yle.fi-etusivu

Jaakko Haukipuro rakensi hautansa omalle pihalleen: hirsiseinät, 60 linnunpönttöä ja arkkuna vene

Perinteinen hautausmaa ei ole ainoa vaihtoehto viimeiseksi leposijaksi. Itselleen voi perustaa oman hautapaikan, joka säilyy rauhoitettuna vuosikymmeniä.

hautapaikat
Jaakko Haukipuro rakentamansa hautarakennuksen "grobun" edustalla.
Jaakko Haukipuro on valmistautunut kuolemaansa. Hän on rakennuttanut tulevan hautansa päälle vanhasta karjalaisesta hautaperinteestä ammentavan grobun.Hanna Juopperi / Yle

Haapavesi

Ohi pyöräilevä nainen pysäyttää matkantekonsa kohdallamme. Hän kysyy, olemmeko katsomassa Jaakon kylmää kotia. Sitäpä juuri. Ohikulkijatkin tuntuvat tietävän, mihin käyttöön Kärsämäentien varteen noussut rakennus on tulossa.

Suomessa ei ole kovinkaan tavallista varata itselle hautapaikkaa hautausmaan ulkopuolelta ja etenkään rakentaa sen ylle rakennusta. Jaakko Haukipuron rakennuttama viimeinen leposija ottaa mallia karjalaisista matalista hirsirakennuksista eli grobuista, joita aikanaan rakennettiin haudoille.

– Minä olen ajatellut, että eihän sitä iäisyyttä viitsi taivasalla olla, vaikka tietystihän kaikki on katoavaista.

Muistomerkki voi olla esimerkiksi luonnonkivessä oleva metallilaatta.

Johanna Rantala

Jaakko Haukipuron "robu", kuten hän itse sitä kutsuu, on selvästi esikuvaansa grobua isompi ja korkeampi. Siitä tuli sellainen vähän vahingossa, hän sanoo.

– Tämä on turhan komeakin. Siihen kyllä riittäisi kaksi hirsikertaa ja katto, mutta eihän sitä ruveta purkamaan.

Jaakko Haukipuro lapio kädessään
Jaakko Haukipuro tasoittelee maata rakennuttamansa grobun sisällä. Hänen ruumiinsa on tarkoitus laskea näihin multiin, kun aika koittaa.Hanna Juopperi / Yle

Kun hautaustoimilaki uudistui vuosituhannen alkupuolella, Jaakko Haukipuro pani töpinäksi ja haki itselleen luvan yksityisen hautapaikan perustamiseen omalle kotitilalleen. Hän ei omien sanojensa mukaan halua kuulua siihen porukkaan, jonka viimeinen leposija on yleisellä hautausmaalla.

Yksityiselle hautapaikalle tarkat luvat

Suomessa yksityisten hautapaikkojen lupamenettelystä vastaa nykyisin Itä-Suomen aluehallintovirasto. Hakemuksia yksityisen hautapaikan perustamiseksi on tänä vuonna marraskuun alkuun mennessä tullut kaikkiaan kuusi kappaletta. Määrä on pieni, mutta se on kuitenkin enemmän kuin aiempina vuosina, kertoo ylitarkastaja Johanna Rantala.

– Yleensä yksityinen hautapaikka on henkilön oma toivomus. Se on perusteluna lähes jokaisessa hakemuksessa. Henkilö kokee paikan sellaiseksi, johon haluaa tulla haudatuksi.

Yksityistä hautapaikkaa ei perusteta minne vain, sillä lupaviranomainen vaatii hautapaikasta tarkat selvitykset. Luvan tarvitsee, jos haudalle halutaan pienikään muistomerkki, oli kyseessä sitten tuhkauurna tai arkkuhautaus, jonka lupamenettely on tiukempi. Kun luvan saa, on hautapaikka rauhoitettu vähintään 25 vuoden ajaksi.

Jaakko Haukipuron itselleen rakentama hautarakennus eli grobu
Jaakko Haukipuron tulevan haudan päällä on grobu.Julia Jumisko / Yle

– Muistomerkki voi olla esimerkiksi luonnonkivessä oleva metallilaatta. Se on silloin tunnistettavissa haudaksi, ja siihen vaaditaan lupa, Rantala kertoo.

Tuonelan virran yli jos pääsisi tällä veneellä, niin eikö se siellä ole se lintukoto.

Jaakko Haukipuro

Tuhkan sirottelu luontoon on maanomistajan luvalla mahdollista, mutta muistomerkkiä paikalle ei saa ilman lupaa laittaa. Myös tuhkan jakaminen useampaan kohteeseen on lain mukaan kiellettyä. Sitä, kuinka usein toimitaan toisin ja kuinka paljon on esimerkiksi luvattomia hautapaikkoja, on Rantalan mukaan mahdotonta tietää.

Oljet, villasukat ja vällyt

Lähes seitsemänkymppisen Jaakko Haukipuron hautapaikalla kaikki on suunniteltu valmiiksi. Mies on kärsinyt sydänvaivoista ja kuolema on hänen omien sanojensa mukaan kolkutellut. Grobun alla on parin metriä syvä kaivanto, jonne arkku lasketaan, kun aika koittaa. Arkkuna toimii vanha vene, jossa Haukipuro haluaa tulla haudatuksi.

