Analyysi: Rikkaiden presidentti Macron

Puoli vuotta vallassa ollut Ranskan presidentti Emmanuel Macron on uudistanut maansa politiikkaa hengästyttävällä tahdilla. Työelämän joustoja lisäävät lakimuutokset, varakkaita suosiva veropolitiikka ja varomattomat puheet ovat kuitenkin suututtaneet monia, kirjoittaa Ylen toimittaja Pariisissa Annastiina Heikkilä.

Ranskan politiikka
Ranskan presidentti Emmanuel Macron Elysee-palatsissa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron Elysee-palatsissa.Christophe Ena / EPA

Ranskassa astui viime toukokuussa valtaan 39-vuotias presidentti, suurten odotusten saattelemana. Emmanuel Macronin vauhti onkin ollut hengästyttävä: Puolen vuoden aikana hän on muun muassa uudistanut Ranskan työlain, terrorismisäädökset ja veropolitiikan.

Macron on siis pitänyt kiinni vaalilupauksistaan, mutta kansansuosiota reformit eivät ole hänelle tuoneet. Tuoreimpien kyselytutkimusten mukaan ainoastaan reilu kolmannes ranskalaisista on presidenttiinsä tyytyväisiä. Muutoksiin epäillen suhtautuvassa Ranskassa se ei ole sinänsä yllättävää, mutta Macronin suosion vajoaminen on ollut poikkeuksellisen nopeaa.

Nuori presidentti on myös saanut kiusallisen lempinimen: Le président des riches, rikkaiden presidentti. Poliittisten vastustajien kehittämä pilkkanimi on jämähtänyt ranskalaiseen arkikieleen ja syventänyt mielikuvaa elitistisestä ex-pankkiirista.

Mitenkään vailla pohjaa tuo mielikuva ei ole, sillä Macron on tosiaan keskittänyt joustoja ja verohelpotuksia valmiiksi hyväosaisille. Presidentti on perustellut politiikkansa sillä, että on koko Ranskan edun mukaista houkutella maahan nopeasti lisää pääomaa ja sijoittajia.

Paheksuntaa ovat herättäneet erityisesti Macronin aikeet leikata ranskalaista symbolia eli varallisuusveroa. Varallisuusvero (impôt de solidarité sur la fortune) velvoittaa ranskalaiset maksamaan veroa kaikesta yli 1,3 miljoonan euron rajapyykin ylittävästä omaisuudestaan. Veron kehitti sosialistipresidentti François Mitterand vuonna 1982 eikä kukaan ole uskaltanut siihen sen koommin koskea – ennen Macronia. Kyseessä on siis varsinainen mehiläispesä ja potentiaalinen poliittinen painajainen.

Mielikuvaa rikkaiden presidentistä eivät ole tasoittaneet myöskään Macronin puheet. Presidentti kuvasi taannoin Ranskan juna-asemia paikoiksi, joissa ”näkee toisaalta onnistujia ja toisaalta ihmisiä, jotka eivät ole mitään”. Hän yritti sittemmin paikkailla lausahdustaan, mutta vahinko oli jo tapahtunut. ”Ylimielinen startup-presidentti”, tuhahtivat ranskalaiset.

Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että presidentti Macron aikoisi jotenkin maltillistaa tahtiaan tai edes puheitaan. Päinvastoin: Heti vuoden vaihteen jälkeen remonttiin joutuvat muun muassa Ranskan eläke- ja työttömyyskorvausjärjestelmät.

Suosioluvutkin ovat lähinnä kosmeettinen haitta, sillä Macronilla on yhä kaikki valta käsissään. Oppositio on hajallaan ja presidentillä on takanaan parlamentin ehdoton ja uskollinen enemmistö. Lisää liikkumavaraa tuo myös Ranskan talouden vähittäinen piristyminen – joka saattaa tuoda tervetullutta virkistystä myös presidentin suosiota mittaaviin gallup-kyselyihin.