Koe uusi yle.fi

Mies ei halunnut jättää sieniä yksin kotiin – hurjimmat harrastajat suunnittelevat sienistään jopa lampunvarjostimia

Ihminen. Älä ihmettele, jos läheisesi on siirtynyt yrttien tai chilien kotikasvatuksesta sienten pariin. Itiöitä on nyt ilmassa.

sienet
Aleksi Pihkanen, sieniharrastaja
Matti Hämäläinen / Yle

Aleksi Pihkanen oli lähdössä viime kesänä pitkälle purjehdusretkelle, mutta hän ei raaskinut jättää osterivinokkaitaan yksin kotiin. Niinpä hän otti sieniviljelmänsä mukaan merelle. Osterivinokkaat viihtyivät kosteassa ympäristössä erityisen hyvin ja ryhtyivät puskemaan innokkaasti uutta itiöemää. Tuoretta sienisaalista tuli koko reissun ajan.

Helsinkiläinen Pihkanen on harrastanut ruokasienten kotikasvatusta nyt reilun vuoden ajan. Hän kasvattaa osterivinokkaita kerrostalokotinsa parvekkeella pitkälle syksyyn.

– Parveke on lähellä eikä siellä ole hirvikärpäsiä, Pihkanen sanoo.

Pihkasen sieniharrastus ei ole ainutlaatuinen. Suomalaisten sieniharrastus on tavoittanut viime vuosina myös nuoremmat sukupolvet, mutta nyt myös ruokasienien kotikasvatus yleistyy.

Viljeltyjä osterivinokkaita. Sieniviljelyä konteissa.
Viljeltyjä osterivinokkaita.Mårten Lampén / Yle

Sosiaalisessa mediassa on perinteisten sienten kerääjien lisäksi erikoistuneita sieniryhmiä. Yksi aktiivisimmista ryhmistä on Myco Hacklab Finlandin Facebook-ryhmä, jossa sieniharrastajat keskustelevat sienten ominaisuuksista, jakavat koordinaatteja kaupunkiluonnosta löytyneistä lajeista ja järjestävät tapaamisia. Suurin osa ryhmän aktiiveista on miehiä.

Kuluttajatutkija Mari Niva Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta tuntee sientenkasvatusilmiön.

– Se on helppo tapa kasvattaa ruokaa itse, nähdä se oman käden jälki, Niva sanoo.

Ilmiö liittyy myös ihmisten haluun edistää kestävää ruoan kulutusta.

Sieniviljelijä Pihkasella ei ole aikaisempaa kokemusta ruoan kasvattamisesta. Sieniharrastus alkoi, kun hän huomasi, että netissä myydään sienen kasvatusalustoja rihmastoineen päivineen. Muiden sienenkasvattajien yhteisössä innostus kasvoi.

Kloonaamista ja hehtaaririhmastoja

Ulkona sataa ja on pimeää, mutta sieniharrastajat ovat liikkeellä.

Sieniryhmän kuukausittaiseen tapaamiseen helsinkiläisen sienifirman toimistoon on saapunut sunnuntaina alkuillasta pari-kolmekymmentä harrastajaa. Jotkut ovat tulleet Yli-Iistä ja Rovaniemeltä vain tätä tapaamista varten. Miehiä ja naisia, pariskuntiakin.

Paikalle saapuneiden keski-ikä on korkeintaan 35. Pulina täyttää huoneen, ja suomen lisäksi pulistaan englanniksi ja ranskaksi. Joillakin on mukana olutta, pöydällä on muoviastiallinen erilaisia kääpiä.

Harrastajat jakautuvat ryhmiin. Osa siirtyy kuuntelemaan ranskalaisen Antoine Chauveaun esitystä siitä kuinka hän kasvattaa sieniä kiehuvalla vedellä pehmitetyissä pelleteissä.

Antoine Chauveau kertoo sienten kasvatuksesta ryhmäläisille
Antoine Chauveau kertoo sienten kasvatuksesta ryhmäläisilleSuvi Vesalainen / Yle

Joillakin on mukanaan lahopuista löytyneitä osterivinokkaita ja talvijuurekkaita, joita on tarkoitus kloonata eli saattaa kokonaan uusi kanta alkuun. Kloonaamisessa sienestä otetusta pienestä palasta kasvaa otollisissa olosuhteissa toinen, tismalleen sama sieni.

