen tulkinta samalla näyttämöllä yli 40 vuotta sitten on muodostunut suomalaisen teatterihistorian merkkipaaluksi.

– Ohjaaja Lauri Maijalan tuntien saattaa olla aikamoista menoa näyttämöllä. Niin kuin oli muistaakseni meilläkin, hymähtää Seitsemän veljeksen ensi-iltaan ansaitun kutsun saanut Juha Muje.

Jokainen sukupolvi tehkööt omat veljeksensä. On se sen verran arvokas ja hieno teos.

Juha Muje

Vasta teatterikoulusta valmistunut Juha Muje esitti Eeroa joulukuussa 1972 ensi-iltansa saaneessa menestysnäytelmässä. Rinnallaan hänellä oli nimekäs näyttelijäkaarti: Esko Salminen, Heikki Kinnunen, Juha Hyppönen, Heikki Alho, Arno Virtanen ja Ilari Paatso. Vesa-Matti Loiri astui matkan varrella Tuomaksen rooliin Hyppösen tilalle.

Ritva Holmbergin dramatisoimaa ja Kalle Holmbergin ohjaamaa Seitsemää veljestä esitettiin kolmen vuoden ajan täysille katsomoille. Sen näki noin 150 000 katsojaa, ja esitys jätti monien mieliin lähtemättömän jäljen. Lipuista liki tapeltiin, viekkaimmat soittelivat teatterin työntekijöille kotiin niitä kinuten.

Kieli on Kiven ja suomalaisten voima

Lauri Maijala pohti pari viikkoa, tarttuako pyyntöön ohjata Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterin lavalle. Hän halusi löytää Aleksis Kiven klassikkoon uutta kulmaa. Teemaksi nousi kysymys ihmisen kyvystä muuttua kuljettuaan pitkään tiettyä polkua.

– Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Mitä veljesten kohdalla tarkoittaa, voiko ihminen muuttua? Mielenkiinnolla seuraan, mitä muutosta huomaan, jos huomaan, mietti Juha Muje ensi-illan alla.

Joonas Saartamo on Juhanin vimmaisessa roolissa Turun kaupunginteatterin uudessa tulkinnassa Seitsemästä veljeksestä.
Joonas Saartamo on Juhanin vimmaisessa roolissa Turun kaupunginteatterin uudessa tulkinnassa Seitsemästä veljeksestä.Jouni Koutonen / Yle

Näköispainosta reilun 40 vuoden takaisesta klassikosta Turun kaupunginteatterin lavalla ei todellakaan nähdä. Uudessa tulkinnassa veljekset on tuotu nykypäivään, näyttämöllä nähdään vain häivähdyksiä perinteisestä Jukolasta.

– Olen ajatellut, että jokainen sukupolvi tehkööt omat veljeksensä. On se sen verran arvokas ja hieno teos, että kyllä se venyy ja paukkuu moneen suuntaan ja kestää monenlaista tulkintaa, paaluttaa Juha Muje.

Hän sanoo halunneensa antaa ”pojille” työrauhan.

Kieli on meille suojakilpi kaiken maailman höhellyksiä vastaan.

Juha Muje

Keskeinen voima Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestyneessä teoksessa on Juha Mujeen mielestä kieli.

– Erityisesti kieli, joka on niin rikas ja erilainen kuin tällä hetkellä puhumamme. Varmasti se viehättää. Ja on kirjassa hienosti eritelty myös seitsemän erilaista luonteen laatua, mitä ihmisellä on. On ihmisellä tietysti enemmänkin!

Lauri Maijala haluaa dramatisoinnissaan korostaa lukutaidon merkitystä.

Juha Mujeen aikoinaan esittämä Eero on veljessarjan nokkelin, joka ensimmäisenä oppii lukemaan. Lukutaidon myötä maailma avautui Impivaaran horisontin taaksekin.

– Kieli on meidän rikkautemme, se on meidän voimamme. Kielemme on hyvin elossa ja kuitenkin hyvin erikoinen. Kieli on meille suojakilpi kaiken maailman höhellyksiä vastaan. Totta kai meidän täytyy ottaa impulsseja vastaan globalisoituvassa maailmassa, mutta pystymme säilyttämään omaa identiteettiämme, kun meillä on näin voimakas oma kieli, pohdiskelee Juha Muje.

Mökkireissulta eväät esitykseen

Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan aikaa on usein kuvattu Turun kaupunginteatterin kultakaudeksi. Vuonna 1971 aloittaneet johtajat halusivat tarjota uusien näytelmien ohella uusia tulkintoja vanhoista klassikoista.

