Koe uusi yle.fi

Maailmankuulu kamariorkesteri työllistää kaksi suomalaista – "Australiassa ei piitata klassisesta musiikista"

Australian Chamber Orchestra vierailee parhaillaan ensimmäistä kertaa Suomessa. – Australiassa pitää koko ajan taistella, jotta meidät otetaan vakavasti, sanoo viulisti Satu Vänskä.

orkesterit
Satu Vänskä on ACO:n ensimmäisen viulun äänenjohtaja.
Satu Vänskä on ACO:n ensimmäisen viulun äänenjohtaja.Katriina Laine / Yle

Parikymmentä muusikkoa puhaltaa lavalla yhteen hiileen. Se soi salissa kirpeänä Sergei Prokofjevin musiikkina. Maailmankuulu Australian Chamber Orchestra vierailee parhaillaan ensimmäistä kertaa Suomessa.

– Soitamme hyvin paljon yhdessä, noin sata konserttia vuodessa, ehkä enemmänkin. Kyllä siinä oma soundi kultivoituu, toteaa ACO:n ensimmäisen viulun äänenjohtaja Satu Vänskä.

Juuri soinnistaan australialaisorkesteri tunnetaan. Jos vielä parikymmentävuotta sitten wieniläisessä konserttiarviossa todettiin, että maapallon laitamilta tuleva orkesteri soitti "ihan hyvin", nyt on toinen ääni kellossa. ACO on odotettu vakiovieras klassisen musiikin pyhätöissä Wienin Musikvereinia myöten.

Yksi syy menestykseen on pitkäjänteinen työ. Richard Tognetti on työskennellyt orkesterin johtavana viulistina jo lähes kolmekymmentä vuotta. Muutkin muusikot tuppaavat pysymään pesteissään pitkään. Orkesterin kahdesta suomalaismuusikosta Vänskä aloitti työn 14 vuotta sitten. Sellon äänenjohtajan Timo-Veikko Valven siirtymisestä orkesterin riveihin on nyt 11 vuotta.

ACO on hiottu timantti, joka kallistuu ennemmin pienyhtyeiden kuin suurten sinfoniaorkestereiden suuntaan. Orkesteri on tottunut siihen, että sama konserttiohjelma saatetaan toistaa useissa eri paikoissa.

– Nimessäkin voisi olla sana jousikvartetti. Jousikvartettihan on tiivis yhteisö – kuin neljän ihmisen avioliitto jossain mielessä. Toimintamallimme on mielestäni lähempänä sitä, Valve toteaa.

Prokofjevin jousiorkesterille ja pianolle sovitettu Visions Fugitives soi nautittavasti, mutta suurinta herkkua ACO:lla on tarjota barokin ja klassismin ajoilta. Orkesteri löi läpi Keski-Euroopassa Bachin, Haydnin ja Mozartin musiikilla.

– Haydnin ja Mozartin sinfoniat ovat meidän erikoisuutemme, Vänskä myöntää.

Alice in Chainsia ja Bachia samassa konsertissa

Suomessa klassinen musiikki on osa yhteiskunnallista keskustelua ja kulttuuripolitiikkaa. Australiassa kulttuurista ei politiikassa puhuta, ja klassinen musiikki on suurelle yleisölle vierasta.

– Siellä pitää koko ajan taistella, jotta meidät otetaan vakavasti. Toisaalta orkesterimme on osaltaan vaikuttanut Australian kulttuurielämään, Vänskä sanoo.

ACO lobbaa klassisen musiikin puolesta esiintymällä säännöllisesti eri puolilla Australiaa. Vakiokohteita ovat muun muassa Sydney, Melbourne, Canberra ja Perth.

– Perth on muuten viiden tunnin lentomatkan päässä Sydneystä, Vänskä pistää asioita mittasuhteisiin.

Yleisötyö on tuottanut tulosta, sillä jopa eksoottisimpiin kohteisiin riittää kiinnostuneita.

– Kerran esiinnyimme pienellä lammasfarmilla luoteis-Australiassa. Lähistöllä asui vain muutamia ihmisiä, kun taas lähin kaupunki on kuuden tunnin ajomatkan päässä. Yleisössä oli silti noin 150 henkeä, Vänskä nauraa.

Australian Chamber Orchestra.
Paksut nuottikasat ovat historiaa. Säännöllisesti maailmaa kiertävä ACO pitää nuottitelineillä paperin sijaan tabletteja.Katriina Laine / Yle

Viisi prosenttia ACO:n budjetista tulee valtiolta. Loput 95 prosenttia on rahoitettava muilla keinoin. Niitä ovat lipputulot ja sponsorit. Australiassa mesenaattitoiminta on lähtenyt lentoon, sillä sponsorirahat voi osittain vähentää verotuksessa.

Samalla myös lipputulojen merkitys on valtava.