Helsinkiläinen Niina Kuusanniemi-Abbots on kehitellyt sienirihmastosta, purusta ja heinistä muotoiltavaa materiaalia. Hän näyttää, miten siitä valmistetaan erilaisten muottien avulla kulhoja ja lampunvarjostimia.

Useimmat kuitenkin kasvattavat ruokasieniä omaan käyttöönsä.

Tapaamisen järjestäjä Javier Mansilla Martinez on edistynyt sieniharrastaja.Tällä hetkellä hän yrittää kloonata Pukinmäen juna-aseman lähistöllä sijaitsevasta puusta löytyneen osterivinokkaan. Työn alla on myös koivunkantosienen kloonaus.

Kloonauksessa Martinez leikkaa steriloidulla skalpeerausveitsellä muovisen “kuvun” alla sienestä pienen palan. Pala laitetaan kasvamaan lasipurkkiin, jossa on valmiina agar agar -hyytelöä. Agar agar on merilevästä valmistettua hyytelöimisainetta. Kasvipohjaista ainetta käytetään yleensä perinteisen, eläinperäisen liivatteen sijasta leivonnaisiin tai makeisiin.

Javier Mansilla Martinez
Sieniharrastaja Javier Mansilla Martinez kloonaa Pukinmäen aseman läheltä Helsingistä puusta löytyneen osterivinokkaan

Martinez muutti Espanjasta Suomeen kymmenen vuotta sitten opiskelemaan metsäntutkimusta. Hän kasvatti aiemmin kotonaan orkideoita, mutta kasvit joutuivat väistymään sienien tieltä.

Sienet kiehtovat, koska ne ovat mysteeri.

– Me tiedämme miten eläimet käyttäytyvät, tiedämme paljon kasveista, mutta sienistä emme tiedä niin paljon. Niistä on helppoa löytää aina jotain uutta tietoa, jota ei löydy kirjoista tai netistä, Martinez sanoo.

Yllättävän moni sienitapaamisen saapunut on muuttanut Suomeen muualta maailmalta, kuulemma "suomalaisten naisten ansiosta". Yllättävän moni työskentelee siviilissä esimerkiksi ohjelmoijana tai on insinööri tai insinööriopiskelija.

Joku esittelee näytettä sienirihmastosta. Kyse on kotimaan metsistäkin löytyvästä mesisienestä, joka voi kasvattaa maan alla jopa hehtaarin laajuisen rihmaston. Mesisieni on sekä ruokasieni että tuholainen. Se voi aiheuttaa tuhoja nuorissa taimikoissa mutta myös varttuneemmissa metsissä.

Tapaamisessa alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi juuri sienet eri olomuodoissaan kiinnostavat. Sieniharrastaja voi tutkia ja keksiä seinistä kotioloissakin monenlaista uutta ja kertoa löydöksistään muille.

Erilaisia kääpiä muovikipossa.
Erilaisia kääpiä sieniryhmän tapaamisessa.Suvi Vesalainen / Yle

Some-ryhmät inspiroivat sienestämään kotona

Sieniharrastus leviää paljolti sosiaalisen median ansiosta. Erilaisten sieniryhmien lisäksi esimerkiksi Facebookista löytyy ryhmät vaikkapa akvaarioharrastajille, orkideoiden kasvattajille, jopa Pelastakaa bonsaipuut -ryhmä.

– Somessa on monia vastaavia yhteisöjä joissa vaihdetaan kokemuksia ja innostetaan muita. Vaikka harrastus tapahtuu oman kodin yksityisyydessä, se on samalla sosiaalisesti jaettua, kuluttajatutkija Mari Niva sanoo.

Myös koulutusteknologian ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä kertoo, että some yhdistää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä hyvin helposti. Jotkut innostuvat vain hetkeksi.

– Ryhmissä on perinteinen mestari-oppipoika asetelma. Siellä on aina niitä mestareita, guruja ja asiantuntijoita, jotka tietävät siitä tietystä teemasta enemmän kuin muut.

