Sinikukka Saaren kolumni: Puola oli Euroopan mallioppilas, miksi se nyt kapinoi ?

Puolan identiteettikriisi ammentaa historiasta, kirjoittaa Sinikukka Saari.

Puola
Sinikukka Saari
Derrick Frilund / Yle

Entisestä mallioppilaasta Puolasta näyttää tulleen Euroopan kauhukakara äärikonservatiivisen ja populistisen Laki ja oikeus -puolueen (PiS) päästyä jälleen valtaan vuoden 2015 parlamenttivaaleissa.

Lupaustensa mukaisesti se on hyökännyt tarmolla maahanmuuttoa, liberaaleja arvoja, kriittistä lehdistöä ja riippumatonta oikeuslaitosta vastaan.

EU-maiden vetoomukset yhteisistä arvoista ja solidaarisuudesta ovat kaikuneet kuuroille korville. Yhtä vähän vaikutusta on ollut tiukemmilla kommenteilla ja uhkailuilla rahahanojen kiristämisestä.

Suomessa lokakuun lopulla vieraillut Puolan presidentti Andrzej Duda kimpaantui jopa toimittajan kysymyksestä demokratian tilasta ja kiistoista EU:n kanssa.

Kompromisseja ei synny koska puolueen politiikka nojaa sisäänpäin kääntyneeseen moraaliseen fanaattisuuteen: Venäjä, kommunismi, Saksa, vapaamielisyys, maahanmuuttajat, PiS:n vastustajat ovat yksiselitteisen vaarallisia Puolalle ja puolalaisille. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista, muita sävyjä ei löydy.

Vaikka puolue on saanut aikaan syviä yhteiskunnallisia jakolinjoja, rikkonut käytännössä välit Saksaan ja Venäjään, suututtanut EU:n ja useimmat EU-maat, on puolue pysynyt hyvin suosittuna, ja jopa lisännyt kannatustaan.

Tyypillisesti selitystä populismin nousulle Itä-Euroopassa on haettu kommunismin kokemuksesta. Entinen Solidaarisuus-liikeen aktiivi Jacek Kozłowski arvioi kesällä, että populistipuolueen suosio kumpuaa neuvostomentaliteetin ja konservatiivisen katolilaisuuden omalaatuisesta risteytyksestä.

Toisaalta pakolaiskriisin on uskottu nostattaneen vääryyden ja osattomuuden tunteita Itä-Euroopassa. Taloudelliset vaikeudet ja näköalattomuus on yhä laajalle levinnyttä. Monet kokevat että maiden valtaväestöä pitäisi auttaa ennen tulijoita.

Pahin historiasta kumpuava pelko liittyy Saksan ja Venäjän sopimuksiin Puolan selän takana

Nämä selitykset saattavat pitää osittain paikkaansa, erityisesti Bulgarian kaltaisen maan osalta, jonka taloudellinen kehitys on pysynyt vaatimattomana ja korruptio suurena.

Puolaa on kuitenkin totuttu pitämään onnistuneen taloudellisen siirtymän esimerkkitapauksena. 1990-luvun shokkiterapian jälkeen maan talous on kasvanut tauotta 26 vuotta. Lisäksi työn tehokkuuden onnistunut nosto, köyhyyden väheneminen ja mittavat ulkomaiset investoinnit maahan piirtävät kuvaa taloudellisesta menestystarinasta.

Usein populismin ja ääriajattelun suosiota selitetään jyrkillä maan sisäisillä tuloeroilla, mutta tuloerotkaan eivät ole Puolassa erityisen suuret.

Näyttää pikemminkin siltä, että Puola kärsii historiasta ammentavasta syvästä yhteiskunnallisesta identiteettikriisistä.

Lokakuussa Tallinnassa puhunut European Council on Foreign Relations -ajatuspajan Piotr Buras muistuttaa, että yhteiskunnallinen koheesio ja hyvinvointirakenteet ovat pysyneet Puolassa heikkoina maan taloudellisesta menestyksestä huolimatta.

Puuttuvaa yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallista luottamusta haetaan Laki ja oikeus -puolueen nativistisesta historiantulkinnasta. Sen keskeinen kertomus on Puolan selviytyminen kansakuntana kahden alistavan suurvallan – Saksan ja Venäjän – välissä. Pahin historiasta kumpuava pelko liittyy Saksan ja Venäjän sopimuksiin Puolan selän takana.

Tämä pelko selittää Puolan nyky-hallituksen voimakkaita reaktioita Nord Stream 2 -projektiin – aihe joka oli presidentti Dudan avustajan mukaan esillä myös Puolan presidentin vierailulla Suomessa.

Vahva historiallisen vääryyden kokemus selittää myös, miksi puolue määrittelee jyrkän elintasoeron Puolan ja Saksan välillä häpeälliseksi. Monet puolalaiset työskentelevät vierastyöläisinä Saksassa tai saksalaisten firmojen tai niiden tytäryhtiöiden tehtaissa Puolassa. Puolalainen työläinen ansaitsee korkeintaan puolet siitä, mitä saksalainen saman firman tehtaassa rajan toisella puolella.

Populistit kysyvät usein oikeita kysymyksiä, mutta tarjoavat vääriä vastauksia

On totta, että puolalaisten omia liike-elämän menestystarinoita on vähän. On vaikea keksiä yhtään kansainvälisesti tunnettua puolalaista brändiä, vaikka kyseessä on lähes 40 miljoonan asukkaan valtio. Suomessa jos missään tiedetään kuinka suuri symbolinen merkitys jopa yksittäisen firman menestyksellä voi kansakunnalle olla.

Epäliberaali historian vääryyksissä piehtaroiva nyky-Puola on kuitenkin vielä heikompi kasvualusta liike-elämän menestystarinoille.

Jos Puolan liberaalit voimat haluavat menestyä, tulisi niiden miettiä, kuinka puolalaisten luottamusta valtioon ja hyvään ja arvokkaaseen tulevaisuuteen voidaan edistää liberaalilta arvopohjalta. Pelkällä vanhalla tarinalla taloudellisesta menestyksestä vaaleja ei enää voiteta.

Kuten Suomessa lokakuussa pistäytynyt populismitutkija Cas Mudde on useaan kertaan todennut: populistit kysyvät usein oikeita kysymyksiä, mutta tarjoavat vääriä vastauksia.

Sinikukka Saari

Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija, joka seuraa kansainvälisiä tapahtumia laajasti. Hän suhtautuu maailman muutokseen innostuneesti vaikka onkin allerginen "connectivity is destiny" -tyyppisille tulevaisuushokemille eikä aina kykene näkemään ongelmissa vain piilotettua mahdollisuutta. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä, eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele ulkoministeriön kantoja.