Miksi sopimattomista seksipuheista voi saada kunnianloukkaustuomion? – Professori: Lainsäädännössä on harmaa alue

Seksuaalinen ahdistelu kirjattiin lakiin vuonna 2014, mutta sen perusteella ei voi tuomita tekoa, jossa ei tapahdu fyysistä kosketusta.

seksuaalinen häirintä
Mies ja nainen istuvat erillisillä sohvilla.
Henrietta Hassinen / Yle

Sopimattomat seksuaalissävytteiset puheet ovat lainsäädännöllisesti kinkkisiä, sillä niille ei ole kaikkia tilanteita kattavaa rikosnimikettä.

Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) uutisoi tiistaina tapauksista, joissa henkilö on syyllistynyt sekä seksuaaliseen ahdisteluun että kunnianloukkaukseen. Hiljattain uutisoitiin myös tapauksesta (siirryt toiseen palveluun), jossa bussikuski tuomittiin kunnianloukkauksesta ehdotettuaan "päiväpanoa" bussissa matkustaneelle naiselle.

Mistä syystä seksuaalissävytteinen häiritsevä käytös voi johtaa kunnianloukkaussyytteeseen?

Toisinaan tällaisista teoista tuomitaan kunnianloukkauksesta, sillä lainsäädännössä ei ole yksiselitteistä kohtaa sopimattomille seksipuheille ja seksuaalissävytteiseen häiritsevään käytökseen, sanoo Minna Canth -akatemiaprofessori Johanna Niemi.

Niemi sanoo, että verbaalisen toiminnan kohdalla on harmaa alue, josta pitäisi vakavasti keskustella.

– Kunnianloukkaus on aika keinotekoinen siinä yhteydessä, mutta yksinkertainen syy on se, ettei parempaakaan termiä ole. Nykyisen lainsäädännön mukaan seksuaalinen ahdistelu vaatii koskettamista.

Niemen mukaan ongelman ydin on siinä, että kunnianloukkauksen rikosnimikkeessä unohtuvat seksuaalissävytteisten puheiden ja häiritsevän käytöksen teon vaikutukset.

– Kunnianloukkaus on hyvin yksilöllinen rikos. Seksuaalisessa häirinnässä ja ahdistelussa taas on kyse kulttuurisesta ja jossain tapauksessa jopa yhteisöllisestä naisiin kohdistuvasta käyttäytymisestä, joka liittyy vallankäyttöön. Tämä puoli jää kunnianloukkausasiassa täysin sivuun.

"Asennemuutos olisi paras ratkaisu"

Niemen mukaan vuonna 2014 säädetty laki seksuaalisesta ahdistelusta on ollut tervetullut, mutta hän ei pidä lakia täysin onnistuneena. Niemen mielestä pieleen mentiin esimerkiksi siinä, että seksuaalisen ahdistelun säädettiin vaativan aina koskettamista.

– Keskustelu vedettiin siihen suuntaan, että häirintä koskee vain julkisia paikkoja. Silloin tultiin siihen lopputulokseen, että meillä on jo säännöksiä, millä verbaaliseen häirintään voidaan puuttua. Myöskään vallankäytöstä, jota seksuaaliseen häirintään usein liittyy, ei haluttu käydä keskustelua.

Esimerkiksi tasa-arvolainsäädäntö velvoittaa puuttumaan seksuaaliseen häirintään työpaikoilla ja oppilaitoksissa.

– Tasa-arvolaki ei anna suoraa mahdollisuutta suunnata tekijään rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Tasa-arvolaki ei myöskään ulotu työpaikkojen ja oppilaitosten ulkopuolelle.

Niemen mukaan joissakin tapauksissa seksuaalissävytteisen häiritsevän käytöksen toiminnan kohdalla voi tulla kyseeseen myös pakottaminen seksuaaliseen tekoon.

– On vähän kummallista, että keskustelussa on kokonaan unohdettu, että meillä on rikoslaissa sellainen kohta kuin pakottaminen seksuaaliseen tekoon, joka yleensä tulee kyseeseen tämäntyyppisessä toiminnassa esimerkiksi silloin, kun käydään rintoihin kiinni.

Niemen mukaan häiritsevää seksuaalissävytteistä toimintaa ei saada loppumaan sillä, että jokaiseen tilanteeseen säädetään oma lakinsa. Hän kaipaa enemmän keskustelua, jotta seksuaalisen häirinnän luonne ymmärrettäisiin paremmin.

– Asennemuutos olisi paras ratkaisu. Olen ehdottanut verbaalisen häirinnän kriminalisointia, mutta ei sellainen yksinään häirintää lopeta.