Vaikka harrastus tapahtuu oman kodin yksityisyydessä, se on samalla sosiaalisesti jaettua

Kuluttajatutkija Mari Niva, Helsingin yliopisto
Viljeltyjä osterivinokkaita. Sieniviljelyä konteissa.
Mårten Lampén / Yle

Suomessa nähtiin viimeksi sienibuumi 1980-luvulla. Silloin pieniä sienimöitä perustettiin vanhoihin navettoihin. Tilat kuitenkin katosivat 1990-luvun aikana, osin taidon puutteeseen, osin siksi, etteivät sienet ja kuluttajat kohdanneet, eikä uusista ruokasienilajikkeista ollut saatavissa tietoa.

Useimmat suomalaiset tuntevat yhä lähinnä muutamia metsäsieniä, kanttarellit, rouskut ja tatit. Kaupoista on totuttu ostamaan ehkä tuoreita herkkusieniä, jopa siitakesieniä.

Edelleenkään sienet eivät täytä kauppojen hyllyjä. Tähän vaikuttaa varmasti vahva metsäsienten hyödyntämisen perinne. Tosin metsäsienten sesonki on Suomessa vain muutaman kuukauden mittainen. Kasvatettujen sienten ideana onkin tuoreus.

– Suomen luonnossa kasvaa muutama kymmenen kaupallisesti merkittävää lajia, kertoo tutkija Pyry Veteli Luonnonvarakeskuksesta.

Kasvatukseen soveltuvia, syömäkelpoisia lahottajasieniä löytyy kuitenkin jopa kaupunkien lähipuistojen puista.

Kotikasvatuksesta sienibisnes

Sienestämiseen liittyvät jokamiehenoikeudet ovat suomalainen ja pohjoismainen erikoisuus. Australialainen Peter Petros kertoo, että Australiassa kasvaa hänen tietojensa mukaan vain kolme syötävää sientä. Syötävät sienet ostetaankin yleensä kaupasta.

Antoine Chauveau sanoo, että Ranskassa on paljon samoja metsäsieniä kuin Suomessakin, mutta saalista ei riitä kaikille, koska ihmisiä on enemmän.

Jokamiehenoikeudet saattavat innostaa maahanmuuttajia, jotka tuovat Suomeen toisenlaista ruokakulttuuria, ja ehkä myös yksityisyrittäjyyden henkeä.

– Aika pienistäkin asioista voidaan kehittää bisnestä. Se on varmasti ihan terveellistä suomalaiselle yhteiskunnalle, Mari Niva sanoo.

Aika pienistäkin asioista voidaan kehittää bisnestä

Kuluttajatutkija Mari Niva
Sieniviljelyä konteissa. Sieniviljelijä Chris Holtslag merikontin ovella.
Sieniviljelijä Chris Holtslag yrityksensä Helsieni Oy:n merikontin ovellaMårten Lampén / Yle

Sienitapaamiselle tilat tarjonnut hollantilainen Chris Holtslag ja ranskalainen Stephané Poirié ovat onnistuneet tekemään sientenkasvatuksesta bisneksen. Kaksikon perustama Helsieni Oy on tuottanut osterivinokkaita myyntiin tämän vuoden alusta. Asiakkaita ovat lähiravintolat sekä sieniharrastajat, jotka ostavat näiltä aloituspakkauksia sienten kotikasvatukseen.

Satoa tulee nyt 10 - 20 kg viikossa, ja tarkoitus on ainakin nelinkertaistaa tuotanto.

Myös muutamalla sienitapaamiseen osallistuvalla on jo liiketoiminta mielessä.

Helsinkiläinen Otso Mursula kertoo pyörittävänsä pakurikääpä-bisnestä. Hänellä on Lapissa oma kääpien kerääjä. Markkinarako suomalaiselle käävälle on löytynyt Kiinasta. Pakurikääpää käytetään paljon myös Japanissa, mutta sinne kääpää viedään paljon Venäjältä, tutkija Pyry Veteli kertoo.

Itävaltalaiseksi sienitutkijaksi esittäytyvä Lorin von Longo-Liebenstein kertoo tutkivansa, mitkä kaikki suomalaiset lahottajasienet voisivat soveltua viljelykäyttöön.

Tärkeintä kuitenkin toistaiseksi on harrastaa.

– Tässä ryhmässä on kiva huomata, etten olekaan friikki ja yksin harrastukseni kanssa, hän sanoo ja nauraa.