– ACO on oikeastaan kouluttanut oman yleisönsä. Meillä on 10 000 kausikorttilaista ympäri maata. Ohjelmiston pitää olla sellaista, että se myy lippuja ja on samalla mielenkiintoista soitettavaa. Luulen, että tämä orkesteri on löytänyt asiassa tasapainon.

Tasapaino syntyy ennakkoluulottomuudesta.

– Soitamme mielellämme eri tyylilajien musiikkia. Sekä yleisö että me olemme avoimia sen suhteen, mitä kaikkea musiikki voi olla. Saatamme soittaa samassa konsertissa esimerkiksi Alice in Chainsia ja Bachia, kunhan kokonaisuus toimii. On tärkeää, että myös nuoret löytävät tiensä konsertteihin, Vänskä uskoo.

Miten orkesteri suhtautuu erilaisten tyylilajien yhdistelmiin?

– Musiikillisiin rajoihin ei voi törmätä, jos niitä ei ole, Valve huomauttaa.

Rahoitus puhuttaa kaikkialla

Euroopassa monilta orkestereilta on leikattu tukirahoja. Suomessa huolestuttiin viimeksi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin puolesta. Orkesteri sai armonaikaa, mutta leikkaukset ovat yhä listalla (Rondo-lehti) (siirryt toiseen palveluun).

– Sponsoreiden kohdalla ollaan vuorvaikutuksessa ihmisten kanssa. Silloin on tavallaan helpompi tulla toimeen. Jos valtion tuista leikataan, ei välttämättä ole ketään, kehen ottaisi yhteyttä.

Leikkauksiin on joka tapauksessa varauduttava, vaikka mesenaattitoiminnasta on turha unelmoida Suomessa ennen verotussysteemin kokonaisvaltaista uudistusta. Vänskän mielestä tulevaan voi valmistautua ainakin ajatuksen tasolla.

– Sanoisin suomalaisille ja eurooppalaisille muusikoille, että pitää oppia taistelemaan omasta työstään. Voiko asioita tehdä niin, ettei olla täysin tukien varassa?

Timo-Veikko Valve, Australian Chamber Orchestra.
Timo-Veikko Valve muutti Australiaan 11 vuotta sitten. – Australiassa elämäntapa on positiivinen. Ihmiset ovat kivoja ja helposti lähestyttäviä. Muutos ei ollut silloin 24-vuotiaana hirveän vaativa. Lähdettiin vähän katsomaan isoa maailmaa, Valve nauraa.Katriina Laine / Yle

"Suomessa ei kouluteta huippuja"

ACO on Piano Espoo -festivaalin maailmankuulu tähtivieras. Sen rinnalla ääneen pääsevät nuoret pianistit, joille festivaali järjestää muun muassa konserttimahdollisuuksia ja mestarikursseja. Festivaalin yhteydessä järjestetään lisäksi nuorille pianisteille suunnattu Tapiola-pianokilpailu.

Festivaalin taiteellinen johtaja Paavali Jumppanen sanoo, että nuorten harrastajien huomioiminen festivaalilla on erityisen luontevaa juuri Suomessa.

– Ajattelemme pyramidia. Meillä on tosi laaja pohja ja tosi terävä kärki. Se on osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja kansainvälinen erottuvuustekijä. Kun teemme Suomessa festaria, niin haluamme ottaa sen laajan pohjan mukaan, Jumppanen sanoo.

Lounaskonsertissa maanantaina esiintynyt Emilion Wessman on niitä nuoria opiskelijoita, jotka tähtäävät sinne terävimpään kärkeen. Haaveena siintää ura konserttipianistina.

– Siihen tähtään. Jos joskus pystyisin soittamaan ison ohjelman isolla lavalla, niin olisihan se mahtavaa, Wessman miettii.

Onko Wessman tai joku muu festivaalin nuorista pianisteista seuraava suomalainen kansainvälistä uraa tekevä tähtipianisti – sitä ei Jumppasen mukaan voi ennustaa.

– Kysymys on persoonista. Haluaako joku antautua sille uralle? Pitää myös tulla tilaisuuksia. Tuuriakin vähän tarvitaan.

Katsetta ei Jumppasen mukaan kohdisteta pyramidin huipulle vaan sen tukevalle pohjalle.

– Musta tuntuu, ettei suomalaisessa musiikkikoulutusjärjestelmässä tehdä huippuja, vaan siellä nimenomaan palvellaan hyvää harrastajapohjaa ja halutaan tarjota heille parasta. Jos sitä kautta nousee huippuja, niin nouskoon.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Paperittomat

Naiset, jotka eivät uskalla sanoa #metoo – Paperiton joutuu helposti seksuaalisen häirinnän kohteeksi

Hiilidioksidipäästöt

Päästötutkimuksen tiedoista ja motiiveista nousi väittely – Tutkija: Minulla on etiikka ja ammattitaito

Luhanskin alue

Novaja Gazeta: Luhanskin separatistialueen johtaja poistui Venäjälle

Yleisurheilu

Ruotsalaisen yleisurheilijan kova väite: Joukkuekaveri raiskasi Helsingissä