– Sinne pitää panna rukiin oljet alle, villasukat jalkaan ja vällyt päälle, ettei palele. Sitten lankuista kansi, ettei rutistu.

Jaakko Haukipuron arkkuna toimiva vanha soutuvene
Jaakko Haukipuro on valinnut arkukseen vanhan soutuveneen. Sillä hän pohtii ylittävänsä Tuonelan virran. Hanna Juopperi / Yle

Kuoppaa tasoitellessa ehtii miettiä kaikenlaista.

– Vettähän tänne ei tule, vaikka vene tulee. Tuonelan virran yli jos pääsisi tällä veneellä, niin eikö se siellä ole se lintukoto, vai miksi ne sitä sanoo, Haukipuro pohtii lapio kädessään kuopan pohjalla.

Kuolemankulttuuri on muuttumassa

Perinteinen kirkkomaa ei ole ainoa vaihtoehto viimeiseksi leposijaksi. Vaihtoehtoja tunnetaan vain huonosti, pohtii suomalaisen kuolemantutkimuksen seuran varapuheenjohtaja, historiantutkija Ilona Pajari. Esimerkiksi seurakuntien on pitänyt vuodesta 2007 lähtien tarjota hautausmailta paikka myös uskonnottomille.

Kyllä se antaa myös ymmärtää, että ei halua sitä maa-aluetta myytäväksi.

Ilona Pajari

Suomalainen kuolemankulttuuri on Pajarin mukaan kuitenkin hitaasti muuttumassa ja hautaaminen sen mukana. Pajari arvioi, että kirkkokeskeisyydestä ollaan siirtymässä monipuolisempaan ja yksilöllisempään kulttuuriin.

– Hautajaiset ovat aiempaa useammin vainajan näköiset. Niissä korostetaan enemmänkin ihmisen maallista elämää ja kunnioitetaan hänen identiteettiään.

Tontin myynti voi tyssätä hautapaikkaan

Kiinnostus yksityisiä hautapaikkoja kohtaan voi jatkossa kasvaa kirkosta eroamisten ja tuhkausten yleistymisen myötä. Räjähdysmäiseen kasvuun Ilona Pajari ei kuitenkaan usko. Yksi syy on hautapaikan pitkä rauhoitusaika.

– Se sitoo perikuntaa ja voi olla myös tietynlainen taakka. Aina se ei ole ongelma, mutta en ehkä itse tekisi lapsilleni sellaista.

Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Johanna Rantala muistuttaa, että hautapaikka säilyy rauhoitettuna myös 25 vuoden jälkeen. Tuon ajan kuluttua voidaan hakea hautapaikan lakkauttamista. Itsestään hautapaikka ei siis rekistereistä katoa.

– Yksityisen haudan lakkauttaminen on poikkeus. Lähtökohta on, että hauta on pysyvä. Tämä tulisi huomioida yksityisen haudan paikkaa harkittaessa, Rantala sanoo.

Jaakko Haukipuro valitsemansa hautakiven edessä
Jaakko Haukipuron haudalle tule muistokiveksi kookas luonnonkivi. Julia Jumisko / Yle

Etenkin arkkuhautauksen osalta 25 vuotta on varsin lyhyt aika. Jos maa-alue haluttaisiin ottaa sen jälkeen muuhun käyttöön, vainaja pitäisi sieltä ehkä siirtää uuteen hautapaikkaan. Se taas edellyttää uutta lupaprosessia, Rantala korostaa.

Hautapaikan varaaminen omille tiluksille voi olla myös viesti jälkeläisille, tutkija Ilona Pajari sanoo.

– Kyllä se antaa myös ymmärtää, että ei halua sitä maa-aluetta myytäväksi. Tällainenkin motivaatio voi jollakulla olla.

Pajari pohtii, että kyse voi olla myös kuoleman hallinnoimisesta. Ihminen ei ehkä päätä minä hetkenä tai minne hän kuolee, mutta ainakin sen, mihin hänet haudataan.

Muista kuolevasi

Jaakko Haukipuron viimeinen leposija kylpee syyspäivän auringossa. Omalla hautapaikalla puuhailu saa miehen mietteliääksi. Hän tapailee latinankielistä sanontaa "Memento mori" eli muista kuolevasi.

– Kyllähän se ihmiselle tekisi hyvää muistaa, että hän kuolee. Mutta kun se ei tahdo muistaa ja luulee, että elää aina ja tekee mitä vain.

Linnunpönttöjä Jaakko Haukipuron rakentaman grobun räystäissä
Grobun räystäissä jatkuu elämä. Jaakko Haukipuro on tehnyt räystäisiin kerrostalon, kaikkiaan 60 linnunpönttöä.Hanna Juopperi / Yle

Jaakko Haukipuron viimeisen leposijan räystäsrakennelma kuitenkin takaa sen, että elämä jatkuu sen suojissa. Räystääseen on tehty kymmenittäin linnunpönttöjä.

– Siinä on kerrostalo. Ylellä oli se kampanja, miljoona linnunpönttöä, ja minäkin tein 60 pönttöä robun päätyihin. Linnut saa laulaa ja minä kuuntelen maan alla. Kyllähän se kuuluu muutaman metrin mullan läpikin, Haukipuro arvelee.