Juha Muje oli 21-vuotias tullessaan Turkuun teatterikorkeakoulun professorinsa perässä. Hän kuvaa aikakautta lottovoitoksi, joka on antanut suuntaa koko elämäntyölle teatterissa.

– Tulin intoa täynnä, varsinkin kun pääsin tällaiseen porukkaan. Koko näyttelijäntyöni pohja on ollut, että olen saanut Kalle Holmbergin ja näiden isojen veljesten kanssa tehdä työtä ja nähdä, miten he työskentelevät.

Se oli uskomaton energiarykäisy.

Juha Muje

Veljeskatras hitsautui tiiviisti yhteen jo ennen varsinaisten harjoitusten alkua syksyllä 1972. Niitäkin Mujeen mukaan tarvittiin vain noin 35 kappaletta, sillä veljessuhteet olivat syntyneet jo kesällä.

– Kävimme Kalle ja Ritva Holmbergin mökillä Mikkelin lähistöllä. Kannoimme kiviä, harjoittelimme vähän kurraa, teimme rosvopaistia, saunoimme – puhuimme näistä henkilöistä. Teimme kaikennäköistä, joka niittasi sitä porukkaa yhteen.

Juha Muje huomauttaa samaan hengenvetoon, että Holmbergit olivat toki työstäneet monet asiat asiaa hyvin pitkälle ennen harjoitusten alkua. Tyhjäkäyntiä ei juuri ollut.

– Se oli uskomaton energiarykäisy, mikä syksyllä tapahtui! Ei tarvinnut ihmetellä, mitäs tänään tehtäisiin. Jokainen kohtaus syötti toistaan, se ilmaisu syntyi vyöryn lailla.

Kolme vuotta Turun kaupunginteatterissa pyörineestä menestysnäytelmästä on jäänyt lukuisia lämpöisiä muistoja.

– Joulusauna, joka kuvana piirtyi katsojille vielä hienompana kuin meille lavalla. Kylän väki kulkee kynttilöineen, ja harras tunnelma vallitsee koko yhteisössä. Niin veljeksillä kuin kylässäkin, se on sykähdyttävää. Ja kun ajattelee, miten saunareissu päättyi, niin totta kai siinä kävi sillä lailla!

Synkkä särmä teki vaikutuksen uudessa tulkinnassa

Myöhään perjantai-iltana Turun kaupunginteatterin suuresta salista poistuu muun yleisön joukossa hieman pöllämystyneen oloinen mies. Odotettu ensi-ilta on nyt takana, Lauri Maijalan ja uuden veljeskatraan tulkinta on nyt nähty – ja koettu.

Juha Muje joutuu päräyttämään muutaman voimasanan ennen ensituntojensa kertomista. Kolmituntinen, energinen esitys on hänen arvionsa mukaan hieno kokonaisuus.

– Ällistyttävän hyvä! Ensimmäisellä puoliajalla oli valtava ideoiden vyörytys, joka kuitenkin koko ajan komppasi romaanin kanssa ja sen dramaturgian kanssa, mitä Seitsemän veljestä on, pohtii Juha Muje innostuneena.

Hetkinen, ne eivät olekaan mitään ”aika velikultia”.

Juha Muje

Pientä ongelmaa hän löytää toisen näytöksen alusta, jossa suunta tuntuu hetken olevan hukassa ensimmäisen osion idearyöpyn jäljiltä. Laurin ja Simeonin monologeihin ehtiessään Maijalan dramaturgia pääsee taas Mujeen mielestä vauhtiin.

– Tietysti siellä saattaa olla jonkun mielestä vähän ylilyöntejä, mutta ei sillä ole väliä, kun se tehdään niin rohkeasti.

Selkeimpänä erona Holmbergien veljeksiin Juha Muje kokee läsnä leijuvan väkivallan varjon. Hän joutuu hetken aprikoimaan, onko oikein nauttia väkivallasta, mutta myöntää näkökulmaratkaisun tehneen suuren vaikutuksen.

– Se väkivallan energia... Juhanin raivo oli todella pelottavaa, kuten koko veljessarjan. Hetkinen, ne eivät olekaan mitään ”aika velikultia”, vaan niissä on myös tuollainen särmä, pohtii Muje.

Maijalan tulkinnassa Eeroa esittävälle Paavo Kinnuselle hän jakaa kiitosta. Tämän isä, Heikki Kinnunen näytteli Mujeen rinnalla Aapoa.

– Se oli sopivan alakautta tehty. Ei mitenkään päälle liimattu eikä hyökkäävä, ei elämöinyt sen kummemmin vaan oli tilanteessa. Kuitenkin kaikki Eeron luonteenpiirteet tulivat selväksi. Tykkäsin Paavon työskentelystä kovasti, parempi kuin minä, velmuilee Juha Muje.